Johannes Italos
Johannes Italos (kreik. Ἰωάννης Ἰταλός, Ioannēs Italos; n. 1025–1090) oli bysanttilainen filosofi ja loogikko, joka sovelsi filosofista analyysiä myös teologisiin kysymyksiin.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johannes oli kotoisin Calabriasta ja toimi Konstantinopolissa.[2] Konstantinopolissa hän oli Mikael Pselloksen oppilas ja seurasi tätä Konstantinopolin keisarillisen filosofisen koulun johdossa. Johannes tutki erityisesti aristoteelista logiikkaa. Anna Komnena sanoi tämän ymmärtäneen Aristoteleen ajattelua paremmin kuin kukaan muu hänen aikanaan. Johannes seurasi ajattelussaan enemmän antiikin kreikkalaista filosofiaa kuin bysanttilaisen filosofian kristilliseen teologiaan kytkeytyvää perinnettä. Hän piti teologiaa filosofian osana ja alisti näin teologian filosofian alaisuuteen.[1]
Ortodoksinen kirkko haastoi Johanneksen oikeuteen vuonna 1082 syytettynä filosofisen analyysin ja loogisen päättelyn soveltamisesta teologisiin kysymyksiin. Tällainen lähestymistapa ei ollut vierasta bysanttilaisessakaan ajattelussa, mutta Johannes vaikuttaa suututtaneen kirkolliset ja maalliset johtajat soveltamalla rationaalista lähestymistapaansa myös sellaisiin oppeihin, joita kirkko piti ihmisen käsityskyvyn ylittävinä ja jotka tuli sen mukaan omaksua pelkästään uskon varassa. Tällainen oli mm. oppi Kristuksen lihaksitulemisesta. Johannes tuomittiin ortodoksisuuden sunnuntaina 13. maaliskuuta 1082, asetettiin anateemaan ja suljettiin luostariin.[1][2]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johanneksen teoksista on säilynyt vain osa. Merkittävin on Quaestiones quodlibetales, joka käsittää 93 vastausta erilaisiin filosofisiin kysymyksiin Johanneksen oppilailta. Oppilaiden joukkoon kuuluivat mm. keisari Mikael VII Dukas sekä tämän veli Andronikos Dukas. Säilyneisiin teoksiin kuuluu myös kommentaari Aristoteleen Topiikan osiin sekä dialektiikkaa, logiikka ja retoriikkaa käsitteleviä tutkielmia.[1]
Johannekselta tunnetaan seuraavat teokset:
- Quaestiones quodlibetales eli Quaestiones philosophicas miscellaneas
- Expositiones in varias quas varii proposuerunt quaestiones (Ἐκδόσεις εἰς διάφορα Ζητήματα)
- Expositio Topicorum Aristotelis (Ἕκδοσις εἰς τὰ Τοπικά)
- De dialectica (Περὶ διαλεκτικῆς)
- Methodus synoptica rhetoricae (Μέθοδος ῥητορικῆς ἐκδοθεῖσα κατὰ σύνοψιν)
- Epitome Aristotelis de Interpretatione
- Synopsis quinque vocum Porphyrii
- Orationes
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Ierodiakonou, Katerina & Bydén, Börje: Byzantine Philosophy The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 31.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Hakkarainen, Jarmo: Bysantin keisari Aleksios I ja ortodoksinen kirkko Ortodoksi.net. Viitattu 31.3.2014.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teosten laitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cereteli, G. (toim.): Joannis Itali Opuscula selecta. Vol. I: De arte dialectica & II: De syllogismis, De arte rhetorica. Tbilisi: -, 1924 & 1926.
- Joannou, P. (toim.): Ioannes Italos, Quaestiones Quodlibetales. Studia Patristica et Byzantina 4. Ettal: Buch-Kunstverlag, 1956.
- Ketschakmadze, N. (toim.): Ioannis Itali Opera. Tbilisi: -, 1966.
- Kotsabassi, S. (toim.): Joannes Italos & Leon Magentinos: Byzantinische Kommentatoren der aristotelischen Topik. Thessaloniki: Vanias, 1999.
Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Clucas, L.: The Trial of John Italos and the Crisis of Intellectual Values in Byzantium in the Eleventh Century. Munich: -, 1981.
- Ierodiakonou, K.: John Italos on Universals. Documenti e Studi Sulla Tradizione Filosofica Medievale, 2007, 18. vsk, s. 231–247.
- Joannou, P.: Christliche Metaphysik in Byzanz. I. Die Illuminationlehre des Michael Psellos und Joannes Italos, Studia Patristica et Byzantina 3. Ettal: -, 1956.