Rinat Ah’metov
| Rinat Ah’metov | |
|---|---|
 Rinat Ah’metov vuonna 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. syyskuuta 1966 Donetsk, Ukrainan SNT |
| Muut tiedot | |
| Omaisuus | 11,6 miljardia dollaria 2014[1] |
| Yritys | System Capital Management Group |
Rinat Leonidovytš Ah’metov (ukr. Рінат Леонідович Ахметов, s. 21. syyskuuta 1966 Donetsk, Ukrainan SNT) on ukrainalainen oligarkki. Hän omistaa itäisen Euroopan suurimpiin kuuluvan SCM Holdings -metalli- ja -kaivoskonsernin sekä Šah’tar Donetsk -jalkapalloseuran. Hänet arvioidaan Ukrainan varakkaimmaksi miljardööriksi, jonka omaisuuden arvoksi arvioitiin kesällä 2008 jopa 31,1 miljardia Yhdysvaltain dollaria.[2] Vuoden 2014 keväällä Forbes-lehti arvioi Ah’metovin varallisuudeksi 11,6 miljardia dollaria.[1] Ah’metov oli kansanedustajan Ukrainan radassa 2006–2007 ja 2007–2012lähde?.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ah’metov on korostanut vaatimattomia lähtökohtiaan ja kertoo isänsä ja veljensä olleen töissä hiilikaivoksissa.[3] Kansallisuudeltaan hän on tataari. Juutalainen tietotoimisto pitää häntä juutalaisena.[4] Uskonnolliselta vakaumukseltaan Ah’metov on kuitenkin muslimi ja harjoittaa uskontoaan.[5]
Liiketoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ah’metov keräsi omaisuutensa yksityistämällä tehtaita pilkkahintaan lähinnä Donetskin alueella. Hänen omaisuutensa perustana olivat Azovstal ja Mariupolin Iljitšin metallurginen kombinaatti.[6]
Hänellä oli vahvoja tukijoita, kuten paikallinen kuvernööri Janukovytš ja Ahat Bragin (Aleks Kreikkalainen), joka murhattiin murhattiin pommi-iskussa Donetskin jalkapallostadionilla ja Ah’metov sai haltuunsa hänen liiketoimensa, Ljuks-yrityksen. Braginia pidettiin myös Donetskin alueen mafiapäällikkönä.[7] 2000-luvun alussa Ah’metov teki myös liikekumppaninsa Viktor Pintšukin, tuolloisen presidentti Leonid Kutšman vävypojan, kanssa tarjouksen maan suurimmasta terästehtaasta Kryvorižstalista, mutta oikeus kumosi myynnin.[3]
Ah’metov nousi Donetskin City-pankin johtoon ja erikoistui pankkialalle. Vuonna 1996 hänet valittiin FC Shakhtarin puheenjohtajaksi. Maaliskuusta 2004 hän on toiminut omistamansa System Capital Management Groupin johdossa. SCM on yksi Ukrainan suurimmista rahoitus- ja teollisuusryhmittymistä. Se hallitsee myös esimerkiksi Media Group Ukraine holding-yhtiötä, yhtä Ukrainan tärkeimmistä viestintäyhtymistä.[8][9] Myöhemmin Ah’metov sijoitti Ukrainan energiasektoriin ja Janukovytšin syrjäyttämisen ja maastapaon aikoihin hän hallitsi suurta osaa Ukrainan energiantuotannosta ja sähköverkoista DTEK-yhtön kautta.[6]
Ah’metov on kasvattanut omaisuuttaan nopeasti, vielä vuonna 2006 Forbes arvioi hänen omaisuudekseen 1,6 miljardia. Ukrainan hallitus uudelleenyksityisti hänen omistamansa teräsyhtiö Kryvorižstalin ja myi sen intialaiselle Lakshmi Mittalille. Ah’metov vietti muutamia kuukausia Länsi-Euroopassa viranomaisten tutkiessa hänen menneisyyttään.[10] Korrespondent-lehden mukaan Ah’metov nousi vuoden 2008 puolivälissä hetkellisesti jopa Euroopan rikkaimmaksi kaksinkertaistettuaan omaisuutensa vuodessa.[11][2] Vuonna 2013 Korrespondent arvioi hänen varallisuudekseen 18,3 miljardia dollaria.[12]
Forbesin mukaan vuonna 2022 Venäjän hyökätessä Ukrainaan Ah’metovin omaisuus putosi lähes 14 miljardista dollarista alle 6 miljardiin dollariin vain kahdessa viikossa, ja se saattaa todennäköisesti olla paljon pienempi.[13]
Ah’metovia on luonnehdittu Donetsin laakion alueen epäviralliseksi politiikan ja liike-elämän johtohahmoksi. Usein hänen on mainittu myös olleen alueen järjestäytyneen rikollistoiminnan johdossa[14][15][16][17], vaikka häntä ei ole koskaan tuomittu tai edes syytetty rikoksista.
Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ah’metov kiistää omistavansa rikollisen menneisyyden tai yhteyden rikollisiin tahoihin. Lainvalvontaviranomaiset eivät ole löytäneet todisteita tällaisten väitteiden tueksi. "... Harjoitan täysin laillista liiketoimintaa, jonka omistusrakenne on täysin läpinäkyvä".[18]
Useat tiedotusvälineet, muun muassa sveitsiläinen Neue Zürcher Zeitung, ranskalainen Le Figaro ja ukrainalainen englanninkielinen Kyiv Post julkaisivat anteeksipyyntöjä ja kumosivat Ah’metovin osallistumisen järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Vuonna 2007 Neue Zürcher Zeitung -sanomalehti julkaisi artikkelin Ah’metovin varhaisesta urasta 1990-luvulla. Myöhemmin sanomalehti kiisti lausunnot kokonaan: "Ah’metovin ja Ukrainan järjestäytyneen rikollisuuden välillä ei ole yhteyttä" ja "Ah’metovin taloudellinen menestys ei perustu millään tavalla rikollisesti hankittuun alkupääomaan". Vuonna 2007 Kyiv Post julkaisi artikkelin Ah’metovin liiketoimista. Vuonna 2008 se julkaisi anteeksipyynnön: "Tarkasteltuamme tiedot yksityiskohtaisesti päätimme, että nämä herra Ah’metovia vastaan esitetyt syytökset olivat valheellisia ja perusteettomia."[19]
Le Figaro julkaisi 18. tammikuuta 2010 Ariel Tedrelin kirjoittaman artikkelin nimeltä "Donetsk, Venäjän linnake Ukrainassa". Saman vuoden tammikuun 28. päivänä sanomalehti julkaisi peruutuksen: "Figaro myöntää, ettei sillä ole todisteita näistä väitteistä, pahoittelee tällaisten väitteiden esittämistä sekä pyytää anteeksi herra Ah’metovilta hänelle aiheutuneiden vahinkojen johdosta".[20][21]
Politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ah’metov lukeutui Ukrainan entisen pääministerin ja venäläismielisten tahojen sekä entisen presidentin Leonid Kutšman tukeman Viktor Janukovytšin merkittävimpiin tukijoihin vuoden 2004 presidentinvaaleissa. Myöhemmin Ah’metov rahoitti myös Paul Manafortia, joka auttoi Ukrainassa Alueiden puolueiden uudelleenbrändäämisessä, ja josta tuli myöhemmin Donald Trump kampanjapäällikkö.[6]
Maaliskuun 2006 parlamenttivaaleissa hän oli itse ehdolla liberaalilla ohjelmalla.
Itä-Ukrainan kriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
17. toukokuuta 2014 Ukrainan kriisin keskellä Ah'metovin tehtaista värvätyt "työläiskaartit" lähetettiin Azov-pataljoonan tueksi karkottamaan Mariupolissa valtaa pitäviä venäläismielisiä separatisteja.[22] Itä-Ukrainan noustessa kapinaan separatistialueet ajautuivat talouskriisiin, jolloin Ah’metov lähetti alueelle ruoka-apua, josta monet olivat kiitollisia hänelle. Tämä alkoi muuttua noin 2017–2018, jolloin monet syyttivät häntä Mariupolin luovuttamisesta Ukrainan käsiin.[6]
Ah’metov tuomitsi separatismin vuonna 2014. Mariupolissa hän kehotti ihmisiä menemään kaduille ajamaan separatistit pois kaupungista. "Minulle he ovat terroristeja. Donbass voi olla onnellinen vain osana yhtenäistä Ukrainaa, sekä silloin että nyt".[23]
Reaktio Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ah’metov ilmoitti 22. helmikuuta 2022, että SCM oli maksanut etukäteen veroja miljardi hryvniaa.[24]
Täysimittaisen hyökkäyksen alettua Ah’metov totesi, että Venäjä on hyökkääjä ja Putin on sotarikollinen, ja että Mariupolin metallurgiset laitokset, Azovstal ja Mariupolin terästehdas eivät toimi Venäjän miehityksen alaisuudessa.[25][26]
Helmikuun ja toukokuun 2022 välisenä aikana ilmoitettiin, että Ahmetovin yritykset siirsivät 2,1 miljardia hryvniaa auttamaan ja tukemaan Ukrainan asevoimia ja joukkoja.[27]
Apua tarjoavat Ah’metov-säätiö, kaikki SCM-yritykset ja FK Šah’tar. Toukokuun 2022 lopussa Ah’metov myönsi 100 miljoonaa euroa Ukrainan auttamiseksi. ”Autamme sodasta kärsiviä siviilejä – tuomme ruokaa, lääkkeitä. Energiainsinöörimme, jotka usein vaarantavat oman henkensä, palauttavat sähkön ja rauhanomaisen elämän Ukrainan kaupunkeihin ja kyliin. Autamme Ukrainan armeijaa ja puolustusvoimia. Työskentelemme mahdollisuuksien mukaan eturintaman tarpeiden mukaisesti. Metallurgiset tehtaamme valmistavat panssarintorjuntasiilejä ja terästä luodinkestäviä liivejä varten”.[28][29]
Ah’metov haluaa haastaa Venäjän oikeuteen Mariupolin metallurgisten laitosten hyökkäysten aiheuttamista vahingoista. Hän kertoi paikalliselle medialle vaativansa Venäjältä 17–20 miljardin dollarin korvauksia.[30][31]
Ah’metov kertoi olleensa Ukrainassa Venäjän kanssa käydyn sodan alusta lähtien ja lisäsi: ”Uskomme maahamme ja uskomme voittoomme”.[31]
Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruhtinas Jaroslav Viisaan ritarikunta (Ukraina, 2010)[32]
Ansioritarikunta (Ukraina, 2006)[33]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Forbes list - Billionaires: Ukraine (Forbesin miljardöörilista: Ukraina) forbes.com. Viitattu 21.4.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Reiting samyh bogatyh ukraintsev 2008 (Korrespondent-lehden Ukrainan varakaimpien ihmisten Top-50, klikkaamalla nimeä saa henkilöstä lisätietoa) 2008. Korrespondent, korrespondent.net. Arkistoitu 16.1.2013. Viitattu 21.4.2014. (venäjäksi)
- ↑ a b Tatiana Serafin: Rich Company Forbes. Viitattu 22.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Cnaan Liphshiz: Jews occupy top 3 places on Ukrainian list of philanthropists Jewish Telegraphic Agency. 6.2.2013. Viitattu 22.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Serafin, Tatiana: Rich Company Forbes. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Mirovalev, Mansur: Will the war with Russia rein in Ukraine’s oligarchs? Al Jazeera. 22.6.2022. Viitattu 22.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Ukraine’s Donbas Don: Who is Rinat Akhmetov? Eurasianet. 29.1.2020. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
- ↑ O. Rozvadovsky: Media Landscapes: Ukraine European Journalism Centre, ejc.net. Viitattu 21.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Informatsija pro kompaniju Media Group Ukraine, mgukraine.com. Viitattu 21.4.2014. (ukrainaksi)
- ↑ Forbes List Directory Forbes. Viitattu 22.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Korrespondent obnarodoval reiting samyh bogatyh ukraintsev. Ahmetov ... (Korrespondent-lehden Ukrainan varakaimpien ihmisten rankkaus, Ahmetov - IVY-maiden ja Euroopan rikkain) 2008. Korrespondent, korrespondent.net. Viitattu 21.4.2014. (venäjäksi)
- ↑ Reiting samyh bogatyh ukraintsev (Korrespondent-lehden Ukrainan varakaimpien ihmisten Top-50, klikkaamalla nimeä saa henkilöstä lisätietoa) 2013. Korrespondent, korrespondent.net. Arkistoitu 1.12.2016. Viitattu 21.4.2014. (venäjäksi)
- ↑ Kroll, Luisa: Ukraine’s Richest Man Says He’s Doing Everything He Can To Help His Country, And Sparing No Expense Forbes. 10.3.2022. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Луценко: "Фірми, пов'язані з паном Ахметовим, проходять по низці кримінальних справ"... Українська правда. 29.6.2005. Arkistoitu 2012. Viitattu 22.2.2024. (ukrainaksi)
- ↑ "Крестный сын" Українська правда. 5.7.2005. Arkistoitu 2006. Viitattu 22.2.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Бідолашний Ахметов Українська правда. 29.08.2005. Arkistoitu 2005. Viitattu 22.2.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Призначення Юрія Єханурова: ціна питання Українська правда. 26.9.2005. Arkistoitu 2006. Viitattu 22.2.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Lavrov, Vlad: Libel Warriors Kyiv Post. 11.2.2011. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Rinat Akhmetov – The Kyiv Post’s apology Kyiv Post. 21.2.2008. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Французская газета извинилась перед Ахметовым UNIAN. 29.1.2010. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Французская газета извинилась за то, что назвала Ахметова бандитом Delo.ua. 29.1.2010. Viitattu 22.2.2024. (venäjäksi)
- ↑ Kokkonen, Yrjö: Ukrainalainen miljardööri lähetti metallityöläisensä karkottamaan separatistit Mariupolista YLE Uutiset. 17.5.2014. Viitattu 18.5.2014.
- ↑ Casus belli - Report Rai Report. Viitattu 22.2.2024. (italiaksi)
- ↑ Ахметов закликає до єдності перед загрозою й оголошує про сплату СКМ податків наперед на 1 млрд грн Інтерфакс-Україна. Viitattu 22.2.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Олигархи больше не молчат. Но не все. Кто из самых богатых украинцев еще не назвал путина преступником Экономическая правда. Viitattu 22.2.2024. (venäjäksi)
- ↑ Coles, Isabel: Ukrainians Flee Mariupol as Russian Forces Push to Take Port City The Wall Street Journal. 22.3.2022. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Ахметов передав на допомогу Україні з початку війни 2,1 млрд грн Інтерфакс-Україна. Viitattu 22.2.2024. (ukrainaksi)
- ↑ «Бояться надо не спецслужб, а своей совести». Ринат Ахметов о войне, власти, инвестициях и будущих судах с агрессором — интервью НВ biz.nv.ua. Viitattu 22.2.2024. (venäjäksi)
- ↑ “You should be afraid not of the special services, but of your conscience.” Rinat Akhmetov about war, power, investments and future trials with the aggressor SCM. 25.5.2022. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Homem mais rico da Ucrânia diz que vai processar Rússia por US$ 20 bi Metrópoles. 27.5.2022. Viitattu 22.2.2024. (portugaliksi)
- ↑ a b Ukraine's richest man plans to sue Russia for huge losses Reuters. 26.5.2022. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
- ↑ УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ № 829/2010 Президент України Віктор Янукович Офіційне інтернет-представництво. 2010. Arkistoitu 2012. Viitattu 22.2.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Про відзначення державними нагородами України Офіційний вебпортал парламенту України. Viitattu 22.2.2024. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rinat Ah’metov Wikimedia Commonsissa
- EM in der Ukraine: Das Fußball-Reich der Oligarchen (Frankfurter Allgemeine Zeitung, 6/2012) (saksaksi) (faz.net)
- Who Really Controls the Donbas? (9/2012) (englanniksi) (ukrainianweek.com)
| ||||||||||
