Sidney Poitier

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sidney Poitier
Sidney Poitier-NPS.jpg
Syntymäaika 20. helmikuuta 1927 (ikä 88)
Syntymäpaikka Miami
Merkittävät roolit Virgil Tibbs Yön kuumuudessa (1967)
John Prentice Arvaa kuka tulee päivälliselle (1967).
Aiheesta muualla
IMDb
Allmovie
Palkinnot

Bafta 1958
Oscar 1963

Ehdokkuudet

Oscar 1958

Sir Sidney Poitier (20. helmikuuta 1927) on yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä. Hän syntyi Miamissa, Floridassa, mutta kasvoi Bahamasaarilla. Poitier voitti ensimmäisenä afroamerikkalaisena parhaan miespääosan Oscarin roolistaan elokuvassa Kedon kukkaset (Lilies of the Field, 1963). Hänen kuuluisimmat elokuvansa ovat Yön kuumuudessa (1967) ja Arvaa kuka tulee päivälliselle (1967). Hän sai kunnia-Oscarin vuonna 2002.[1]

Poitier syntyi keskosena Floridassa mutta palasi vanhempiensa kanssa Bahamalle, mistä hänen perheensä on kotoisin, ja missä hän kasvoi. Toisen maailmansodan aikana Poitier pestautui Yhdysvaltojen armeijaan ja palveli lääkintäjoukoissa. Vapauduttuaan hän asettui New Yorkiin. Hän harjoitteli kunnes pääsi eroon bahamalaisaksentistaan ja pääsi American Negro Theatreen. Vuonna 1946 hän esiintyi ensimmäistä kertaa Broadwayllä.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sidney Poitier vastaanottaa Presidential Medal of Freedom -tunnustuksen presidentti Barack Obamalta vuonna 2009.

Poitier oli Oscar-ehdokkaana 1958 roolistaan Stanley Kramerin draamassa Kahle. Se käsitteli rotupolitiikkaa, ja yhdessä kasvavien katsojalukujen kanssa teki Poitierista näkyvän hahmon kansalaisoikeusliikkeessä. Seuraavat roolit, kuten Porgy ja Bess vakiinnuttivat hänen asemansa sukupolvensa johtavana afroamerikkalaisena näyttelijänä. Vuonna 1963 hän sai Oscarin elokuvasta Kedon kukkaset. Sitä seuraavat elokuvat menestyivät hyvin.[1]

Supertähtenäkin Poitier jatkoi kantaaottavien elokuvien tekemistä.[1] Yön kuumuudessa hän esitti älykästä afroamerikkalaista poliisipäällikköä joka tutkii murhaa Etelävaltioissa. Elokuva sai Oscarin parhaana elokuvana. Elokuvassa Arvaa kuka tulee päivälliselle Poitier esitti valkoisen naisen afroamerikkalaista sulhasta. Nämä kaksi menestyelokuvaa tekivät Poitierista vuoden 1967 lipputulojen kuninkaan.[2]

Vuonna 1997 Poitierin kotimaa Bahama nimesi hänet suurlähettilääksi Japaniin. Hän sai luvan hoitaa tehtävää ulkomailta käsin.[3]

Hänellä on tähti Hollywood Walk of Famella.[4]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poitier on ollut naimisissa kaksi kertaa. Hän meni naimisiin Juanita Hardyn kanssa vuonna 1950. Pariskunta erosi vuonna 1965. Vuodesta 1976 alkaen hän on ollut naimisissa kanadalaisirlantilaisen näyttelijän Joanna Shimkusin kanssa. Hänellä on neljä tytärtä ensimmäisestä avioliitosta ja kaksi tytärtä toisesta.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaikki tiet tukossa (No Way Out, 1950)
  • Itke, rakastettu maa (Cry, the Beloved Country, 1951)
  • Paholaisajajat (Red Ball Express, 1952)
  • Go, Man, Go! (1954)
  • Älä käännä heille selkääsi (Blackboard Jungle, 1955)
  • Hyvästi, ystäväni (Good-bye, My Lady, 1956)
  • Miehen mitta (Edge of the City, 1957)
  • Musta kiihko (Something of Value, 1957)
  • Orjakauppias (Band of Angels, 1957)
  • Paratiisi myytävänä (Virgin Island, 1958)
  • Haukan merkki (The Mark of the Hawk, 1958)
  • Kahle (The Defiant Ones, 1958)
  • Porgy ja Bess (Porgy and Bess, 1959)
  • Voittamattomat miehet (All the Young Men, 1960)
  • Särkynyt illuusio (A Raisin in the Sun, 1961)
  • Pariisin rytmiä (Paris Blues, 1961)
  • Painajainen (Pressure Point, 1962)
  • Orm Punainen (The Long Ships, 1963)
  • Kedon kukkaset (Lilies of the Field, 1963)
  • Hyökkäys Jäämerellä (The Bedford Incident, 1965)
  • Mies Nasaretista (The Greatest Story Ever Told, 1965)
  • Kosketus onneen (A Patch of Blue, 1965)
  • 30 minuuttia kuolemaan (The Slender Thread, 1965)
  • Taistelu paholaiskanjonissa (Duel at Diablo, 1966)
  • Vastahakoiset (To Sir, with Love, 1967)
  • Yön kuumuudessa (In the Heat of the Night, 1967)
  • Arvaa kuka tulee päivälliselle (Guess Who's Coming to Dinner, 1967)
  • Sulhasta etsitään (For Love of Ivy, 1968)
  • Viimeinen laukaus (The Lost Man, 1969)
  • Komisario Tibbs ei hellitä (They Call Me MISTER Tibbs!, 1970)
  • Brother John (1971)
  • Huumejärjestö iskee (The Organization, 1971)
  • Buck ja tappajasaarnaaja (Buck and the Preacher, 1972)
  • Lämmin syksy (A Warm December, 1973)
  • Säpinää laitakaupungilla (Uptown Saturday Night, 1974)
  • Huijarit vauhdissa (Let's Do It Again, 1975)
  • Suuri silmukka (The Wilby Conspiracy, 1975)
  • Homma hanskassa (A Piece of the Action, 1977)
  • Tarkoituksena tappaa (Shoot to Kill, 1988)
  • Kasvottomat vakoojat (Little Nikita, 1988)
  • Sneakers (Sneakers, 1992)
  • Sakaali (The Jackal, 1997)

Ohjaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Buck ja tappajasaarnaaja (Buck and the Preacher, 1972)
  • Lämmin syksy (A Warm December, 1973)
  • Säpinää laitakaupungilla (Uptown Saturday Night, 1974)
  • Huijarit vauhdissa (Let's Do It Again, 1975)
  • Homma hanskassa (A Piece of the Action, 1977)
  • Mänteillä menee lujaa (Stir Crazy, 1980)
  • Lirissä (Hanky Panky, 1982)
  • Fast Forward - täyttä vauhtia (Fast Forward, 1985)
  • Isäni on kummitus (Ghost Dad, 1990)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Sidney Poitier Allmoviessa (englanniksi)
  2. a b Sidney Poitier Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.6.2014.
  3. Poitier Named Bahamas' Ambassador To Japan 1997. Chicago Tribune. Viitattu 25.6.2014.
  4. Sidney Poitier Hollywood Star Walk. LA Times. Viitattu 23.6.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]