Securitate

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Securitate (romaniaksi Departamentul Securităţii Statului) oli kommunistisen Romanian salainen poliisi. Se perustettiin 30. elokuuta 1948 Neuvostoliiton NKVD:n avustuksella. Se hajotettiin 30. joulukuuta 1989 pian presidentti Nicolae Ceaușescun syrjäyttämisen jälkeen.

Securitate oli Romanian väkilukuun suhteutettuna suurin salainen poliisi itäblokin alueella.[1] Pian perustamisen jälkeen vuonna 1949 siinä työskenteli 3 549 henkilöä. Vuonna 1951 työntekijöitä oli jo 25 468. [2] Vuonna 1985 Securitaten palveluksessa oli 11 000 agenttia ja lähes 500 000 ilmiantajaa[1], maassa jossa asui 22 miljoonaa asukasta.[3] Ceaușescun alaisuudessa ollut Securitate oli yksi julmimmista poliisiorganisaatioista maailmassa.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Departamentul Securităţii Statului (lyhenne DGSP, mutta yleisesti käytettiin sanaa Securitate) perustettiin presidentillisellä päätöksellä Kansalliskokouksessa 30. elokuuta 1948.[2] Securitaten esiasteita oli kuitenkin havaittavissa jo vuonna 1944, jolloin kuningas Mikael I yritti vallankaappausta. [2]

Securitate luotiin SMERŠin avustuksella. Ensimmäinen Securitaten johtaja oli NKVD:n kenraali Gheorghe Pintilie. Aluksi monet poliiseista olivat entisiä Romanian kuningaskunnan turvallisuuspoliisin työntekijöitä. Kuitenkin pian Pintilie määräsi kaikki entiset työntekijät pidätettäviksi ja korvasi poliisit Kommunistisen puolueen jäsenillä. Vakoilun ja murhien lisäksi poliisille annettiin tehtäväksi ryöstää hautoja, vainota unkarilaisia ja kerätä Raamattuja, joita poltettiin tai käytettiin vessapaperina.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla Securitate käynnisti operaation toisinajattelijoiden kitkemiseksi Romaniasta. Securitate syötti huhuja toisinajattelijoiden yhteyksistä länsimaiden tiedustelupalveluihin. Myös sensuuria, lavastuksia ja julkisia nöyryyttämisiä käytettiin toisinajattelijoiden kitkemiseksi.

Securitaten toimintatapoihin kuuluivat myös salamurhat. Tunnetuin tapauksista oli korkea-arvoisen loikkaajan Ion Mihai Pacepan salamurhayritykset. Hän sai kaksi kuolemantuomiota Romaniasta ja Ceauşescu antoi kahden miljoonan Yhdysvaltain dollarin palkkion hänen kuolemastaan. Jasser Arafat ja Muammar Gaddafi antoivat molemmat miljoona dollaria lisää Pacepan kuolemasta.[4] Väitetään, että Securitaten virkailijat palkkasivat kuuluisan palkkamurhaajan Shakaalin surmaamaan Pacepan sekä muita loikkareita Euroopan alueella.[5]

Murrot koteihin ja toimistoihin salakuuntelulaitteiden asentamiseksi oli yksi Securitaten taktiikka tiedon saamiseksi kantaväestöstä. Puhelinliikennettä tarkkailtiin ja kansainvälistä faksiliikennettä seurattiin.

Hiilikaivostyöntekijöiden ammattiliiton mennessä lakkoon useita sen johtajia kuoli ennenaikaisesti. Myöhemmin kävi ilmi, että Securitaten lääkärit olivat altistaneet heitä viiden minuutin rintakehän röntgenkuvaukselle, syövän aikaansaamiseksi.[6]

Kun huomattiin, että syntyvyys oli kääntynyt laskuun, sijoitettiin Securitaten agentteja terveyskeskuksiin, joissa käynnistettiin pakolliset raskaustestit hedelmällisille naisille. Rajut rangaistukset kohtasivat niitä, jotka olivat keskeyttäneet raskauden. [6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Craig S. Smith, "Eastern Europe Struggles to Purge Security Services", The New York Times, 12. joulukuuta 2006
  2. a b c Cristian Troncota, "Securitatea: Începuturile", Magazin Istoric, 1998
  3. Turnock , 1997, s. 15
  4. "Book Inspired Counter-Revolution" by Alfred Regnery, published in Human Events, 22. lokakuuta, 2002
  5. "The Securitate Arsenal for Carlos", Ziua, Bucharest, 2004
  6. a b Crampton, 1997, s. 355
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.