Siirtolapuutarha

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksalaista siirtolapuutarha-aluetta

Siirtolapuutarha eli ryhmäpuutarha on noin kolmen, neljän aarin kokoisista maapalstoista muodostuva puutarha-alue. Palstoja yhdellä alueella on muutamista kymmenistä muutamiin satoihin. Palstojen omistaja on yleensä kaupunki, joka vuokraa asukkailleen pitkäaikaisella sopimuksella. Siirtolapuutarhapalstalle saa rakentaa pienehkön mökin ja istuttaa monivuotisia kasveja, mutta antimet tulee kuluttaa itse eikä myydä. Siirtolapuutarhassa ei myöskään saa asua ympärivuotisesti, eikä tilaa saa vuokrata eteenpäin. Se poikkeaa kaupunkien vuokraamista kasvimaapalstoista siinä, että tontit ovat isompia ja toiminta pysyvämpää – monilla perheillä on ollut sama siirtolapuutarhapalsta vuosikymmenien ajan.

Suomessa siirtolapuutarhoja syntyi alkuaan puhtaasti viljelyä varten aikana jolloin ruuasta oli pulaa. Alusta saakka viljelijät muodostivat kiinteähköjä yhteisöjä, jotka sekä huolehtivat yhteisistä töistä että järjestivät tansseja tai muita huveja. Vuosikymmenten myötä toiminta painottui jatkuvasti enemmän virkistyskäyttöön. Tällä hetkellä palsta hankitaankin poikkeuksetta virkistystä ja ajanviettoa varten. Yhteisönä siirtolapuutarhat ovat jonkinlaisia "maalaiskyliä kaupungin kupeessa", ihmiset tuntevat toisensa ja aikaa vietetään paljon yhdessä. Alueilla on yleensä myös yhteisiä tiloja, kuten sauna tai juhlatilaa.

Siirtolapuutarhoja on noin 50 ympäri Suomea ja viljelijöitä näissä yhteensä noin 5000. Uusia alueita perustetaan edelleen, ja esimerkiksi vuonna 2006 oli uusimman tulokkaan Rovaniemen siirtolapuutarhan palstoista puolet rakennettu.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historiaa

Alkuperäinen mökki Niihaman siirtolapuutarhamuseossa Tampereella on peräisin 1920-luvulta.

"Ensimmäinen siirtolapuutarha" on esitelty eri lähteissä hieman toisistaan poikkeavasti. Siirtolapuutarhoja tai "työläispuutarhoja" perustettiin Saksaan työväestön moraalin ja ruumiinkunnon kohottamiseksi 1820-luvulla. Myöhemmin kohderyhmänä olivat etenkin lapsiperheet. Ensimmäisenä nimettynä kohteena historiikeissa esiintyy yleensä Tanskaan Aalborgin kaupunkiin 1884 perustettu siirtolapuutarha.

Suomessa toimintaa esiteltiin 1902. Porvooseen perustettiin siirtolapuutarhayhdistys 1915, mutta ensimmäinen maailmansota pysäytti hankkeen. Seuraavaksi perustettiin Tampereen siirtolapuutarha (sittemmin Hatanpään siirtolapuutarha, nykyään Niihaman ryhmäpuutarha) vuonna 1916, ja se on Suomen vanhin edelleen toimiva siirtolapuutarhayhteisö, joka kuitenkin siirrettiin Hatanpäältä Niihamaan vuonna 1977. Helsingin Ruskeasuon (1918) siirtolapuutarha on maan vanhin alkuperäispaikallaan oleva siirtolapuutarha, jossa siirtolapuutarhaa hallinnoivaan yhteisöön pääsevät vain ruotsia taitavat.[1]

Tunnetuin alkuvuosien aktiivihenkilö oli opettaja E.J. Reinilä. Hän oli mukana perustamassa nykyistä Niihaman ryhmäpuutarhaa ja toimi sen puheenjohtajana alkuvuosikymmenet. Reinilä toimi myös Siirtolapuutarhaliiton puheenjohtajana koko 1930-luvun, ja oli mm. aktiivisesti mukana perustamassa Siirtolapuutarha-lehteä.

[muokkaa] Tunnettuja siirtolapuutarha-alueita Suomessa

Nekalan siirtolapuutarha Tampereella.

Heinolassa

  • Heinolan siirtolapuutarha, Vasikkasaari

Helsingissä

Hyvinkäällä

  • Vanhanmyllyn siirtolapuutarha sivut

Hämeenlinnassa

  • Kantolanniemen siirtolapuutarha

Jyväskylässä

Kotkassa

Kuopiossa

  • Kolmisoppi
  • Päiväranta
  • Majaniemi
  • Virranniemi

Oulussa

Porissa

Tampereella

Turussa

  • Kupittaa
  • Illoinen
  • Peltola

[muokkaa] Lähteet

  1. 1,0 1,1 Iltalehti: Kielimuuri Ruskeasuolla (22.8.2008), haettu 24.8.2008 "Ruskeasuon siirtolapuutarhamökkejä ei myydä suomenkielisille, jotka eivät puhu ruotsia. Siirtolapuutarhayhdistyksen ruotsinkielinen hallitus hyväksyy uudet jäsenet, joiden edellytetään osaavan ruotsia. Mieluummin äidinkielellä."

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta siirtolapuutarha.
Henkilökohtaiset työkalut