Aristoteles-kommentaarit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aristoteles-kommentaareilla tarkoitetaan kaikkia niitä erityisesti antiikin ja keskiajan aikana kirjoitettuja teoksia, joiden tarkoituksena on Aristoteleen teosten selittäminen ja selventäminen. Aristoteleen oppilaat olivat ensimmäisiä, jotka kirjoittivat kommentaareja tämän teoksista. Myöhempi peripateettinen koulukunta jatkoi tätä perinnettä läpi hellenistisen ja roomalaisen ajan. Myöhäisantiikin aikana erityisesti uusplatonilaiset filosofit kirjoittivat lukuisia kommentaareja Aristoteleen teoksista pyrkiessään yhdistämään aristoteelisen ajattelun platonismiin. Vaikka antiikin aikaisia kommentaareja pidetään usein hyödyllisimpinä, kommentaareja kirjoitettiin edelleen myös keskiajalla; niitä tuottivat sekä kristityt oppineet Bysantin valtakunnassa, että monet islamilaiset filosofit ja läntisen maailman skolastikot, jotka olivat saaneet Aristoteleen teokset hengenperintönä.

Kreikkalaiset kommentaattorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristoteleen oppilaat kommentoivat hänen teoksiaan, usein tarkoituksenaan laajentaa hänen töitään. Esimerkiksi Theofrastos löysi uusia syllogismikuvioita Aristoteleen keksimien lisäksi, sekä esitti hypoteettisten syllogismien säännöt uudella tarkkuudella. Hän myös keräsi paljon uutta eläinopillista ja luonnontieteellistä aineistoa. Theofrastos oli usein eri mieltä opettajansa kanssa.[1] Varhaisiin kommentaattoreihin kuuluu myös muun muassa Fanias Eresoslainen.

Varhaiselta Rooman valtakunnan ajalta tunnetaan joitakin merkittäviä peripateetikkoja. Nikolaos Damaskoslainen kirjoitti useita tutkielmia Aristoteleen filosofiasta. Myös Aleksandros Aigailainen kirjoitti kommentaareja Aristoteleen teoksiin.[2] Varhaisimmat säilyneet kommentaarit ovat Adrastos Afrodisiaslaisen ja Aspasioksen 100-luvulla kirjoittamia.[3] Aleksanteri Afrodisiaslaista (n. 200) pidettiin myöhempien aristoteelikkojen parissa usein parhaana kommentaattorina, sekä kreikaksi ja latinaksi kirjoittaneiden että muslimien parissa. Häneltä on säilynyt useita teoksia, muun muassa tutkielma Kohtalosta, jossa hän tukee ajatusta jumalallisesta kaitselmuksesta.[2]

Monet uusplatonilaiset ottivat tehtäväkseen Aristoteleen teosten selittämisen ja havainnoillistamisen, erityisesti dialektiikan alalla, jota Platon ei ollut käsitellyt täydellisesti.[2] Porfyrios (200-luku) kirjoitti Aristoteleen teokseen Kategoriat kommentaarin nimeltä Isagoge. Sitä pidettiin niin hyvänä Aristoteleen teoksen täydentäjänä, että se liitettiin yleensä tutkielman alkuun.[1] Porfyrios pyrki osoittamaan, että Platonin ja Aristoteleen opetukset olivat sopusoinnussa keskenään, erityisesti Aristoteleen kategoriaopin ja Platonin ideaopin suhteen.[3] Porfyrioksen oppilas Iamblikhos jatkoi työtä Platonin ja Aristoteleen ajatusten saattamiseksi yhteen. Iamblikhoksen oppilas Deksippos kirjoitti teoksen Vastine Plotinoksen vastaväitteille Aristoteleen Kategorioita vastaan, joka on säilynyt nykyaikaan. Konstantinopolissa opettanut Themistios (300-luku) teki parafraaseja useista Aristoteleen teoksista, muun muassa teoksista Toinen analytiikka, Fysiikka ja Sielusta.

400-luvulla Ammonios Hermias esitti, että Platon ja Aristoteles olivat yhtä mieltä siitä, että kaikkeus oli ikuinen ja sillä ei näin ollut alkua, mutta että jumala oli kaikkeuden muotoilija.[3] Aleksandrialainen Olympiodoros kirjoitti kommentaareja Aristoteleen teoksista Meteorologia ja Kategoriat.[2] Simplikios (500-luku) kirjoitti laajoja kommentaareja Aristoteleen teoksista, ja pyrki monien muiden uusplatonilaisten tapaan saattamaan sopusointuun pythagoralaisten, elealaisten, platonilaisten, stoalaisten ja Aristoteleen ajatuksia.[1] Hän puolusti myös Aristoteleen oppia kaikkeuden ikuisuudesta.[2]

500-luvulla Boëthius kirjoitti kommentaareja Aristoteleen logiikan alan teoksista eli Organonista. Näistä tuli pitkäksi ajaksi ainoita latinankielisiä Aristoteles-kommentaareja, joita lännessä oli saatavana. Boethiuksen aikomuksena oli kääntää kaikki Platonin ja Aristoteleen teokset latinaksi ja osoittaa samalla heidän olleen samaa mieltä kaikissa suurissa kysymyksissä. Tämä suurellinen suunnitelma ei koskaan toteutunut.[1] Toiset pyrkivät selvittämään niitä sekaannuksia, joita tällaiset pyrkimykset olivat saaneet aikaan. Muun muassa Johannes Filoponos katsoi, että Porfyrios ja Proklos olivat ymmärtäneet Aristoteleen kokonaan väärin tuomalla hänen oppinsa osaksi uusplatonismia, tai pyrkimällä saattamaan hänen ajatuksensa yhteensopiviksi ideaopin kanssa. Hän tarjosi tilalle kristillistä tulkintaa Aristoteleen teoksista.[1] Toiset puolestaan kirjoittivat tiivistelmiä, koosteita ja yhteenvetoja, ja pyrkivät näin saattamaan Aristoteleen teokset yksinkertaisempaan ja säännöllisempään muotoon. Muun muassa Johannes Damaskolainen (700-luku) kirjoitti yhteenvetoja Aristoteleen teoksista ja toi tämän opiskelun osaksi teologista koulutusta.[1]

Islamilaiset kommentaattorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

800-luvulla islamilaisen filosofian platonistisen koulukunnan edustaja Thabit ibn Qurra käänsi Aristoteleen ja hänen kommentaattoriensa teokset arabiaksi.[3] Islamilaiset oppineet tutkivat Aristoteleen teoksia, erityisesti hänen Metafysiikkaansa, Fysiikkaansa sekä loogisia teoksiaan, laajalti. He kirjoittivat aiheesta lukuisia kommentaareja ja kehittivät muun muassa teosten abstraktia loogista elementtiä edelleen. Näistä kommentaareista monet ovat säilyneet nykyaikaan.[4]

Muun muassa Al-Kindi kirjoitti teoksen aristoteelisesta logiikasta. Al-Farabi (900-luku) kirjoitti myös kommentaareja Organonista. Myöhempiä kommentaattoreita olivat Avicenna (n. 980-1037), Al-Ghazali (1058–1111) ja Averroes (1126–1198). Myös länsimaalaiset skolastikot käyttivät heidän kommentaarejaan laajalti 1100- ja 1200-luvuilla. Averroes oli erityisen tunnustettu Aristoteleen kommentoijana, ja lännessä häntä kutsuttiin usein vain nimellä "Kommentaattori". Hän kirjoitti usein useampia kommentaareja samasta teoksesta; häneltä tunnetaan kaiken kaikkiaan 38 kommentaaria.[5] Vaikka hänen teoksillaan oli vain pieni vaikutus islamilaisessa maailmassa, niillä oli suuri vaikutus länsimaiseen filosofiaan ja teologiaan.[5]

Bysanttilaiset kommentaattorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristoteelisten kommentaarien perinne jatkui myös Bysantin valtakunnassa. 1100-luvulla Anna Komnena kokosi joukon oppineita, joihin kuuluivat muun muassa kommentaattorit Mikael Efesoslainen ja Eustratios Nikaialainen.[6] Nikeforos Blemmydes kirjoitti logiikan ja fysiikan alan tiivistelmiä keisari Johannes III Dukaksen käyttöön. Georgios Pakhymeres kirjoitti tiivistelmän Aristoteleen filosofiasta sekä koosteen tämän logiikasta. Theodoros Metokhites, joka tunnettiin aikanaan hienostuneisuudestaan ja oppineisuudestaan, kirjoitti parafraasit muun muassa Aristoteleen teoksista Fysiikka, Sielusta ja Taivaasta.[1] Samaan aikaan kommentaareja ja parafraaseja kirjoitti myös Sofonias.

Latinankielisen lännen kommentaattorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsi-Euroopan skolastinen filosofia sai kokonaan uuden muodon, kun Aristoteleen teokset tulivat laajalti saataville ensin arabian kielestä tehtyinä kommentaarien ja teosten itsensä käännöksinä, ja myöhemmin suoraan kreikankielisestä alkutekstistä ja kreikankielisten kommentaattorien teoksista tehtyinä käännöksinä. Tunnettuihin kääntäjiin kuuluu Vilhelm Moerbekelainen. Muun muassa Albert Suuri, Tuomas Akvinolainen ja Vilhelm Occamilainen kirjoittivat merkittäviä filosofisia teoksia Aristoteleen teosten kommentaarin muodossa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brucker, Johann Jakob: The History of Philosophy, from the Earliest Periods, s. 349-353. Printed for T. Tegg, 1837.
  • Grant, Edward: The foundations of modern science in the Middle Ages: their religious, institutional, and intellectual contexts, s. 30. Cambridge University Press, 1996. Teoksen verkkoversio.
  • Hegel, Georg Wilhelm Friedrich: Lectures on the History of Philosophy, Part Two. Philosophy of the Middle Ages, s. 34–35. -, 1896.
  • Sorabji, Richard: "Aristotle Commentators". Teoksessa Craig, Edward (toim.): The Routledge Encyclopedia of Philosophy. London: Routledge, 1998. ISBN 0-415-07310-3.
  • Whewell, William: History of the Inductive Sciences: From the Earliest to the Present Times, s. 271-275. -, 1837.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Brucker 1837, ss. 349-353.
  2. a b c d e Whewell 1837, ss. 271-275.
  3. a b c d Sorabji 1998, ss. 435-437.
  4. Hegel 1896, ss. 34-35.
  5. a b Grant 1996, s. 30.
  6. Ierodiakonou, Katerina & Bydén, Börje: Byzantine Philosophy The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 1.4.2014. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gibson, Roy K. & Kraus, Christina Shuttleworth (toim.): The Classical Commentary: Histories, Practices, Theory. BRILL, 2002. ISBN 9004121536.
  • Sorabji, Richard (toim.): Aristotle Transformed: The Ancient Commentators and their Influence. Duckworth, 1990. ISBN 0801424321.
  • Sorabji, Richard: The Philosophy of the Commentators 200-600 AD. A Sourcebook. Cornell University Press, 2005. ISBN 0801489881.
  • Tuominen, Miira: The ancient Commentators on Plato and Aristotle. Acumen, 2009. ISBN 0520259815.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Commentaries on Aristotle