Sinikelta-ara
Sivulta puuttuu | Sinikelta-ara | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Ara ararauna Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
 Sinikelta-ara Wikispeciesissä |
Sinikelta-ara eli ararauna (Ara ararauna) on arojen sukuun kuuluva papukaijalintu. Se on yksi suurimmista papukaijalajeista.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Sinikelta-ara on maailman suurimpia lentäviä papukaijoja. Sen keskimääräinen pituus on 80–90 cm (yleensä noin 86 cm) ja siipien kärkiväli yli 100 cm. Sinikelta-aran vatsa, siipien ja pyrstön alapuoli ovat keltaiset, selkä, pyrstön takaosa, siivet ja niska siniset, kaula musta, päälaki vihreä, silmien alue valkoinen ja silmän ympärillä on mustia juovia.
Esiintyminen [muokkaa]
Sinikelta-araa tavataan Panaman itäosista Bolivian pohjoisosiin ja Kaakkois-Brasiliaan. Laji on hävinnyt Trinidad ja Tobagosta, jossa sitä aikanaan tavattiin. Carl von Linné kuvaili lajin holotyypin Pernambucosta saadusta näytteestä.[2]
Elinympäristö [muokkaa]
Sinikelta-ara elää vesialueita reunustavissa metsissä ja soisilla alueilla 500 metrin korkeuteen saakka.
Lisääntyminen [muokkaa]
Sinikelta-arat pesivät tavallisimmin katkenneiden palmujen koloissa ja munivat tavallisesti kaksi valkeaa munaa. Pesintä tunnetaan vankeudesta: vain naaras hautoo noin 25 päivää ja poikanen jättää pesän 13 viikon ikäisenä. Nuori lintu käy läpi sulkasadon ja puolivuotiaana sen erottaa aikuisesta arasta oikeastaan vain tummista silmistä.[3]
Ravinto [muokkaa]
Sinikelta-ara syö erilaisia lehtiä, siemeniä, hedelmiä ja pähkinöitä. Manun kansallispuistossa Perussa sen on todettu syövän ainakin kahtakymmentä eri kasvia, joista monet sisältävät ihmiselle -mutta eivät ilmeisesti sille- myrkyllisiä tai pahanmakuisia yhdisteitä. Häkkilintuna sille voi syöttää papukaijan siemenseosta, viherravintoa, hedelmiä ja pähkinöitä. Sinikelta-arat ja muut arat kerääntyvät usein syömään mineraalipitoista maata, mikä saattaa auttaa ravintokasvien vaarallisten yhdisteiden neutraloimisessa, mutta myös mineraalivarojen täydentämien on olennainen osa savirinteillä käyntejä.
Uhat [muokkaa]
Sinikelta-aran olemassaoloa uhkaavat elinympäristöjen tuhoutuminen ja runsas pyynti lemmikkikauppaa varten.
Lähteet [muokkaa]
- Häkkilinnut Gummeruslähde tarkemmin?
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Ara ararauna IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)
- ↑ Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto - Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
