Tervapääsky

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tervapääsky
Apus apus -Barcelona, Spain-8 (1).jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kiitäjälinnut Apodiformes
Heimo: Kiitäjät Apodidae
Suku: Tervakiitäjät Apus
Laji: apus
Kaksiosainen nimi
Apus apus
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Tervapääskyn levinneisyys. Punaisella lisääntymis- ja sinisellä talvehtimisalueet.
Tervapääskyn levinneisyys. Punaisella lisääntymis- ja sinisellä talvehtimisalueet.
Alalajit
  • A. a. apus
  • A. a. pekinensis
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tervapääsky Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tervapääsky Commonsissa

Tervapääsky (Apus apus), on kiitäjälintujen (Apodiformes) lahkoon kuuluva nopealentoinen, tumma lintulaji. Se ei ole läheistä sukua varsinaisille pääskyille, vaikka ulkonäöltään muistuttaakin niitä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tervapääsky on 17–18,5 cm pitkä ja sen siipiväli on 40–44 cm. Sillä on pääosin tummanruskea höyhenpeite, mutta kurkku ja otsa ovat valkoiset. Tervapääskyllä on sirpinmuotoiset siivet. Käsisiipi on hyvin pitkä, kun taas kyynärsiipi lyhyt.[2]

Tervapääskyn ääni on kirkuva, laskeva "sriiiiii sriiiiii sriiiiiii".[2]

Vanhin suomalainen rengastettu tervapääsky on ollut 16 vuotta 26 päivää vanha.lähde? Euroopan vanhin on ollut sveitsiläinen 21-vuotias tervapääsky.lähde?

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tervapääskyn esiintymisalue käsittää lähes koko Euroopan, Pohjois-Afrikan ja suuren osan Aasiaa. Euroopassa arvioidaan pesivän 6,9–17,0 miljoonaa paria. Koko maailman kannaksi arvioidaan 40–200 miljoonaa yksilöä.[1]

Suomessa tervapääskyä tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Suomessa arvioidaan pesivän nykyään 30 000–50 000 yksilöä.[3] Tervapääsky on muuttolintu, joka muuttaa talveksi Afrikan eteläosiin.[4][1] Tervapääskyt lähtevät Suomesta elo-syyskuussa ja saapuvat takaisin toukokuussa.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tervapääskyt viettävät lähes koko elämänsä lennossa ja ne myös syövät, parittelevat ja nukkuvat ilmassa eivätkä laskeudu maahan vapaaehtoisesti. Nuori tervapääsky viettää pesästä lähdettyään elämänsä ensimmäiset vuodet kokonaan lennossa ja lasketuu kiinteälle alustalle vasta pesiessään ensimmäisen kerran 3–4-vuotiaana.[5] Tervapääskyjen alkuperäistä elinympäristöä ovat syrjäseutujen koskemattomat metsät. Nykysin suurin osa tervapääskyistä pesii kuitenkin kaupungeissa ja taajamissa.[5][4][2][3]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori, vielä lentokyvytön tervapääsky
Apus apus

Tervapääsky pesii rakennuksissa, puunkoloissa ja linnunpöntöissä.[5][2] Tervapääskyt pariutuvat eliniäkseen ja palaavat pesimään samaan koloon vuodesta toiseen. Pari voi pesiä samassa pesässä yli 15 vuotta.[2] Tervapääsky munii kesäkuussa 2–3 munaa, joita kumpikin vanhemmista hautoo. Hautomisaika on 19–25 vuorokautta. Poikaset pysyvät pesässä 37–56 päivää riippuen kesän säätilasta. Kylminä ja sateisina aikoina poikaset voivat vaipua useaksi päiväksi horrostilaan, jossa ne säästävät energiaa.[4]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tervapääsky käyttää ravinnokseen ilmasta saalistettuja hyönteisiä ja hämähäkkejä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Apus apus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 1.4.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 236. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  3. a b Lintuatlas Viitattu 2.7.2013.
  4. a b c d e Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 203. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
  5. a b c Jännes, Hannu; Saikko, Pekka: Linnunlaulun Suomi, s. 72. Otava, 2009. ISBN 951-1-20253-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hakasalo, Osmo 1987: Varpunen ratsasti tervapääskyn selässä. - Lintumies 4.1987 s. 179. LYL.
  • Koskimies, Jukka 1950: The life of the Swift, Micropus apus (L.), in relation to the weather. - Ann. Acad. Sci. Fenniae A IV, 15:1-151.
  • Leivo, Mauri 1990: Valkeavatsaisen tervapääskyn tarina. - Lintumies 5.1990 s. 244. LYL.
  • Peiponen, Valto A. 2004: Kehrääjälintu. - Omakustanne. Gummeruksen Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
  • Väisänen, Olavi 1987: Tervapääsky närhen saaliina. - Lintumies 1.1987 s. 38. LYL.
  • Tervapääsky Lintukuva.fi-verkkopalvelussa