Sijaissynnytys

Wikipedia
Ohjattu sivulta Sijaissynnyttäjä
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sijaissynnytys tarkoittaa sopimusta, jossa lapsi kasvaa lainakohdussa.[1] Useimmiten sijaissynnyttäjä on tulevien vanhempien lähisukulainen.[1] Sijaissynnytys on monelle naiselle ainoa keino saada oma biologinen lapsi[1], joskaan syntyvän lapsen ei välttämättä tarvitse olla tulevien vanhempien biologinen lapsi.

Eräissä maissa sijaissynnytys on laillista, toisissa kiellettyä kuten vuodesta 2007 Suomessa ja kolmansissa se on kiellettyä esimerkiksi muilta kuin heteropareilta tai esimerkiksi kustannusten korvaamista suuremmat palkkiot ovat kiellettyjä. Eräissä maissa tulevat vanhemmat tekevät sijaissynnyttäjän kanssa etukäteen sopimuksen adoptiosta tai lapsi on jo syntyessään laillisesti heidän.

Valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa sijaissynnytystä ei ollut kielletty ennen kuin vuonna 2007 säädettiin hedelmöityshoitolaki[2]. Mm. Väestöliitto järjesti sijaissynnytyksiä[1] ja maassa on parikymmentä sijaissynnytyksellä alkunsa saanutta lasta.[2]Vuonna 2011 oikeusministeriössä on alettu suunnitella sijaissynnytyksen rajoitettua laillistamista.[2][3]

Monet suomalaiset käyttävät yhdysvaltalaisten, venäläisten tai intialaisten klinikoiden palveluita sijaissynnytyksiin.[3]

Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin lainsäädäntö on epäselvää.[4]

Muut valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sallittua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräissä maissa maksulliset sijaissynnytykset ovat sallittuja, toisissa vain maksuttomat, ja monissa maissa on muita rajoituksia.

Yhdysvalloissa sijaissynnytys on neljässä osavaltiossa kiellettyä ja muutamassa rajoitettua.[5] Erityisen suosittua maksullinen sijaissynnytys on Kaliforniassa.[6]

Ukrainassa sijaissynnytys on laillista ja hoitoa tarvitsevia klinikoita on paljon.[7] Intiassa sijaissynnytys on laillista korkeimman oikeuden päätöksen perusteella.[8]

Palkkioton sijaissynnytys on sallittua Australiassa (paitsi Tasmania), Pohjois-Australiassa palkkioitakaan ei ole kielletty. [9]

Sijaissynnytys on laillista myös Belgiassa,[2] Hollannissa,[2] Virossa,[2] Englannissa[2] ja Kreikassa[2]. Georgiassa sijaissynnytys on ollut laillista vuodesta 1992.

Israelissa maksullinen sijaissynnytys on laillista mutta vain valtion hyväksymin sopimuksin.[10] Vanhempien pitää olla samaa uskontoa tunnustava hedelmätön heteropari ja sijaissynnyttäjällä ei saa olla puolisoa.[11]

Kanadassa vain maksuton sijaissynnytys on laillista.[12]

Täysin kiellettyä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hongkongissa sijaissynnytys on laitonta.

Saudi-Arabiassa uskonnolliset viranomaiset eivät hyväksy sijaissynnytystä, mutta siellä on sen sijaan tehty kohdunsiirto hedelmättömälle naiselle.[13]

Lait ja järjestelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräissä USA:n osavaltioissa lapsi on jo syntyessään tulevien vanhempiensa laillinen lapsi, ei sijaissynnyttäjän. USA:n 15 000 sijaissynnytyksestä vain 60:ssä on ollut juridisia ongelmia ja niistäkin vain pieni osa oli sellaisia, joissa synnyttäjä ei halunnut luopua lapsesta. [14]

96 %:ssa tapauksia ei käytetty synnyttäjän sukusoluja. Useimmat tulevat vanhemmat olivat heteropareja. Useimmiten sijaissynnyttäjälle maksettiin kymmeniä tuhansia dollareita, ja halukkaita synnyttäjiä klinikoilla on moninkertaisesti kysyntään nähden. [14]

Eettisiä argumentteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien mukaan sijaissynnytys tulee sallia mutta palkkiot tulee kieltää, jottei kukaan taloudellisessa ahdingossa oleva suostuisi rahan vuoksi sijaissynnyttäjäksi.[2]

Perhesosiologi Juha Jämsän mukaan sijaissynnytysten kielto siirtää ilmiön ongelmallisiin kehittyviin maihin kuten Venäjään ja Intiaan, ja siksi tulisi harkita palkkioon perustuvan sijaissynnytyksen laillistamista Suomessa. [14]

Professori Bryan Caplanin mukaan liberaalit ovat Voltairesta asti korostaneet sitä, miten ihmisillä pitäisi olla oikeus tehdä sellaistakin, mistä toiset eivät hyväksy. Hänen mukaansa kuitenkin ei-liberaalienkin pitäisi kannattaa palkkiollisia sijaissynnytyksiä: ihmiselämän luominen on yleensä hyvästä ja vapaaehtoinen vaihto yleensä hyödyttää kaikkia osapuolia, myös palkkion saanutta sijaissynnyttäjää. [15]

Äiti-lapsisuhde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Family and Child Psychology Research Centren (UK) vuonna 2002 tekemän tutkimuksen mukaan sijaissynnyttäjillä ei yleensä ollut vaikeuksia luopua kantamastaan lapsesta ja että vastaanottajaäidit suhtautuivat lapsiinsa lämpimämmin kuin lapsensa itse synnyttäneet äidit keskimäärin.[16]

Antropologisten tutkimusten mukaan sijaissynnyttäjät käyttävät useita etäännytysmenetelmiä raskauden aikana varmistaakseen, etteivät kiinnity lapseen.[17] Monet sijaisssynnyttävät pyrkivät kehittämään tulevan äidin emotionaalista kiintymystä kantamaansa lapseen.[18] Lapsen luovutuksen jälkeen sijaissynnyttäjien ylivoimainen enemmistö kokee voimaantuneensa sijaissynnyttäjäkokemuksestaan.[19] Kahdenkymmenen vuoden aikana tehtyjen kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten tutkimusten mukaan suurin osa sijaissynnyttäjistä on tyytyväisiä, ei kiinnity kantamaansa lapseen ja on tyytyväinen sijaissynnyttämiseensä vielä kymmenen vuotta jälkeenpäin.[20] Jotkut pitävät sijaissynnytystä elämänsä tärkeimpänä tekona.[21]

Raskauden viimeisinä kuukausina sikiön tiedetään kuulevan etenkin äitiinsä liittyviä ääniä ja oppivan jo kohdussa.[1] Lapsen kehittyvästä suhteesta äitiinsä ei kuitenkaan ole juuri puhuttu, eikä tiedetä, miten suhteen katkeaminen kantajaansa vaikuttaa lapseen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Sijaissynnytys, Yle.fi Arkisto, 5.2.2002
  2. a b c d e f g h i Sijaissynnytys tulossa uuteen harkintaan, Helsingin Sanomat pääkirjoitus 22.5.2011
  3. a b Sijaissynnytykseen uusi kanta syksyllä, Helsingin Sanomat 21.5.2011
  4. Hermerén, Göran (January 2011). "Surrogatmoderskap: Varför – och varför inte?" Swedish. Läkartidningen 108 (3): 68–69. 
  5. Map of laws by jurisdiction from The American Surrogacy Center (TASC)
  6. "Buying babies, bit by bit", 19 December 2006. 
  7. Surrogacy in Ukraine - Actual questions and answers (International Agency "Assisted Motherhood")
  8. The Associated Press. "India's surrogate mother business raises questions of global ethics", Daily News, 2007-12-30. Luettu 2008-07-14. 
  9. [1]
  10. Teman, Elly. 2010. Birthing a Mother: The Surrogate Body and the Pregnant Self. Berkeley: University of California Press.
  11. Weisberg, D. Kelly. 2005. The Birth of Surrogacy in Israel. Florida: University of Florida Press
  12. Assisted Human Reproduction Act
  13. Grady, Denise. "Medical First: A Transplant Of a Uterus", New York Times, 2002-03-07. Luettu 2010-05-24. 
  14. a b c "Sijaissynnytys selvitettävä perusteellisesti", Juha Jämsä, perhesosiologi, puheenjohtaja, Sateenkaariperheet ry, Helsingin Sanomat Mielipide 25.5.2011
  15. An Alibertarian Case for Reproductive Laissez-Faire, Bryan Caplan, December 30, 2009
  16. MacCallum, Fiona et al. 2003. Surrogacy: The experience of commissioning couples Human Reproduction, Vol. 18, No. 6, 1334-1342; Vasanti Jadva et al. 2003. Surrogacy: the experiences of surrogate mothers. Human Reproduction, Vol. 18, No. 10, 2196-2204; Golombok, Susan et al., 2004. Families Created Through Surrogacy Arrangements: Parent-Child Relationships in the 1st Year of Life. Developmental Psychology, v40 n3 p400-411
  17. Teman, Elly (2003) "The Medicalization of 'Nature' in the Artificial Body: Surrogate Motherhood in Israel," Medical Anthropology Quarterly 17 (1):78-98.[2]; Teman, Elly (2010) Birthing a Mother: The Surrogate Body and the Pregnant Self. Berkeley: University of California Press.
  18. Teman, Elly. 2003. "Knowing the Surrogate Body in Israel," in: Rachel Cook and Shelley Day Schlater (eds.), Surrogate Motherhood: International Perspectives, London: Hart Press, pp. 261-280 [3]
  19. Ragone, Helena. Surrogate Motherhood: Conception in the Heart. 1994. Westview Books; Teman, Elly. 2010. Birthing a Mother: The Surrogate Body and the Pregnant Self. Berkeley: University of California Press
  20. Teman, Elly. 2008. "The Social Construction of Surrogacy Research: An Anthropological Critique of the Psychosocial Scholarship on Surrogate Motherhood," Social Science & Medicine. Volume 67, Issue 7, October , Pages 1104-1112. [4]
  21. Teman, Elly. 2010. Birthing a Mother: The Surrogate Body and the Pregnant Self. Berkeley: University of California Press

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]