RN Giovanni dalle Bande Nere (1930)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
RN Giovanni dalle Bande Nere
Flag of Italy (1861-1946) crowned.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Castellamare di Stabia
Kölinlasku 31. lokakuuta 1928
Laskettu vesille 27. huhtikuuta 1930
Palveluskäyttöön huhtikuu 1931
Palveluskäytöstä upotettu 1. huhtikuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 5 191 t (kuiva)
6 953 t (kuormattu)
Pituus 169,3 m (kokonaispituus)
Leveys 15,5 m
Syväys 5,1 m
Koneteho 95 000 hv (71 MW)
Nopeus 37 solmua (69 km/h)
Miehistöä 507
Aseistus 8 × 152 mm/L53 tykkiä kaksoistorneissa
6 × 100 mm/L47 tykkiä kaksoistorneissa
8 × 37 mm/L53 ilmatorjuntatykkiä
8 × 13,2 mm ilmatorjuntakonekivääriä
4 × 533 mm torpedoputkea
2 CANT 25AR lentokonetta

RN Giovanni dalle Bande Nere (ital. Regia Nave Giovanni dalle Bande Nere) oli Regia Marinan eli Italian kuningaskunnan laivaston toisessa maailmansodassa palvellut Giussano-luokan kevyt risteilijä. Sen köli laskettiin 31. lokakuuta 1928 ja alus laskettiin vesille 27. huhtikuuta 1930. Alus valmistui huhtikuussa 1931. Britannian kuninkaallisen laivaston sukellusvene HMS Urge upotti torpedoimalla Giovanni dalle Bande Neren 1. huhtikuuta 1942.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Giovanni dalle Bande Nere palveli Espanjan sisällissodan ajan läntisellä Välimerellä, ja sodan jälkeen se liitettiin meriministeriön määräyksestä koulutusyksikköön. Toisen maailmansodan alkaessa se muodosti Luigi Cadornan kanssa 2. risteilijälaivueen 2. viirikön. Italian julistaessa liittoutuneille sodan 10. kesäkuuta 1940 alus laski miinoja Sisiliansalmi, minkä jälkeen se suojasi joukkojenkuljetussaattueita Italian ja Pohjois-Afrikan välillä.[1]

Alus lähti heinäkuussa Bartolomeo Colleonin kanssa tukemaan Leroksen sotatoimia, mutta alukset joutuivat 17. heinäkuuta HMAS Sydneyn ja viiden hävittäjän yllättämäksi. Seuranneessa Cape Spadan taistelussa Colleoni upposi, mutta Giovanni dalle Bande Nere pääsi pakoon saatuaan osuman kranaatista. Alus palasi Bengasin kautta Tripoliin.[1]

Alus liitettiin 4. joulukuuta 4. viirikköön, joka oli alistettu suoraan laivastoesikunnalle. Se kuljetti joukkoja ja suojasi saattueita Pohjois-Afrikkaan. Toiminta jatkui, kunnes se osallistui toukokuussa 1941 Maltan saarron valvontaan. Se laski kesäkuussa Alberto di Giussanon kanssa miinoja Tripolin koillispuolelle estääkseen brittiläisen Force H:n mahdollisen iskun satamaan. HMS Neptune, HMS Kandahar upposivat sekä HMS Penelope ja HMS Aurora vaurioituivat tässä miinoitteessa joulukuussa. Alus laski heinäkuussa lisää miinoja Sisilian kapeikkoon.[1]

20. lokakuuta alus aloitti erikoisyksikön lippulaivana, jona se oli 3. tammikuuta 1942 saakka. Samana päivänä alus liitettiin 8. viirikköön. Alus osallistui helmikuussa laivaston mukana operaatioon K7, jolla varmistettiin sekä Korfusta että Messinasta Tripoliin matkanneiden saattueiden perille pääsy. Maaliskuussa se oli mukana osastossa, joka pyrki estämään liittoutuneiden MW10-saattueen pääsyn Maltalle. Aluksen tykkituli vaurioitti 22. maaliskuuta Britannian kuninkaallisen laivaston risteilijä HMS Cleopatran takakannen tykkitorneja.[1]

Alus oli myrskyssä 23. maaliskuuta kärsimiensä vaurioiden vuoksi korjausten tarpeessa, ja se lähti 1. huhtikuuta Messinasta hävittäjä Avieren ja torpedovene Libran saattamana La Speziaan. 11 merimailia Strombolista kaakkoon alukseen osui sukellusvene HMS Urgen laukaisema torpedo, joka katkaisi aluksen kahtia. Se upposi nopeasti vieden mukanaan useita miehistönjäseniä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Greene, Jack & Massignani, Alessandro: The Naval War in the Mediterranean 1940-1943. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-190-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Whitley, M. J. s. 132