Plutarkhos Ateenalainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Plutarkhos Ateenalainen (n. 350-430) oli antiikin kreikkalainen uusplatonilainen filosofi, joka opetti Ateenassa 400-luvulla. Hän perusti Platonin Akatemian uudelleen ja toimi sen johtajana. Hän kirjoitti kommentaareja Platonin ja Aristoteleen teoksiin, painottaen yhtäläisyyksiä heidän välillään.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Plutarkhos oli Nestorioksen poika ja Hierioksen ja Asklepigenian isä. Ateenan uusplatonismin alkuperää ei tunneta, mutta Plutarkhos nähdään yleensä sinä henkilönä, joka perusti Akatemian uudelleen sen uusplatonilaisessa muodossa. Plutarkhos ja hänen seuraajansa esittivät itsensä Iamblikhoksen oppilaina, ja hänen kauttaan Porfyrioksen ja Plotinoksen oppilaina. Plutarkhoksen omiin oppilaisiin kuuluivat Syrianos, joka seurasi häntä koulun johdossa, sekä Proklos. Hänen lapsensa opiskelivat myös Akatemiassa.

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Plutarkhoksen perusajatuksia oli, että Aristoteleen teosten opiskelun tulee edeltää Platonin teosten opiskelua, ja että oppilaan tulee oppia ymmärtämään ne keskeiset kohdat, joissa Aristoteles ja Platon ovat samaa mieltä. Tämä päämääränään hän kirjoitti kommentaarin Aristoteleen teokseen Sielusta. Kommentaari oli merkittävin panos aristoteeliseen kirjallisuuteen sitten Aleksanteri Afrodisiaslaisen aikojen. Hän kirjoitti myös kommentaarin Platonin Timaiokseen. Syrianos ja muut koulun oppilaat seurasivat Plutarkhoksen esimerkkiä. Tämä antiikin filosofian loppuaikojen synkretismi saavutti huippunsa Prokloksen ajattelussa.

Psykologiassa Plutarkhos katsoi, että järki on kaiken tietoisuuden perusta. Hän sijoitti aistimisen ja ajattelun kykyjen väliin mielikuvituksen sielunkyvyn, jonka hän katsoi toimivan aistimisen stimuloimana. Se tarjoaa raaka-aineiston järjen käsiteltäväksi. Järki on läsnä lapsissa toimintakyvyttömänä potentiaalina, aikuisissa aistimisen ja mielikuvituksen tuottaman tiedon käsittelijänä, ja puhtaana aktuaalisuutena se on transsendentaalia tai puhdasta ymmärrystä Jumalasta.

Plutarkhos katsoi, että sielu on sidottu ruumiiseen mielikuvituksen ja aistimisen kautta. Hän oli perehtynyt koulunsa teurgisiin perinteisiin ja uskoi, samoin kuin Iamblikhos, että ihmisen sielu voi yhdistyä jumaluuteen teurgisten riittien kautta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fotios, Bibliotheca, 242.
  • Marinos, Vita Procli, 12.
  • Suda, Domninos, Hegias, Nikolaos, Odainathos, Proklos o Lukios.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Plutarch of Athens