Sisu SA-110

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sisu SA-110
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomen lippu Suomi
Valmistaja Oy Sisu-Auto Ab
Valmistusvuodet 1986
Tuotantomäärä 6 kappaletta[1]
Mitat ja massat
Pituus 6 500 mm
Leveys 2 340 mm
Korkeus 2 840 mm[2]
Akseliväli 3 400 mm
Maavara 600 mm[2]
Teho Deutz: 100 kW[2]
Valmet: 110 kW
Polttoaine dieselöljy[3]
Vetotapa 4×4, tasauspyörästöjen lukot
Jarrut levyjarrut

Sisu SA-110 oli Sisu-Auton vuonna 1986 valmistama kevyen kaksiakselisen, nelivetoisen maastokuorma-auton prototyyppi. Auto oli osittain panssaroitu.[2]

Aloite ajoneuvon kehittämiseen tuli puolustusvoimilta, joka huhtikuussa 1983 tiedusteli Sisu-Autolta mahdollisuutta jalkaväen miehistönkuljetustehtäviin tarkoitetun kevyen maastokuorma-auton kehittämiseen. Puolustusvoimat suunnitteli tuolloin yli tuhannen ajoneuvon hankintaa. Sisu-Auto luovutti vuoden 1986 lopussa puolustusvoimille prototyypin testausta varten.[2] Erittäin maastokelpoista autoa nimitettiin "Unimogin tappajaksi".[1]

Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottorivaihtoehdoiksi tarjottiin Deutz BF 6 L 913 sekä Valmet 411 DSJ,[2] joka oli voimanlähteenä neljässä yksilössä.[3] Vaihteistona oli ZF-S5-35/2, joka oli kytketty Sisun omaa valmistetta olevaan alennusvaihteeseen. Autossa oli portaaliakselit ja levyjarrut. Rengaspaineita pystyi säätämään ohjaamosta käsin.[2]

Autossa oli vääntöjäykkä runko ja pyörien suuret liikevarat oli toteutettu jousituksella. Etuakselilla oli kierrejouset ja taka-akselilla paraabelilehtijouset.[2]

Lavalla oli tilaa 24 henkilölle. Kulku tapahtui takana ja sivuilla olleista avattavista kulkuaukoista.[2]

Ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Testeissä auto todettiin liikkumisominaisuuksiltaan erittäin hyväksi ja sitä pidettiin maastokelpoisuudeltaan parhaana markkinoilla olleista pyöräajoneuvoista. Moottori käynnistyi 25 asteen pakkasessa. Autolla ajettiin 60 cm syvässä umpihangessa ja 75-85 cm syvyisessä vedessä ilman ongelmia. Auto nousi 30 asteen mäkiä ja sillä ajettiin 25 asteen nousuisen sorakasan yli vaivatta.[2]

Puutteina pidettiin moottorin liian pientä tehoa, väännön puutetta ja melutasoa; huippukierroksilla ohjaamossa mitattiin 88 dB lukemia. 9,4 metrin suuruista kääntösädettä pidettiin liian suurena ja kolmos- ja nelosvaihteiden välityksiä moitittiin.[2]

Auton korkea hinta oli yksi syy siihen, että sarjavalmistusta ei aloitettu. Se maksoi noin 85 % Masin ja puolet Pasin hinnasta.[2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Blomberg, Olli: Suomalaista Sisua vuodesta 1931 – Monialaosaajasta kuorma-autotehtaaksi, s. 304. Puolustuksellistakin painoarvoa. Karjaa: Oy Sisu Auto Ab, 2006. ISBN 952-91-4918-2.
  2. a b c d e f g h i j k l Mäkipirtti, Markku: Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960–2000 – Sisu SA-110, s. 141–144. Tampere: Apali Oy, 2006. ISBN 978-952-5026-50-4.
  3. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Suomalaista_Sisua:_SA-110.2C_s.136-137 ei löytynyt

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]