Suoarkeologia

Suoarkeologia on arkeologista tutkimusta, joka tutkii erityisesti kosteikkojen tai satunnaisesti veden peittämien alueiden muinaisten ihmisten asutuksen kohteita tai heidän tekemiään esineitä. Kohteita löytyy esimerkiksi vesiperäisistä ympäristöistä, kuten soista, vuorovesialueilta, vesijättömailta, maankohoamisalueilta, joista, järvistä ja merenrannikoilta. Kosteissa ja erityisesti hapettomissa ja happamissa oloissa eloperäiset materiaalit, kuten esimerkiksi puu, nahka, luu, sarvi, köysi, tekstiili, jätteet ja ruumiit, säilyvät hajoamatta jopa tuhansien vuosien ajan.

Suoarkeologia eroaa vedenalaisesta arkeologiasta siten, että se keskittyy pääasiassa järvien pohjasedimenttien, maankohoamisrannikoiden ja sisämaan soiden tutkimiseen. Suokaivauksissa talteen saadut löydöt ovat usein kookkaita ja jopa hämmästyttävän hyvin säilyneitä. Esineiden joutuessa kuivaan ympäristöön niiden hajoaminen lahoamalla ja kuivumisella alkaa, joten ne tulee konservoida kestäviksi. Tutkimuksissa on löytynyt suoruumiita, erilaisia veneitä, suksia, ahkiota, kätköjä, veden peittämiä asuinpaikkoja ja pyyntipaikkoja. Koska kosteikot säilyttävät materiaalit paremmin kuin kuiva ympäristö, on niiden löytömateriaali monipuolisempaa ja rikkaampaa. Löytökontekstin avulla ihmisen toiminnasta saadaan rikkaampi ja monivivahteisempi kuva.

Suoarkeologia eroa vedenalais- eli meriarkeologiasta siinä, ettei siinä työskennellä veden alla.

Säilymisen edellytyksiä

Orgaaninen aines on herkeämättä pieneliöiden, kuten homeen, bakteerien ja virusten, hyökkäyksen kohteena. Myös kemiallinen ympäristö reagoi orgaanisen aineksen kanssa. Näiden seikkojen yhteisvaikutuksen vuoksi maahan jätetyn esineen tai olion kompostoituminen tuhoaa sen varsin lyhyessä aikaa.

Mitä happamampi maa on, sitä nopeammin orgaaninen aines tuhoutuu. Suomen kallioperä koostuu happamista mineraaleista, joten pohjaveden siitä liuottamat aineet happamoittavat myös veden. Suomenlahden eteläpuolella maaperässä on runsaasti kalkkiperäisiä aineita, jotka muuttavat pohjaveden lievästi emäksiseksi. Tämä säilyttää orgaanisen aineksen huomattavasti pitempään. Suomen ainoat säilyneet kivikautiset ruumishautaukset ovat Ahvenanmaalta, jossa kalkkipitoinen maa säilöi luut hyvin.

Vesi syrjäyttää hapen tehokkaasti mutta ei kokonaan. Esimerkiksi puuesineet säilyvät veden alla huomattavan pitkään. Jos puuesine on lisäksi hautautunut mutaan tai turpeeseen, parantaa se säilyvyyttä lisää, koska hapettomuus rajoittaa hajottavien eliöiden toimintaa merkittävästi. Myös lämpötilalla on suuri merkitys. Pysyvä pakastuminen voi säilyttää jopa lihan ja kudoksen tunnistettavana tuhansia vuosia. Siperian mammuttien ruhoja paljastuu jatkuvasti ikiroudan sulaessa jääden kosteaan maahan odottamaan löytäjäänsä.

Suokaivaus

Suokaivauksia tehdään paljolti samoin menetelmin kuin kuivan maan arkeologisia kaivauksia, mutta veden runsaus asettaa joitakin käytännön rajoituksia. Kaivausalue ojitetaan tai kaivetaan vinoksi, jotta pinnalle suotuva vesi voidaan pumpata pois. Kaivausalueella liikkumeksi pehmeän maan tueksi rakennetaan telineitä, siltoja ja alustoja. Esineen rakenteen pehmeneminen voi vaikeuttaa sen talteenottoa, joten maa-aineksen poistamisessa esineen ympäriltä tulee olla varovainen. Hellimpiä menetelmiä on käyttää heikkoa vesisuihkua, jolla esinen huuhdellaan esiin.

Löydökset dokumentoidaan ensin paikallaan ja siirrettäessä otetaan mukaan ympäröivää maata, jotka pakataan laatikkoon. Riippuen esineen hajoamisasteesta, löydöksen jatkotutkimukset voidaan tehdä paikan päällä tai myöhemmin paremmin soveltuvassa ympäristössä. Jos esine on löydettäessä jo hajoamispisteessä, voi kuiviminen tai hapelle altistuminen vahingoittaa sitä lisää. Tällaiset esineet upotetaan heti veteen, johon saatetaan lisätä konservointiaineita ja säilyvyyttä parantavia aineita. Herkästi hajoavien puurakenteiden muoto saadaan säilymään kyllästämällä se jäykistävällä polyetyleeniglykolilla (PEG) ja sitten pakastekuivaamalla ne.

Ihmisen toimintaa tutkittaessa löydettyjen esineiden ajoittaminen on eräs tärkeimpiä toimia. Kaivauksen edistyessä maasta otetaan maanäytteitä, joista tutkitaan radiohiiliajoituksiaa ikää, siitepölytutkimuksiaa ympäristön flooraa. Puuesineistä saatetaan otta kairausnäytteitä dendrikologisia määrityksiä varten.

Säilytys

Mikäli esinettä ei voida turvallisesti käsitellä tai säilöä, voidaan se haudata sijoillensa tai siirtää toiseen paikkaan haudattavaksi. Uudelleenhautaaminen on tehokas toimenpide, jos voidaan taata maan koskemattomuus jatkossa ja maan ja pohjaveden laatu hyväksyttäväksi. Esine voi vielä märkään maahan haudattunakin tuhoutua, jos maaperässä on väärä happamuus (pH), siihen imeytyy liikaa happea, se on liian lämmin tai sen kemialliset- ja elektrolyyttiset ominaisuudet vaikuttavat esineeseen.

Esimerkkikohteita

Asuinpaikkoja

Laajempia suomalaisia asuinpaikkoja, joissa on sovellettu suoarkeologisia tutkimusmenetelmiä, ovat esimerkiksi Järvensuon kivi- ja varhaismetallikauden asuinpaikka (Humppila), Silmäkenevan muinaisjärven rannan asuinpaikat (Riihimäki), Suojoen historiallisen ajan tukikohta (Keuruu), Purkajasuon myöhäisneoliittisen kauden kalastuspaikka Kierikissä (Yli-Ii) sekä Hiidenniemen lahden varhaismetallikauden puurakenteet (Kesälahti).

Koillis-Venäjän laajat joki- ja suoympäristöt Siperiaan asti ulottuvalla taigalla ovat otollisia alueita suoarkeologian kannalta. Länsimaissakin huomiota saaneet asuinpaikkojen Shigir, Vis I ja Veretje I kaivaukset ovat tuoneet arkeologiaan elävämmän kuvan mesoliittisen Venäjän kulttuurista. Myöhemmät suokaivaukset Volgan ja Okan jokilaaksoissa ovat lisänneet tietoutta Sungirin, Ienevon, Butovon, Ressetan ja Veretjen kulttuureista. Latvian Sārnaten suoasuinpaikka ja Lubānsjärven asuinpaikat sekä Liettuan Šventoji ovat Baltiassa tärkeitä suokaivauskohteita.

Lounais-Englannissa Somersetin Levelsissa on tutkittu kauan laajaa suoaluetta, jonka orgaanisten aineiden talteenotossa on kehitetty talteenotto-, työskentely- ja säilytystapoja. Yhdysvalloissa paikkoja, joissa suoarkeologiaa dokumentoidaan, ovat esimerkiksi Hokojoen kaivaukset Windoverissa Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa, Floridassa ja Biderbostin kaivaus Snoqualmiejoella Washingtonin osavaltiossa.

Suoruumiit

Tanskasta turpeennoston yhteydessä löytynyt Tollundin mies oli esiroomalaisella rautakaudella hirtetyn ja suohon upotetun miehen hyvin säilyneen suoruumiin jäännökset. Ruumiin konservointi on onnistunut hyvin, ja se on yleisölle nähtävänä. Suomesta ei aivan yhtä onnekkaita löytöjä tunneta, mutta Isonkyrön Levänluhdan ruumiinosien löydökset ovat kuitenkin mielenkiintoiset. Muinaiseen lampeen haudattuja luita ja pääkalloja on ajoitettu 300–700-luvuille.^lähde?

Suoruumiita on tavattu pääasiassa turpeenotossa, ja löytöjä tunnetaan muun muassa Saksasta, Puolasta, Alankomaista, Tanskasta, Ruotsista, Norjasta, Irlannista, Englannista ja Yhdysvalloista. Kuuluisia tapauksia ovat myös Lindow’n mies ja Kennewickin mies, vaikka se löytyikin joesta.^lähde?

Puuesineitä

Suomessa on pellonraivauksen lapiotöissä löytynyt muinaisia suksia, sauvoja, meloja, veneitä, ahkioita ja muita puusta tai kaarnasta tehtyjä esineitä. Muinaiset veneet ovat usein jääneet lammen tai lahden pohjalle, missä niitä on säilötty talven yli suojassa kuivumiselta ja halkeamiselta. Omistajan unohdettua veneen se on peittynyt mutaan tai sedimentteihin, jotka ovat säilöneet sen vuosisadoiksi. Muinaisia suksia ja reenjalaksia tavattiin säilöä suonsilmäkkeissä kesän ajan kuivumiselta suojassa. Talven tultua ne vedettiin suonsilmästä esiin. Muinaisia ahkioita on tavattu soista samoista syistä kuin veneet. Monet suoesineet on myös kansatieteessä tulkittu suo- tai vesiuhreiksi tärkeän haltijan miellyttämiseksi. Suomen tapaan näitä esineitä on tavattu suolöytöinä myös Venäjällä, Ruotsissa, Norjassa, Englannissa ja Irlannissa, joissa olosuhteet ovat hyvin samanlaisia.

Muita esineitä

Suomesta löytyneitä muinaisia puuesineitä tunnetaan satoja, ellei jo tuhansia. Osa niistä on luetteloitu kansatieteellisen osaston kokoelmiin ja osa museoviraston kokoelmiin. Paikallismuseoiden kokoelmissa on lähes poikkeuksetta joitakin muinaisia puuesineitä, jotka paikalliset työmiehet ovat löytäneet töissänsä. Nämä ovat usein päättyneet Museoviraston kansatieteelliselle osastolle. Kuuluisimpia yksittäisiä suolöytöjä ovat esimerkiksi Antrean verkko, Kirkkonummen luutuura, Rovaniemen hirvenpää, Hansonin vene ja Novgorodin tuohikirjeet.^lähde?

Lähteet

• Koivisto, Satu: Suoarkeologian haasteet ja mahdollisuudet, s. 5–15. (teoksesta Arkeologipäivät 2009). Helsinki: Suomen arkeologinen seura r.y., 2009. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 18.9.2012).
• Kathryn N. Bernick (toim.): Hidden dimensions: The Cultural Significance of Wetland Archaeology. Vancouver, B.C., Kanada: UBC Press, 1998. ISBN 9780774806336. (Google-books linkki) (viitattu 18.9.2012). (englanniksi)
• Menotti, F. & al.: The First Lake-Dwellers of Lithuania: Late Bronze Age Pile Settlements on Lake Luokesas. Oxford Journal Of Archaeology, 2005, 24. vsk, nro 4, s. 381–403. Oxford, Englanti: Blackwell Publishing Ltd.. ISSN 0262-5253. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 18.9.2012. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Bērziņšš, Valdis: Sārnate: Living by a coastal lake during the East Baltic Neolithic. (väitös). Oulu: Oulun yliopisto, 2008. ISBN 978-951-42-8941-5. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 19.8.2012). (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Stone Age Bogs (Arkistoitu – Internet Archive), suoarkeologian kohteita.
• Heinonen, J. 2005. Mass conservation of waterlogged wood in the field and laboratory. Meddelelser om konservering 2, 14–21.
• Marius Iršėnas: Antrophomorphic and zoomorphic Stone Age Art in Lithuania, and its archaeological Cultural Context. Archaeologia Baltica, 2010, nro 13, s. 175–190. Klaipėda, Liettua: Klaipėda University. ISSN 1392-5520. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 15.10.2012. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Saaranen, Elina: Aarteita mudasta – suoarkeologinen tutkimus Suomessa ja maailmalla. 17.3.2003. Turun yliopisto (Pro Gradu, nro 452)
• Hidden Dimensions: The Cultural Significance of Wetland Archaeology
• Lehti 2007 American Archaeology (Arkistoitu – Internet Archive)
• Alken Enge Kalmistopiiri
• Silmäkeneva ja suoarkeologia Turun Yliopisto (Arkistoitu – Internet Archive)