Marius Victorinus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Gaius Marius Victorinus (n. 281/291363) oli antiikin roomalainen grammaatikko, reettori ja uusplatonilainen filosofi. Myöhemmällä iällään hän kirjoitti myös kristillisistä aiheista.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Victorinus oli syntyjään Africasta ja eli Konstantinus II:n aikana. Hän opetti retoriikkaa Roomassa, missä Hieronymus oli eräs hänen oppilaistaan. Vanhalla iällään hän kääntyi kristityksi. Hänen kääntymyksensä on sanottu vaikuttaneen suuresti Augustinukseen. Kun keisari Julianus Luopio julkaisi vuonna 362 ediktin, joka kielsi kristittyjä luennoimasta kirjallisuudesta, Victorinus sulki koulunsa. Trajanuksen forumille pystytettiin patsas kunnioittamaan häntä opettajana. Vähäiset tiedot hänen elämästään ovat peräisin enimmäkseen Augustinukselta ja Hieronymukselta.[1]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Victorinuksen käännökset platonilaisten kirjailijoiden teoksista ovat kaikki kadonneet, mutta tutkielma De definitionibus on todennäköisesti hänen, eikä Boethiuksen, jonka nimiin se laitettiin aiemmin. Hänen neljä kirjaa käsittävä käsikirjansa prosodiasta, joka on otettu lähes sananmukaisesti Aelius Aphthoniuksen teoksesta, on säilynyt. On epäselvää, onko hän kirjoittanut myös muutamat muut metriikkaa ja grammatiikkaa käsittelevät teokset, jotka ovat säilyneet. Victorinuksen kommentaari Ciceron teokseen De inventione on hyvin hajanainen ja itsekin kommentaarin tarpeessa.

Victorinuksen säilyneisiin teologisiin kirjoituksiin kuuluvat Galatalaiskirjeen, Efesolaiskirjeen ja Filippiläiskirjeen selitykset; De Trinitate contra Arium; Ad Justinum Manichaeum de Vera Came Christi; sekä pieni tutkielma "Ilta ja aamu olivat yksi päivä". Kahden viimeksi mainitun aitous on epävarma. Muutamat hänen nimiinsä laitetut kristilliset runot ovat todennäköisesti jonkun muun kirjoittamia.

Victorinus säilytti uusplatonilaisen filosofiansa käännyttyään kristinuskoon, ja teoksessa Liber de generatione divini Verbi hän sanoo, että Jumala on olevan yläpuolella, ja niin voidaan sanoa jopa että hän ei ole. "Koska Jumala on olevan syy, voidaan sanoa tietyllä tavalla, että Jumala todella on (vere ων), mutta tämä ilmaisu tarkoittaa vain, että oleminen on Jumalassa samoin kuin seuraus on ylhäisessä syyssä, joka sisältää sen vaikka onkin sitä ylempi".[2]

Victorinus oli myös hyvin omaperäinen ajattelija suhteessa kristilliseen dogmatiikkaan. Hänen kolminaisuusopin esityksensä teoksessa Adversus Arium (1B) on vailla ennakkotapauksia. Tutkijat ovat olleet erimielisiä hänen kolminaisuuskäsitteensä alkuperästä. Teorioita on esittänyt muun muassa Pierre Hadot teoksessaan Porphyre et Victorinus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.
  • Geiger, Godhard: C. Marius Victorinus Afer, ein neuplatonischer Philosoph, Metten, 1888.
  • Gore: Dictionary of Christian Biography, iv.
  • Halm, Karl Felix: Rhetores Latini Minores, 1863.
  • Keil, Heinrich: Grammatici Latini, vi.
  • Koffmann, G.: De Mario Victorino philosopho Christiano, Breslau, 1880.
  • Migne, Jacques Paul: Cursus Patrologiae Latinae, viii.
  • Schanz, Martin: Geschichte der römischen Litteratur, iv. I, 1904.
  • Schmid, Reinhold: Marius Victorinus Rhetor and seine Beziehungen zu Augustin, Kiel, 1895.
  • Teuffel: History of Roman Literature, 1900, 408.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Healy, Patrick: Caius Marius Victorinus Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
  2. Gilson, E: "Being and Some Philosophers", s. 32. Pontifical Institute of Medieval Studies, 1952; cf. Victorinus, "Liber de generatione Verbi divini", teoksessa Migne, Patrologia Latina, VIII, col. 1022

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Healy, Patrick: Caius Marius Victorinus Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)