Piikkipyrstökiitäjä

Piikkipyrstökiitäjä
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Kiitäjälinnut Apodiformes Heimo: Kiitäjät Apodidae Suku: Piikkikiitäjät Hirundapus Laji: caudacutus
Kaksiosainen nimi
Hirundapus caudacutus (Latham, 1802)
Synonyymit
Chaetura caudacuta
Alalajit
H. c. caudacutus H. c. nudipes
Katso myös
Piikkipyrstökiitäjä Wikispeciesissä   Piikkipyrstökiitäjä Commonsissa

Piikkipyrstökiitäjä eli vanhalta nimeltään piikkipyrstöpääsky (Hirundapus caudacutus) on kiitäjälintujen lahkoon kuuluva aasialainen laji.

Koko ja ulkonäkö

Piikkipyrstökiitäjän pituus on 19–21 cm, siipien kärkiväli 50–54 cm ja paino noin 80–90 g. Se on tervapääskyä suurempi ja rotevampi kiitäjä, jolla on lyhyt pyrstö ja kaula, minkä johdosta se näyttää pullealta. Pyrstön kärki kapenee piikiksi, mistä tulee lajin nimi. Piikkipyrstökiitäjän lento on erittäin nopeaa, nopeampaa kuin tervapääskyn. Sen sanotaan olevan maailman nopein lintu, ja lentonopeudeksi on mitattu 170 km/h. Yleisväritys on hyvin tumma, vain alaperässä ja kurkussa on valkoinen alue ja selässä muuta pukua hieman vaaleampi laaja laikku.

Pitkään arveltiin, että laji elää vain ilmassa, pesimäaikaa lukuun ottamatta. Australialaiset ovat kuitenkin osoittaneet radioseurannan avulla, että se käy lepäilemässä puiden latvustossa.

Lajin kuvaili ja nimesi tieteelle englantilainen John Latham 1801.

Esiintyminen

Piikkipyrstökiitäjä pesii Keski-Aasiassa ja Etelä-Siperiassa ja talvehtii Itä- ja Pohjois-Australiassa, jonne linnut saapuvat lokakuussa. Lajia on tavattu Suomessa neljästi: 21.5.1933 Nummi-Pusulassa, 21.4.1990 Kristiinankaupungissa, 10.5.1991 Hangossa ja 8.5.2005 Savitaipaleella.

Lajin elinympäristöä ovat vuoristoseudut, mutta linnut ruokailevat myös alavilla seuduilla.

Lisääntyminen

Pesä on tavallisesti puun kolossa. Munia on 2–7, ja haudonta alkaa jo ensimmäisen munan jälkeen. Piikkipyrstökiitäjä pesii touko–kesäkuussa.

Ravinto

Piikkipyrstökiitäjän ravintoa ovat hyönteiset ja hämähäkit. Australiassa se ruokailee suurissa parvissa etsien lämpimiä ilmavirtauksia ja seuraillen pensaspaloja.

Lähteet

• Rariteettikomitea
• Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.