Sisu SA-110

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sisu SA-110
Nimi Sisu SA-110
Muut nimet Kevyt-Masi[1]
Valmistaja Oy Sisu-Auto Ab
Tuotanto 1986
Valmistusmaa Suomen lippu Suomi
Tuotantomäärä 6 kappaletta[2]
Pituus 6 500 mm
Leveys 2 340 mm
Korkeus 2 840 mm[3]
Teho Deutz: 100 kW[3]
Valmet: 110 kW
Polttoaine dieselöljy[1]
Vetotapa 4×4, tasauspyörästöjen lukot
Jarrut levyjarrut
Akseliväli 3 400 mm
Maavara 600 mm[3]

Sisu SA-110 oli Sisu-Auton vuonna 1986 valmistama kevyen kaksiakselisen, nelivetoisen maastokuorma-auton prototyyppi. Auto oli osittain panssaroitu.[3]

Aloite ajoneuvon kehittämiseen tuli puolustusvoimilta, joka huhtikuussa 1983 tiedusteli Sisu-Autolta mahdollisuutta jalkaväen miehistönkuljetustehtäviin tarkoitetun kevyen maastokuorma-auton kehittämiseen. Puolustusvoimat suunnitteli tuolloin yli tuhannen ajoneuvon hankintaa. Sisu-Auto luovutti vuoden 1986 lopussa puolustusvoimille prototyypin testausta varten.[3] Erittäin maastokelpoista autoa nimitettiin "Unimogin tappajaksi".[2]

Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottorivaihtoehdoiksi tarjottiin Deutz BF 6 L 913 sekä Valmet 411 DSJ,[3] joka oli voimanlähteenä neljässä yksilössä.[1] Vaihteistona oli ZF-S5-35/2, joka oli kytketty Sisun omaa valmistetta olevaan alennusvaihteeseen. Autossa oli portaaliakselit ja levyjarrut. Rengaspaineita pystyi säätämään ohjaamosta käsin.[3]

Autossa oli vääntöjäykkä runko ja pyörien suuret liikevarat oli toteutettu jousituksella. Etuakselilla oli kierrejouset ja taka-akselilla paraabelilehtijouset.[3]

Lavalla oli tilaa 24 henkilölle. Kulku tapahtui takana ja sivuilla olleista avattavista kulkuaukoista.[3]

Ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Testeissä auto todettiin liikkumisominaisuuksiltaan erittäin hyväksi ja sitä pidettiin maastokelpoisuudeltaan parhaana markkinoilla olleista pyöräajoneuvoista. Moottori käynnistyi 25 asteen pakkasessa. Autolla ajettiin 60 cm syvässä umpihangessa ja 75-85 cm syvyisessä vedessä ilman ongelmia. Auto nousi 30 asteen mäkiä ja sillä ajettiin 25 asteen nousuisen sorakasan yli vaivatta.[3]

Puutteina pidettiin moottorin liian pientä tehoa, väännön puutetta ja melutasoa; huippukierroksilla ohjaamossa mitattiin 88 dB lukemia. 9,4 metrin suuruista kääntösädettä pidettiin liian suurena ja kolmos- ja nelosvaihteiden välityksiä moitittiin.[3]

Auton korkea hinta oli yksi syy siihen, että sarjavalmistusta ei aloitettu. Se maksoi noin 85 % Masin ja puolet Pasin hinnasta.[3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Blomberg, Olli: Suomalaista Sisua vuodesta 1931 – Monialaosaajasta kuorma-autotehtaaksi, s. 136–137. Kotimaista Valmettia.... Karjaa: Oy Sisu Auto Ab, 2006. ISBN 952-91-4918-2.
  2. a b Blomberg, Olli: Suomalaista Sisua vuodesta 1931 – Monialaosaajasta kuorma-autotehtaaksi, s. 304. Puolustuksellistakin painoarvoa. Karjaa: Oy Sisu Auto Ab, 2006. ISBN 952-91-4918-2.
  3. a b c d e f g h i j k l Mäkipirtti, Markku: Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960–2000 – Sisu SA-110, s. 141–144. Tampere: Apali Oy, 2006. ISBN 978-952-5026-50-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]