San Giovanni in Laterano
Basilica di San Giovanni in Laterano (suom. Pyhän Johanneksen kirkko Lateraanissa), lyhyemmin Lateraanikirkko, on katolinen kirkko Roomassa. Lateraanikirkko on Rooman piispan istuin ja Rooman katedraali.
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
Lateranien ylimyssuku oli omistanut Neron aikoihin saakka nykyisen San Giovannin paikalla olleen palatsin. Neron aikana palatsi siirtyi keisarilliseen omistukseen. Konstantinuksen aikana palatsi siirtyi alueineen kirkon omistukseen.[1]
Keisari Konstantinuksen alkuperäisenä ajatuksena lienee ollut jättää itsestään Roomaan lähtemätön jälki ja samalla tehdä Roomasta kristitty kaupunki. Talvella vuonna 312/313 Konstantinus päätti rakennuttaa Rooman piispaa varten Lateranin alueelle katedraalin, Basilica Constantianan, San Giovanni in Lateranon.[1][2] Hanke oli Konstantinuksen ensimmäinen mittava kirkollinen rakennushanke Roomassa. Katedraali sijaitsee keisarillisten ratsujoukkojen kasarmien, ”Castra Nova Equitum Singularium”, paikalla. Jäännöksiä noista Maxentiuksen puolesta taistelleiden ratsujoukkojen kasarmeista on löydettävissä San Giovanni in Lateranon perustuksissa ja muureissa.[3]
San Giovannin alkuperäisestä asusta on erilaisia olettamuksia. Vuosisatojen kuluessa kirkko koki monia muutoksia. Niin tapahtui keskiajalla, sekä myös Borrominin aikaan 17. vuosisadalla. San Martino Montissa sijaitseva seinämaalaus kuvaa millaisen Borromini ja hänen aikalaisensa kuvittelivat San Giovannin olleen. On kuitenkin täysi syy olettaa, että San Giovanni oli pitkä, puukattoinen basilika. Keskilaiva, molemmilla puolillaan kaksi sivulaivaa, sisimmät korkeampina kuin ulommaiset, päättyi apsisiin. Poikkilaivat työntyivät apsisin lähellä molemmin puolin ulos ulommista laivoista. Keskilaivan pylväät päättyivät palkistoon. Sivulaivojen arkadeja kannatti 22 vihermarmorista pylvästä. Sivulaivojen seiniä ja arkadeja peitti marmori.[3] Apsisissa loistivat kullatut, kultaiset ja hopeiset valaisimet. Keskilaivassa oli seitsemän hopeista pöytää, joista yksi oli oletettavasti alttari ja eräs toinen lahjoja varten. Kuorissa sijaitsivat Kristuksen, apostolien ja enkelten patsaat, yläpuolellaan hopealla kirjailtu korukatos.[4] Lateraanibasilikan mitat ilman kuoriosaa olivat 75m x 55m, tämän lisäksi tuli 20 metriä kuorin osuutta. Muurien perustukset olivat suuria kivilohkareita, paksuudeltaan 1,7 metriä, jotka oli kaivettu jopa kymmenen metrin syvyyteen entisten kasarmien perustuksiksi. Apsiksen perustus oli kaivettu vielä tätäkin syvemmälle. Perustusten yläosa oli tasoitettu laastimuurauksella. Maanpäälliset seinät olivat kaikki tiilimuurausta.[5]
Paavi Nikolaus IV puratutti vuonna 1287 tai vuosina 1288–1292 San Giovannin vanhan apsidin. Uudelleen apsidi purettiin ja uusittiin vuonna 1878.[6] Nikolaus IV:n rakennuttamassa apsidissa oli keskiaikaiselle Roomalle harvinainen puolirenkaan muotoinen deambulatorio, käytävä, joka muistuttaa ranskalaista muotoa, mutta myös varhaiskristittyjen hautausmaiden basilikojen deambulatoreja.[7] Eugenius IV (1431–1447) jatkoi San Giovannin restaurointia.
Viidennentoista vuosisadan lopulla paavi Sixtus V:n aikana arkkitehti Domenico Fontanan suunnittelema benedizion-loggia yhdistettiin Lateraanipalatsiin.[8] Paavi Innocent Pamphili antoi vuonna 1646 arkkitehti Francesco Borrominin tehtäväksi saattaa San Giovanni alkupäiseen asuunsa. Borromini ei onnistunut jälleenrakentamisessa, mutta muutokset, jotka hän sai aikaan, olivat merkittäviä. Borromini käytti muun muassa edellä mainittuja arkadien pylväitä San Giovannin muutostöissä. Hän jätti ennalleen 1500-luvulta peräisin olevan koristetun sisäkaton. Borromini käytti taidokkaasti hyväksi sivulaivojen kattojen vaihtelevia korkeuksia.[9] Basilikan neoklassistinen julkisivu on Alessandro Galilein käsialaa vuodelta 1735.[9] Rooman kristityille Lateraanikirkko ei koskaan tullut läheiseksi, vaan se edusti heille kirkon virallista puolta.lähde?
Konstantinuksen obeliski [muokkaa]
Lateraanikirkon edustan aukiolla on egyptiläinen obeliski, joka veistettiin farao Thutmosis III:n aikana 1400-luvulla eaa. Obeliski seisoi alun perin Theban Amonin temppelin pylonien, kunnes Konstantinus Suuri toi sen Roomaan. Roomassa se pystytettiin Circus Maximuksen keskikorokkeelle, josta se löydettiin kolmeen osaan katkenneena ja maahan hautautuneena 1587. Paavi Sixtus V pystytti sen uudelleen nykyiselle paikalleen samana vuonna.lähde?
Lähteet [muokkaa]
- Golzio, Giuseppe. Lander, Vicenzo: Le Chiese di Roma dall XI al XVI secolo. Vol.IV. Bologna 1963.
- Krautheimer, Richard: The Pelican History of Art, Eaarly Christian and Bysantine Architecture. 1965.
- Krautheimer, Richard: Rome Profile of a City 312–1308. 1980.
- Savalvadori, Renzo: Architect's Guide to Rome. Venetsia 1990.
- Guida d´Italia. Milano 1994.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b Krautheimer: Rome Profile, s. 21.
- ↑ Guida d'Italia, s. 274.
- ↑ a b Krautheimer: Pelican History, s. 21.
- ↑ Krautheimer: Pelican History, s. 22.
- ↑ Krautheimer: Pelican History, s. 26.
- ↑ Golzio-Lander: Le Chiese de Roma, s. 171.
- ↑ Golzio-Lander: Le Chiese de Roma, s. 189.
- ↑ Golzio-Lander: Le Chiese de Roma, s. 155.
- ↑ a b Salvadori, Renzo: Arrchitect's Guide to Rome, s. 95.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- San Giovanni in Laterano Katolisen ensyklopedian artikkelissa(englanniksi)
- San Giovanni in Laterano kuvina(englanniksi)
- Lateraanikirkko satelliittikuvassa
- A Topographical Dictionary of Ancient Rome: Konstantinuksen obeliski(englanniksi)
