Seija Lampila
Seija Lampila (oik. Lampila-Lassiter, 22. helmikuuta 1936 Helsinki – 1. syyskuuta 2021 Roswell, Georgia, Yhdysvallat[1]) oli suomalainen iskelmälaulaja.[2] Suuren osan levytyksistään hän teki ennen kahdettakymmenettä ikävuottaan.[3] Lampilasta ei koskaan tullut suurta yleisön suosikkia, mutta musiikin ammattilaiset arvostivat hänen kykyään eläytyä kulloiseenkin tulkintaan. Esimerkiksi George de Godzinsky sijoitti Lampilan taidoiltaan 1950-luvun naislaulajien kärkeen.[4][5]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seija Lampila opiskeli 10-vuotiaasta lähtien balettia Kansallisoopperan lapsiryhmässä ja sai esiintymiskokemusta estradeille. Ensilevytys oli Salama kirkkaalta taivaalta vuonna 1951. Samoihin aikoihin Lampila esiintyi Onni Gideonin orkesterin solistina ja myöhemmin mm. Jaakko Salon, Toivo Kärjen ja Kullervo Linnan orkestereissa. Laulunopettajana oli Olavi Nyberg.
Kesällä 1953 Seija Lampila esiintyi saksalaisen, Suomessa vierailleen Mario Weberin orkesterin solistina Linnanmäellä ja lähti sen jälkeen orkesterin kanssa puolen vuoden kiertueelle Alankomaihin, Ranskaan ja Sveitsiin. Lampila levytti aluksi Fazerille ja Scandialle, joille tehdyt levytykset eivät kuitenkaan menestyneet mainittavasti. Varsinkin Scandiassa hän tunsi jääneensä lähes vaille huomiota yhtiön johtajien Harry Orvomaan ja Paavo Einiön panostaessa Annikki Tähteen ja Brita Koivuseen. Vasta Lampilan siirryttyä PSO:lle vuonna 1956 syntyivät mm. sellaiset hitit kuin Kenpä tietäis sen ja Uska Dara.[4]
Iskelmälaulajana Lampila joutui kokemaan karvaasti alan kovuuden. Kuvaavaa oli, että italialainen kappale Maruzzella joutui Suomessa todellisen ryöstöviljelyn kohteeksi; sen levytti vuosina 1957–1958 kaikkiaan viisi suomalaista laulajaa: Lampilan lisäksi Seija Karpiomaa, Rita Elmgren, Per-Erik Förars ja Olavi Virta. Muistelmissaan Lampila on epäillyt, saiko mikään levy-yhtiö tällaisessa kilpajuoksussa edes levyn tuottamiseen sijoitettuja rahoja takaisin. Myöskään laulajan omat toiveet eivät tuolloin painaneet kappalevalinnoissa paljoakaan; laulajan oli levytettävä, mitä tuottaja määräsi. Levytykset olivat Lampilan mukaan kuitenkin tärkeitä, sillä ne poikivat tanssilavakeikkoja ja muita esiintymistilaisuuksia.[4]
Vaikka Lampila oli useita vuosia yhteistyössä Toivo Kärjen kanssa, hän ei uransa aikana levyttänyt ainuttakaan tämän sävellystä. Muistelmissaan Lampila on kirjoittanut Kärjestä toisaalta kitkerään sävyyn, toisaalta myös arvostavasti. Kalervo Kärki on arvellut, että hänen isänsä ei kiireidensä keskellä ehtinyt kovin syvällisesti paneutua nuoren laulajan ongelmiin, kun tämän todellisista kyvyistä ei vielä ollut näyttöä.[6] Yleisradion arkistossa on säilynyt syyskuussa 1963 esitetty TV-ohjelma Madame la Plume, jossa Lampila laulaa Toivo Kärjen ja Reino Helismaan kappaleen "Muuri". Kappaletta ei uskallettu levyttää ilmeisesti ulkopoliittisen arkaluonteisuutensa vuoksi, sillä se oli nimeään myöten suora viite vuonna 1961 rakennettuun Berliinin muuriin. Kalervo Kärjen mukaan "Muuri" oli Lampilan tilaama ja yksi Toivo Kärjen harvoista todella kantaaottavista kappaleista.[7]
Lampila esiintyi laulajana myös muutamassa suomalaisessa elokuvassa sekä lauloi elokuvissa näyttelijän taustaäänenä.[8]
1960-luvun alussa Seija Lampila muutti työn perässä Saksaan ja palattuaan Suomeen vuonna 1963 huomasi suuren yleisön unohtaneen hänet. Lisäksi laulaminen suomeksi ei erityisemmin motivoinut kielitaitoista artistia, jota viehättivät etenkin Ranska ja ranskalaiset chansonit.[4] Julkiset esiintymiset loppuivat vuonna 1964, kun Lampila avioitui yhdysvaltalaisen diplomaatin James Lassiterin kanssa ja muutti pois Suomesta. Lampila asui Atlantassa, jossa hän toimi aktiivisesti suomalaisen kulttuurin edistämiseksi.[4]
Levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Unohtumattomat (1999)
Mukana myös kokoelmilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viihdemusiikkia 8 (1990)
- 50-luvun parhaat 2: 20 suosikki-iskelmää vuosilta 1952–53 (1995)
- 50-luvun parhaat 5: 20 suosikki-iskelmää vuosilta 1958–59 (1995)
- Iskelmäradio soi: Arkiston aarteita 1949–60 (1995)
- Laulajia jazztunnelmissa (1996)
- Italialaisittain (2006)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Latva–Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, 2004.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mattlar, Mikko: Kielitaitoinen laulaja muutti ulkomaille pysyvästi. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 25.5.2022, s. B 16. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.5.2022.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 216. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
- ↑ Latva–Tuunainen, s. 155.
- ↑ a b c d e Erola, Lasse: Rakkauden sävel: Iskelmän kulta-ajan naistähdet, s. 70–79. Helsinki: Helsinki-kirjat, 2010. ISBN 978-952-5874-13-6.
- ↑ Bagh, Peter von – Hakasalo, Ilpo: Iskelmän kultainen kirja, s. 335–336. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08913-7.
- ↑ Kärki, Kalervo: Sydämeni sävel: Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 319. Helsinki: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2.
- ↑ Kärki 2015, s. 532.
- ↑ Seija Lampila Elonetissä.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lampila-Lassiter, Seija: Laululintunen, siipirikko: Iskelmälaulajattaren muistelmia. WSOY 1995. ISBN 951-0-20456-0
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seija Lampilan esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Seija Lampila Pomus.netin tietokannassa.
| ||||||||||||||
