Porrassalmentie
|
||
| Porrassalmentie | ||
|---|---|---|
 Näkymä Porrassalmen sillalta pohjoiseen. Vasemmalle johtaa sillan yli Pellosniemenkuja. |
||
| Maa | Suomi | |
| Osa tietä | yhdystie 15131 | |
| Tieluokka | yhdystie, museotie | |
| Omistaja | Suomen valtio | |
| Tienpitäjä | Väylävirasto | |
| Pituus | 4,9 km | |
| Alkupiste | Siikasalmentien tiehaara, Mikkeli | |
| Päätepiste | kantatie 62, Mikkeli (4,9 km) | |
| Päällyste | asfaltti | |
| Kaistaluku | 2 | |
Porrassalmen museotie on museotieosuus yhdystiestä 15131 Mikkelissä, entisen Mikkelin maalaiskunnan alueella.[1] Porrassalmentiestä tuli vuonna 1982 museotie, sen pituudeksi on nykyään rajattu 4,9 kilometrin mittainen osuus[2] muutoin 7,2 kilometriä pitkästä yhdystie 15131:stä.[3]
Porrassalmentie sisältyy Porrassalmen kulttuurimaiseman osana Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[4] Tien merkittävyys museotienä perustuu suuresti sen 200 vuotta entisellään säilyneeseen linjaukseen ja tien säilymiseen Suomen automatkailun alkuvuosikymmenten asussa.[5]
Historiallinen tieyhteys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pitkin harjua kulkeva Porrassalmentie on vanha kulkureitti. Savilahden ja Ristiinan Brahelinnan välillä oli viimeistään 1600-luvun puolivälistä alkaen jalan ja ratsain kuljettava polku. Tie haarautui Suuresta Savontiestä.[6] Talvitienä reitti oli jo edellisellä vuosisadalla ja kesäreitin uskotaan 1600-luvulla ulottuneen Lappeeseen,[4] tie yhtyi Yliseen Viipurintiehen Luumäellä.[7] Ratsupoluilla saattoi kuljettaa tavaraa purilailla, mutta vasta 1700-luvulla Suomen teitä alettiin parantaa kärryillä kuljettaviksi.[6] Turun rauhassa 1743 Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan raja vedettiin Ristiinan eteläpuolelle Kyyröön ja yhteys Lappeenrannan suuntaan katkesi. Kustaa III varusti kuitenkin valtakuntansa itärajan teitä sotaa silmällä pitäen parempaan kuntoon, ja muun muassa Porrassalmen harjua valmisteltiin sodankäyntiin parantamalla tietä. Porrassalmen sillan pohjoispuolella harjun etelärinteeltä raivattiin puustoa pois häiritsemästä tykeillä ampumista.[7]
Porrassalmen taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Porrassalmen taistelu
Kuninkaan sotajoukot torjuivat keisarillisen Venäjän joukot Porrassalmella 13. kesäkuuta 1789. Taistelun maine on ehkä noussut sen tosiasiallista suuruutta ja merkitystä korkeammalle,[8] mutta taistelulupaikalle vuonna 1923 pystytetty muistomerkki kuvasti nuorelle Suomen valtiolle tärkeitä arvoja.[9] Taistelu ja sen jäänteet sekä muistomerkki lisäävät Porrassalmentien museaalista arvoa.[10]
Ruotsin kuninkaan valmistautuminen sotaan tuotti myös karttamateriaalia. Vuosien 1776–1805 välisenä aikana tehdyistä varsin tarkoista ja yksityiskohtaisista sotilaskartoista ja nykyajan maastoselvityksistä on päätelty tien noudattavan nykyäänkin sotilaskartoissa esitettyä linjausta. Myös muut kohteet ovat nykyäänkin kartassa esitetyillä sijoillaan, näitä ovat muun muassa alueen kartanot ja ratsutilat sekä Tuukkalan kylän taloryhmä.[8]
Automatkailua, tienoikaisuja ja -parannusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Porrassalmentie oli 1910-luvun automatkailukartoissa merkitty kaupunkien välistä liikennettä välittäväksi tieksi[9] ja vuonna 1938 siitä tuli valtatie 13. Tie jäi paikallistieksi vuonna 1960 valtatien oikaisun myötä. Liikenne väheni entisestään, kun Kirkonvarkauden silta valmistui kantatielle 62 ja entiseen Anttolan kuntaan päin suuntautuva liikenne ei enää käyttänyt Porrassalmentietä matkalla Siikasalmen lossille.[11]
Porrassalmentie on päällystetty öljysoralla vuonna 1969, tieojat on kaivettu 1980, jolloin tielle tuli myös levennykset linja-autopysäkeille. Vuonna 1985 tien eteläpäässä tehtiin maanleikkauksia ja -pengerryksiä[12] ja liittymä valtatiehen 13 siirrettiin liikenneturvallisuuden parantamiseksi sopivampaan paikkaan aikaisempaa pohjoisemmaksi.[13] Näiden muutostöiden johdosta museotieosuutta lyhennettiin alkuperäisestä noin seitsemästä kilometristä nykyiseen 4,9 kilometriin.[1][12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Piltz, Martti & Soosalu, Laura: Porrassalmen museotie, Mikkeli. Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma. Tampere: Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2010. ISSN-L 1798-7970. Verkkojulkaisu.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Liimatainen, Kirsi: Tiehallinnon museotiet ja -sillat, s. 74-76. Museokohdeselvitys. Tampere: Tiehallinto, 2007. ISSN 1459-1561. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.7.2015).
- ↑ Museosillat ja -tiet, luettelo (PDF) 3.9.2012. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 8.7.2015.
- ↑ Piltz & Soosalu, 2010, s. 3
- ↑ a b Porrassalmen historiallinen maisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 8.7.2015.
- ↑ Piltz & Soosalu, 2010, s. 30
- ↑ a b Piltz & Soosalu, 2010, s. 6
- ↑ a b Piltz & Soosalu, 2010, s. 7
- ↑ a b Piltz & Soosalu, 2010, s. 8
- ↑ a b Piltz & Soosalu, 2010, s. 10
- ↑ Piltz & Soosalu, 2010, s. 15
- ↑ Piltz & Soosalu, 2010, s. 12
- ↑ a b Piltz & Soosalu, 2010, s. 13
- ↑ Piltz & Soosalu, 2010, s. 21
| Huom! | Savukosken silta on Kymenlaakson ja Uudenmaan rajalla. |