Platon-kommentaarit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Platon-kommentaareilla tarkoitetaan kaikkia niitä erityisesti antiikin ja keskiajan aikana kirjoitettuja teoksia, joiden tarkoituksena on Platonin teosten selittäminen ja selventäminen. Monet platonilaiset filosofit ovat pyrkineet vuosisatojen aikana tekemään selityksiä ja yhteenvetoja Platonin ajattelusta, mutta erityisesti uusplatonilaiset kirjoittivat roomalaisella ajalla lukuisia kommentaareja yksittäisistä Platonin dialogeista. Monet näistä kommentaareista ovat säilyneet nykyaikaan.

Kreikkalaiset kommentaattorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet Platonin Akatemiassa toimineet oppineet pyrkivät selventämään ja selittämään Platonin ajatuksia. Akatemialaisen Krantorin tiedetään kirjoittaneen kommentaarin Platonin Timaioksesta jo 200-luvulla eaa.[1] Onasandros kirjoitti ensimmäisellä vuosisadalla jaa. kommentaarin Platonin Valtioon.[2] Toiselle vuosisadalle tultaessa keskiplatonilaiset filosofit tuottivat parafraaseja ja yhteenvetoja Platonin teoksista. Näihin kuuluvat muun muassa Albinoksen kirjoittama johdanto Platonin teoksiin, sekä Alkinouksen ja Apuleiuksen kirjoittamat platonismin käsikirjat.[3] Lääkäri Galenokselta on säilynyt katkelmia Timaioksen kommentaarista.[4] Tuohon aikaan Aristoteleen ajattelu alkoi vaikuttaa platonismiin, ja muun muassa Attikos (n. 175) vastusti koulun vallannutta eklektismiä ja haastoi Aristoteleen teoriat Platonin opeista harhautumisena.[3]

Uusplatonilaiset pyrkivät esittämään platonilaiset ja aristoteeliset filosofiset ajatukset keskenään yhteensopivina. Porfyrios (200-luku) pyrki osoittamaan Platonin ja Aristoteleen olleen keskeisissä kysymyksissä samaa mieltä, ja kirjoitti useita kommentaareja Platonin ja Aristoteleen sekä Aristoteleen oppilaan Theofrastoksen teoksista.[5] Platonin kommentaareja kirjoittivat myös muun muassa Deksippos, Plutarkhos Ateenalainen ja Syrianos. Kalkidioksen tekemä osittainen latinankielinen käännös ja kommentaari Timaioksesta oli merkittävä, koska se oli 800 vuoden ajan ainoa laajempi Platonin teos, jonka latinankielisen lännen oppineet tunsivat.[6] Suurin osa Prokloksen teoksista on Platonin yksittäisten dialogien ja vastaavanlaisten aiheiden kommentaareja.[7] Kommentaarit esitettiin joko luentoina tai kirjoitettuina, ja monet niistä ovat säilyneet nykyaikaan. Myöhempiä uusplatonilaisia kommentaattoreita, joiden teoksia on säilynyt lukuisia, ovat Damaskios ja Olympiodoros.

Islamilaiset kommentaattorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Platon ei ollut varhaiselle islamilaiselle filosofialle yhtä merkittävä kuin Aristoteles. Hänet nähtiin enemmän symbolina ja innoittajana kuin käytännöllisen filosofian lähteenä.[8] Islamilainen platonismi, silloin kun sitä esiintyi, kehittyi aristoteelisen filosofian sisällä.[9] Islamilaiset oppineet myös tunsivat vähemmän Platonin kuin Aristoteleen teoksia. Vaikuttaa siltä, että ainoastaan Valtio, Timaios, Sofisti ja Lait olivat saatavilla arabiankielisinä käännöksinä.[8] Averroes, joka kirjoitti lukuisia kommentaareja Aristoteleen teoksista, vaikuttaa olleen motivoitunut kirjoittamaan ainoan platonilaisen Valtiota käsitelleen kommentaarinsa siksi, ettei kyennyt saamaan Aristoteleen Politiikkaa käsiinsä.[10]

Bysanttilaiset kommentaattorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös Bysantin valtakunnassa Aristoteleen teoksia luettiin enemmän kuin Platonia, koska Aristoteleen logiikan alan tutkielmia (Organon) pidettiin niin tärkeinä filosofialle.[11] Merkittävä hahmo oli Arethas Kesarealainen, joka toimi Kesarean arkkipiispana. Hän otti tehtäväkseen Platonin teosten ja monien muiden antiikin aikaisten teosten käsikirjoitusten säilyttämisen. Hän kirjoitti omakätisesti skolioita Platonin teoksiin.[12] 1000-luvulla sellaiset henkilöt kuin Mikael Psellos ja Johannes Italos arvostivat platonismia.[13] Ainoa säilynyt myöhäisbysanttilainen kommentaari on Georgios Pakhymereen tekemä kommentaari Platonin dialogiin Parmenides.[13]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Angelov, Dimiter: Imperial Ideology and Political Thought in Byzantium, 1204-1330. Cambridge University Press, 2007.
  • Benson, Hugh H.: A Companion to Plato. Blackwell, 2006.
  • Black, Antony: The History of Islamic Political Thought. Routledge, 2001.
  • Dickey, Eleanor: Ancient Greek Scholarship. Oxford University Press, 2007.
  • Dihle, Albrecht & Malzahn, Manfred: Greek and Latin Literature of the Roman Empire: From Augustus to Justinian. Routledge, 1994.
  • Grant, Edward: Science and Religion, 400 B.C. to A.D. 1550, s. 93-94. Greenwood Publishing Group, 2004.
  • Hegel, Georg Wilhelm Friedrich: Lectures on the History of Philosophy, Part One. Greek Philosophy. -, 1896.
  • Kennedy, George Alexander: Classical Rhetoric & Its Christian & Secular Tradition from Ancient to Modern Times. UNC Press, 1999.
  • Zeller, Eduard: Outlines of the History of Greek Philosophy. -, 1895.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Zeller 1895, s. 172.
  2. Dihle & Malzahn 1994, s. 153.
  3. a b Zeller 1895, s. 309.
  4. Dickey 2007, s. 49.
  5. Zeller 1895, s. 323.
  6. Grant 2004, ss. 93-94.
  7. Hegel 1896, s. 403.
  8. a b "Platonism in Islamic Philosophy". Teoksessa Craig, Edward (toim.): The Routledge Encyclopedia of Philosophy. London: Routledge, 1998. ISBN 0-415-07310-3.
  9. Benson 2006, s. 445.
  10. Black 2001, s. 119.
  11. Kennedy 1999, s. 190.
  12. Dickey 2007, s. 46.
  13. a b Angelov 2007, ss. 344-345.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gibson, Roy K. & Kraus, Christina Shuttleworth (toim.): The Classical Commentary: Histories, Practices, Theory. BRILL, 2002. ISBN 9004121536.
  • Sorabji, Richard: The Philosophy of the Commentators 200-600 AD. A Sourcebook. Cornell University Press, 2005. ISBN 0801489881.
  • Tuominen, Miira: The ancient Commentators on Plato and Aristotle. Acumen, 2009. ISBN 0520259815.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Commentaries on Plato