Kiitäjät (lintuheimo)
| Kiitäjät | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tervapääsky (Apus apus) | ||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
| |
Kiitäjät (Apodidae) on kiitäjälintujen lahkoon kuuluva lintuheimo. Kiitäjät ovat samankaltaisia kuin pääskyt, mutta eivät ole niille läheistä sukua.
Ne ovat levinneet kaikkiin maanosiin, lukuunottamatta pohjoisimpia alueita sekä laajoja aavikoita ja monia valtamerten saaria. Lauhkean vyöhykkeen kiitäjät ovat muuttolintuja ja viettävät talvet tropiikissa.
Ainoa Suomessa säännöllisesti esiintyvä kiitäjälaji on tervapääsky (Apus apus).
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Kiitäjät ovat pieniä tai keskikokoisia, muodoltaan virtaviivaisia lintuja. Niillä on pitkät, kaarevat ja terävät siivet ja ne ovat taitavia ja kestäviä lenätämään. Ne ovat lyhytjalkaisia ja jalat sopivatkin vain erilaisilla pinnoilla roikkumiseen. Kiitäjillä molemmat sukupuolet ovat samannäköiset.[1]
Elintavat [muokkaa]
Kiitäjät elävät suurimman osan ajastaan ilmassa. Ne voivat nukkua ja paritella ilmassa. Kiitäjät pesivät rakennusten ja kallioiden koloissa. Ravinnokseen ne käyttävät hyönteisiä.[1]
Heimon sukuja [muokkaa]
- Filippiinienkiitäjät (Mearnsia)
- Haarakiitäjät (Panyptila)
- Isokiitäjät (Tachymarptis)
- Kauluskiitäjät (Streptoprocne)
- Lepakkokiitäjät (Neafrapus)
- Metsäkiitäjät (Zoonavena)
- Nokikiitäjät (Cypseloides)
- Palmukiitäjät (Cypsiurus)
- Piikkikiitäjät (Hirundapus)
- Piippukiitäjät (Chaetura)
- Pikkusalangaanit (Collocalia)
- Pussikiitäjät (Tachornis)
- Salangaanit (Aerodramus)
- Sokkokiitäjät (Schoutedenapus)
- Suomukiitäjät (Telacanthura)
- Tervakiitäjät (Apus)
- Töpökiitäjät (Rhaphidura)
- Vuorikiitäjät (Aeronautes)
- Hydrochous
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 236. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- IBC: Swifts (englanniksi)
- ITIS: Apodidae (englanniksi)