Siouxsie and the Banshees

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siouxsie and the Banshees
(1976–1996, 2002)
Steven Severin, Siouxsie Sioux, Budgie
Steven Severin, Siouxsie Sioux, Budgie
Tiedot
Tyylilaji: punk, post-punk, goottirock, new wave, alternative rock
Kotipaikka: Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Laulukieli: englanti
Sivusto: www.siouxsie.com
Jäsenet
Siouxsie Sioux laulu
Steven Severin basso
Budgie rummut
Knox Chandler kitara
Levy-yhtiöt
Polydor Records  
Geffen Records  
Sanctuary Records  

Siouxsie and the Banshees oli brittiläinen punk- ja post-punk-yhtye. Se perustettiin vuonna 1976 Lontoossa, punk-aallon rantautuessa Yhdysvalloista. Bändi aloitti johtohahmonsa Siouxsie Siouxin (Susan Ballion) luotsaamana puhtaan punkin linjoilla, mutta vaihtoi tyyliään myöhemmin geneerisemmän, synkkäsävyisen ja dramaattisen rockin suuntaan. Yhtye hajosi virallisesti vuonna 1996.

Siouxsie and the Banshees teki ensiesiintymisensä Englannissa syyskuussa 1976 kokoonpanolla Siouxsie Sioux, Steven Severin (basso), Marco Pirroni (kitara) ja Sid Vicious (rummut). Yhtye toimi eri kokoonpanoissa aina heinäkuuhun 1995 saakka. Vuonna 2002 yhtye teki lyhyen comeback-kiertueen, jolla se soitti samalla kokoonpanolla kuin kevään 1995 The Rapture -kiertueella.

Bansheesin luova voima on perustunut koko sen uran ajan pitkälti yhtyeen ydinkaksikon, basisti Steven Severinin ja laulaja Siouxsie Siouxin, vuorovaikutukseen sekä lukuisiin uuden aallon kitaristeihin.kenen mukaan? Kitaristeista voidaan mainita yhtyeessä keväällä 1980 pestinsä aloittanut, aikaisemmin Magazinessa, sitten The Armory Show'ssa ja Public Image Limitedin kahdella ensimmäisellä levyllä soittanut John McKay, joka vaikutti paljon yhtyeen äänimaailmaan. Hän erosi Bansheesistä yhtyeen ensimmäisen pitkäaikaisen rumpalin Kenny Morrisin kanssa juuri ennen syksyn 1979 Join Hands -kiertueen ensimmäistä keikkaa. The Policen Reggatta De Blanc -levyn soundimaailmaan ihastunut John McGeoch suositteli Bansheesin vuonna 1980 ilmestyneen Kaleidoscope -levyn tuottajaksi Nigel Grayta, joka Kaleidoscopen lisäksi tuotti myös yhtyeen 1981 ilmestyneen ja uuden aallon klassikoksi nousseen Jujun sekä julkaisematta jääneen ensimmäisen miksauksen ”Fireworks”-kappaleesta samana vuonna.

Jäsenet ja historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1977–1979[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoonpano: Siouxsie Sioux (laulu), Steven Severin (basso), John McKay (kitara), Kenny Morris (rummut)

Yhtyeen ensimmäinen kokoonpano, joka levytyssopimuksen Polydor-levymerkille saatuaan ehti julkaista kaksi kiinnostavaa pitkäsoittoa. Vuonna 1978 ”Hong Kong Garden” -singlen jälkeen ilmestynyt The Scream antoi uudet, angstiset kasvot uuden aallon rockille ja varhaisen muodon myös goottirockille. Yhtyeen musiikillisessa myllyssä yhdistyivät erikoiseksi musiikilliseksi keitoksi The Beatles, Joy Divisionille ominainen jylhyys sekä Marc Bolanilta omaksuttu hienoinen glamrockin klangi. Keväällä 1979 yhtye julkaisi ensimmäisellä kokoonpanollaan vielä Alfred Hitchcockille hattua nostavan singlen ”The Staircase (Mystery)” sekä tulevasta Join Hands -levystä esimakua antavan, kitaravalleilla varustetun, OrffinCarmina Buranaa” hienoisesti modifioivan ”Playground Twistin”. Join Hands -levyn sessiot etenivät kivuliaasti, ja levy on tunnelmaltaan ehkä yhtyeen synkin.

1979 Join Hands -kiertue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoonpano: Siouxsie Sioux (laulu), Steven Severin (basso), Robert Smith (kitara), Budgie (rummut)

Kitaristi John McKayn ja rumpali Kenny Morrisin erottua yhtyeestä kesken Britannian kiertueen Aberdeenissa, yhtyeeseen liittyi lämmittelybändinä toimineessa The Curessa kitaraa soittanut Robert Smith ja aikaisemmin The Slits-, Big in Japan- ja Spitfire Boys -yhtyeissä rumpuja soittanut Budgie (oik. Pete Clarke), joka toi yhtyeen soundimaailmaan uutta, Captain Beefheartin rytmisestä kikkailusta ammentavaa syvyyttä. Yhtye soitti myöhemmin samalla kokoonpanolla vuodesta 1982 vuoteen 1984.

1980–1982[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoonpano: Siouxsie Sioux (laulu), Steven Severin (basso), John McGeoch (kitara), Budgie (rummut)

Magazinessa soittaneen skottilaissyntyisen, maaliskuussa 2004 menehtyneen John McGeochin selustama yhtyeen kokoonpano on se, jonka myötä yhtye miellettiin goottirockin varhaisiksi airueiksi. Lähes sadasta sessiokitaristista valittu McGeoch muutti yhtyeen soundin myös täysin uuteen suuntaan, ilmavaksi artpopiksi, jossa McKayn runnovien ja usein riitasointuisten riffien sijaan nousi pääosaan vahvalla flanger-efektillä väritetty kitarointi, josta yhtyeen vuonna 1980 julkaistu joulusingle ”Israel” antaa ehkä parhaan kuvan.

Kaleidoscope-levyllään yhtye syventyi enimmäkseen musiikillisiin kokeiluihin ja kikkailuihin, vaikka levyn ensimmäinen single ”Happy House” antoikin hyvää kuvaa tulevasta. Uransa yhtye sementoi kuitenkin 1981 ilmestyneellä Juju-albumilla, jossa se yhdisti niin psykedeliarockia kuin väkevänä eteenpäin runnovaa vaihtoehtopoppia. Modernin ajan taikauskosta tilittävä Juju on ennen kaikkea konseptilevy, mutta samalla myös ehjä kokonaisuus, jonka lauluista niin ”Spellbound” kuin karkean kaunis ”Night Shift” voidaan yhä laskea uuden aallon klassikoiksi.kenen mukaan?

Raskaasti vuonna 1981 keikkaillut kokoonpano haki jo seuraavalla levyllään uusia tuulia, ja John McGeoch kommentoikin tulevia äänityksiä keväällä 1982 ”Jujun ja Kaleidoscopen avioliittona”. Toukokuussa 1982 yhtye soitti Skandinavian kiertueensa ohessa kolme keikkaa myös Suomessa: Helsingin Tavastialla, Turun Konserttitalolla ja Vaasan Kauppaoppilaitoksella. Hieman ennen syksyn 1982 A Kiss in the Dreamhouse -kiertuetta kitaristi John McGeoch sai kiertueen Espanjan lämmittelykeikoilla hermoromahduksen, ja hänet paikattiin kiertueella jälleen kerran The Curen Robert Smithillä.

1982–1984[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoonpano: Siouxsie Sioux (laulu), Steven Severin (basso), Robert Smith (kitara), Budgie (rummut)

1984–1987[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoonpano: Siouxsie Sioux (laulu), Steven Severin (basso), John Valentine Carruthers (kitara), Budgie (rummut)

1987–1994[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoonpano: Siouxsie Sioux (laulu), Steven Severin (basso), Jon Klein (kitara), Budgie (rummut)

1995–2002[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoonpano: Siouxsie Sioux (laulu), Steven Severin (basso), Knox Chandler (kitara), Budgie (rummut)

Levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1978 The Scream
  • 1979 Join Hands
  • 1980 Kaleidoscope
  • 1981 Juju
  • 1982 A Kiss in the Dreamhouse
  • 1984 Hyæna
  • 1984 The Thorn (EP)
  • 1986 Tinderbox
  • 1987 Through the Looking Glass
  • 1988 Peepshow
  • 1991 Superstition
  • 1995 The Rapture

Live-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1983 Nocturne
  • 2003 Seven Year Itch

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1981 Once Upon a Time: The Singles
  • 1992 Twice Upon a Time: The Singles
  • 2002 The Best of Siouxsie & the Banshees
  • 2004 Downside Up
  • 2009 At The BBC

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]