Sixtus V

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sixtus V
Sixtus5.jpg
Syntymänimi Felice Peretti
Paavius alkoi 24. huhtikuuta 1585
Paavius päättyi 27. elokuuta 1590
Edeltäjä Gregorius XIII
Seuraaja Urbanus VII
Syntynyt 1521
Kuollut 1590

Sixtus V (15211590), syntymänimeltään Felice Peretti, oli paavina 24. huhtikuuta 158527. elokuuta 1590.[1] Hän oli yksi vastauskonpuhdistuksen merkkihenkilöistä. Hänet muistetaan myös yhtenä Rooman suurimmista rakennuttajista. Hän menehtyi lopulta malariaan vuonna 1590.[2]

Legendan mukaan Nostradamus ennusti nuoruusvuosinaan että Peretti valitaan aikanaan paaviksi. Peretti oli tuolloin itse nuori munkki.lähde?

Sikopaimenesta kardinaalipiispaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peretti kasvoi köyhän talonpojan poikana Grottammaressa, Marche di Anconan provinssissa Keski-Italiassa. Hän työskenteli nuoruudessaan sikopaimenena ennen siirtymistään fransiskaaniluostariin Montaltoon, jossa hänet tunnettiin myöhemmin nimellä veli Luigi d'Este.[3] Hän osoittautuikin pian lahjakkaaksi saarnamieheksi, ja nousikin useisiin kirkollisiin tehtäviin. Niissä osoitti tarmoa ja paneutuneisuutta. Vuonna 1570 hänestä tuli Saint'Agathan kardinaalipiispa.[3]

Paavi Sixtus V[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konklaavi valitsi hänet uudeksi paaviksi kahden kolmasosan enemmistöllä 24. huhtikuuta 1585. Valintaan sanotaan vaikuttaneen hänen hyvä fyysinen kuntonsa, josta katsottiin olevan hyötyä haettaessa paavia pitkäksi toimikaudeksi. Hänen edeltäjänsä Gregorius XIII oli jättänyt kirkkokunnan asiat rempalleen; Sixtus V tarttui niihin voimakkaalla kädellä, toimittaen tuhansia pahantekijöitä ja rikollisia oikeuteen. Aikalaistarinoissa kerrotaan, että Roomassa Castel Sant'Angelon muureilla oli hänen hallintokaudellaan enemmän seipäiden päihin pistettyjä teloitettujen rikollisten pääkalloja, kuin Rooman toreilla vesimeloneja.[3]

Paavi Sixtus V:n vaakuna

Hän pyrki myös saamaan raha-asiat tolalleen myymällä toimistotiloja ja asettamalla uusia veroja. Kertyviä varoja hän rahastoi tulevien hätätilojen, kuten mahdollisten ristiretkien varalle. Hän oli etenkin uskonsotien harras kannattaja ja missä vain esimerkiksi protestantteja vastaan sodittiin oli hän valmis rahoittamaan toimintaa.[3] Tästä esimerkkinä olkoon hänen osallisuutensa Filip II:n voittamattoman armaadan rakennuskustannuksiin.[3]

Vuonna 1586 hän sääti säännön, jossa kardinaalien määrä rajoiteettiin 70 kappaleeseen,[4]. Sääntö pysyikin voimassa aina vuoteen 1958, jolloin paavi Johannes XXII rikkoi sitä[5]. Jo seuraavana vuonna hän julkaisi bullan Immensa aeterni Dei. Bullalla yksinkertaistettiin päätöksentekojärjestelmiä ja muassa perustettiin lukuisia uusia kongregaatioita, esimerkiksi Pyhä inkvisitio (lat. Congregatio Sanctae Inquisitionis haereticae pravitatis), joka perustettiin työkaluksi taistelussa harhaoppeja vastaan ja kanonisaatioita käsittelevä kongregaatio nimeltä Congregatio pro sacris ritis et caeremoniis, jonka tehtäviin kuului muun muassa pyhimysten julistaminen.[6] Kolmantena uutena kongregaationa voidaan mainita painettujen julkaisujen sensuuriin keskittynyt kongregaatio (lat. Congregatio pro Indire librorum prohibitorum).[7]

Sixtus V julisti Henrik Navarralaisen (myöhemmin Ranskan Henrik IV) kirkonkiroukseen ja uudisti Englannin Elisabet I:n kirkonkirouksen.

Paavi rakennuttajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhien Vincenzon ja Anastasion kirkko Roomassa, jonne Sixtus V:n sydän on haudattu

Paavi Sixtus tunnetaan paaveista suurimpana mesenaattina ja rakennuttajana. Hän rakennutti lukemattomia julkisia rakennuksia, teitä ja siltoja ja mm. viimeistelytti Pietarinkirkon kupolin. Itselleen hän rakennutti Santa Maria Maggioren basilikaan suureellisen hautakappelin, jonne hänet haudattiin lopulta vuosi kuolemansa jälkeen. Hänen sydämensä tosin haudattiin aikakaudelle tyypilliseen tapaan toisaalle, Quirinalis-kukkulalla sijatsevaan Pyhien Vincenzon ja Anastasion kirkkoon.[8]. Hänen aikaansaannoksiaan ihastellaan nykyäänkin Roomassa. Niitä ovat lukuisat obeliskit, joita pystytettiin koristamaan Rooman kaupunkikuvaa. Sikstus V:n pystyttämiä obeliskeja ovat muun muassa Santa Maria Maggioren piazzalla oleva obeliski ja Vatikaanin aukion keskeltä löytyvä obeliski. Hänen rakennuttamiaan ovat myös niin sanotut Espanjalaiset portaat. Näihin hänen aikaansaannoksiin hän käytti hoviarkkitehtinaan Domenico Fontanaa (1543 – 1607).[9]

Sixtus V ei antanut mitään arvoa pakanallisen ajan historialle: antiikin ajan pylväitä muokattiin pyhimysten patsaiden jalustoiksi, ja muita muistomerkkejä purettiin rakennusmateriaaleiksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hanska, Jussi: Kristuksen sijaiset maan päällä?. Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Vammala 2005. ISBN 951-746-719-2.
  • Heininen, Simo: Ihmistä suurempi: paaviuden historia. Edita, Helsinki 2004. ISBN 951-37-4184-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hanska 2005: 322.
  2. Hanska 2005: 117.
  3. a b c d e Hanska 2005: 115.
  4. Heininen 2004: 9.
  5. Hanska 2005: 214.
  6. Hanska 2005: 204-205, 231.
  7. Hanska 2005: 205.
  8. Hanska 2005: 211-212.
  9. Hanska 2005: 294-295.


Edeltäjä:
Gregorius XIII
Luettelo paaveista

Emblem of the Papacy SE.svg

Seuraaja:
Urbanus VII