Rasimäki
Rasimäki on kylä Nurmeksen Valtimolla, Pohjois-Karjalassa. Se on tullut tunnetuksi sekä maisemana että kulttuuriympäristönä ja myös Joensuun yliopiston aloittaman vuosikymmeniä kestäneen kylätutkimuksen yhtenä tutkimuskohteena.
Maisema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rasimäki kuuluu Suomen valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Kumpuilevat viljelykset ja tilarakennukset sijaitsevat nauhamaisesti kylätien molemmin puolin jyrkkätörmäisen Rumojoen varressa. Tiloja on Rumojokivarressa kolmisenkymmentä, ja niistä vain osa on pysyvästi asuttuja. Kaikki asuinrakennukset ovat puolitoistakerroksisia tyyppitaloja, jotka poikkeavat toisistaan ainoastaan väritykseltään.
Kylän kulttuurimaisema on monipuolinen, mistä arvokkaimpina esimerkkeinä ovat Lähdeahon rinteessä sijaitsevat laidunniityt lehmineen sekä Harjulan lammaslaitumet. Alueen keskiosassa ylittää kylätie Rumojoen laakson pienen kosken kohdalla ja nousee jälleen vastakkaista rinnettä ylös. Kylätieltä avautuu kaunis kulttuurimaisema.
Joen molemmin puolin levittäytyvät kumpuilevat pellot. Kylän maatalous nojautuu paljolti karjanhoitoon. Maisemassa näkyvät kulttuuripiirteet ovat koneellistumisesta huolimatta säilyneet poikkeuksellisen perinteisinä. Pellot ovat karjatalouden käytössä. Lehmien ja lampaiden laidunmaita on kylällä runsaasti.
Rasimäen asutuskylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rasimäki on ehkä edustavin ja suurin esimerkki Karjalan siirtoväen sodan jälkeen raivaamasta ja rakentamasta asutuskylästä ja se on yksi Museoviraston vuonna 2009 määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[1] Kylä on Suomen tutkituimpia kyliä yhdessä Valtimon Sivakkavaaran kanssa, ja sen tunnettuihin tutkijoihin kuuluu muun muassa Itä-Suomen yliopiston professori, sosiologi Pertti Rannikko. Kylällä on myös ortodoksinen Johannes Kastajan tsasouna. Tsasounalla järjestetään vielä ajoittain jumalanpalveluksia. Nykyään kylä on paljolti autioitunut. Koulukin on lakkautettu, mutta 2005 vuodesta siinä on toiminut thaimaalaisia marjanpoimijoita huolitseva yritys, Tomaki Services Oy. Suuri osa pelloista on paketoitu.
Rasimäen asutuskylä raivattiin asumattomaan korpeen Rumojoen varteen sodan jälkeen Suojärveltä tulleille evakoille asutukseksi. Rasimäen ja läheisen Kokkojoen alueelle perustettiin yhteensä 46 asutustilaa. Raivattu peltopinta-ala oli peräti 600 ha. Monet siirtolaisista puhuivat myös karjalan kieltä. Asutettujen evakkojen enemmistö oli uskonnoltaan ortodokseja, joten kylälle rakennettiin myös oma rukoushuone, tsasouna vuonna 1961. Asutusvaiheen mentyä kasvoi siirtokarjalaisten ja heidän jälkeläistensä muutto etelän kasvukeskuksiin ja Ruotsiin.
Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kylämaisema
- Johannes Kastajan tsasouna
- Valtimon Suojärvi-seuran raivaajamuistomerkki tsasounan pihassa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lions Club Valtimo ry.: Valtimo: Kotiseututeos Karjalan ja Kainuun kauniista rajakunnasta. Lions Club Valtimo ry, 1994. ISBN 952-90-6060-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rasimäen asutuskylä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- http://www.rasimaki.net (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pohjois-Karjalan Ympäristökeskus: Rasimäen maisema-alue
- Kylän paikka. Uusia tulkintoja Sivakasta ja Rasimäestä. Helsinki: SKS, 2008. ISBN 978-951-746-988-3.