Pekka Himanen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pekka Himanen
Palestra de Pekka Himanen - The Hacker Ethic- What Drives Human Action at Its Best?.jpg
Syntynyt 19. lokakuuta 1973 (ikä 40)
Tutkimusala filosofia
Tunnetuimmat työt Hakkerietiikka ja informaatioajan henki (2001)

Pekka Himanen (s. 19. lokakuuta 1973) on suomalainen filosofi, joka on työssään keskittynyt erityisesti informaatioajan tutkimiseen.[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Himanen nousi julkisuuteen väitellessään Suomen nuorimpana henkilönä filosofian tohtoriksi 20-vuotiaana. Himasen väitöskirja oli suomenkielinen monografia, joka käsitteli Bertrand Russellin uskontokritiikkiä.

Vuonna 1996 Himanen julkaisi dialogimuotoon kirjoitetun fiktiivisen teoksen Himeros, joka käsittelee Hadeksesta henkiin heränneen antiikin filosofi Sokrateen elämää Helsingissä kolmen päivän ajan. Himeroksessa Sokrates käy keskustelua Helsingin yliopistossa "opettavien" Cyborgin (oik. Stephen Hawking), paavin, Madonnan ja Unabomberin kanssa. Kuitenkin helsinkiläiset tuomitsevat Sokrateen kuolemaan jo kolmen päivän kuluttua henkiinheräämisestä. Vuonna 1998 ilmestyi Filosofian oikeudenkäynti, joka käsittelee filosofiaa pitäen sitä näytelmänä, jossa jokaisen filosofin on aina uudelleen ja uudelleen dramatisoitava Sokrates käyttöönsä. Pekka Himanen tunnetaan kuitenkin parhaiten vuonna 2001 ilmestyneestä informaatioyhteiskuntaa käsittelevästä teoksestaan Hakkerietiikka ja informaatioajan henki. Himanen on ollut kiinnostunut Manuel Castellsin yhteiskuntateorioista.

Hän on toiminut ILO:n korkean tason globalisaatiokomission neuvonantajana sekä Suomessa antanut ohjeita eduskunnalle, hallitukselle ja presidentille. Himanen on saanut Maailman talousfoorumin Global Leader for Tomorrow -palkinnon 2003. Hänestä tuli Helsingin yliopiston vuoden 2007 alumni.[1]

Syyskuussa 2009 hallituksen pääministeri Matti Vanhanen (kesk), valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) ja kulttuuriministeri Stefan Wallin (r) tilasivat Himaselta tulevaisuusselvityksen siitä, miten Suomen kulttuuri saadaan kukoistamaan 2010-luvulla.[2] Kirja sai murskaavan arvostelun Virpi Salmen kolumnissa Helsingin Sanomissa.[3] Yleisradiolle laatimassaan kolumnissa sitä ruoti kriittisesti toimittaja Jouko Marttila.[4] Talouselämä-lehdessä kirjan teilasi toimittaja Timo Harakka.[5] Vuonna 2012 Sitra, Tekes, Suomen Akatemia ja Valtioneuvoston kanslia tilasivat yhdessä Himasen yritykseltä noin miljoonan euron tutkimushankkeen kestävän kasvun mallista.[6]

Kansainvälinen ihmisarvon foorumi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 Himanen perusti Kansainvälisen ihmisarvon foorumin yhdessä Norjan kruununprinssin Haakonin ja John Hope Bryantin kanssa. Kansainvälinen ihmisarvon foorumi on riippumaton, epäpoliittinen järjestö, jonka tarkoitus on tukea jokaisen ihmisen universaalista oikeutta ihmisarvon mukaiseen elämään.lähde?

Arvioita toiminnasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Himasen entinen opettaja Esa Saarinen pitää tätä mielenkiintoisena henkilönä ja rohkeana toimijana, joka "ei tyydy käpertyneeseen tutkijan rooliin". Himasen raportit ovat Saarisen mielestä poikkeuksellisia, sillä niitä myös luetaan.[7]

Filosofi, politiikan tutkija Mikko Lahtinen kuvaa Himasta "valtiofilosofiksi", joka ei ole pohdinnoissaan kuitenkaan mennyt asioiden poliittisten ja yhteiskunnallisten syiden ytimiin. Hän toivoo, että Himanen tarkastelisi tiukemmin globaalin oikeudenmukaisuuden ja nykyisen kapitalistisen talousjärjestelmän välisiä suhteita.[8] Filosofi Tere Vadén arvostelee Himasta lähinnä siitä, että tämä ei voi kirjoittaa vapaana filosofina ja laatia samalla raportteja valtionvallan tilauksesta.[9]

Himanen sijoittui 14:nneksi Suomen Thinkers 20 -listalla Nordic Business Report -lehden valitessa Suomen suurimpia bisnesajattelijoita elokuussa 2012.[10]

Tutkivan journalismin nettisivusto Long Play julkaisi helmikuussa 2013 artikkelin "Himasen etiikka", jossa selvitettiin muun muassa Himasen ilman kilpailutusta saamaa 700 000 euron tutkimushankerahoitusta ja sen järjestelyjä sekä Himasen tapaa käyttää professori-titteliä ilman, että hänellä on koskaan ollut professuuria missään yliopistossa.[11] Hankkeen tilaamisesta ja merkityksestä tehtiin tutkintapyyntö perustuslakivaliokuntaan ja Suomen oikeuskanslerille. Hankkeeseen liittyvää selontekoa on pyydetty pääministeri Jyrki Kataiselta.[12][13]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vuoden alumni Pekka Himanen: Viisautta ei voi massatuottaa (Helsingin yliopiston tiedote 8.2.2007)
  2. Luukka, Teemu: Pekka Himanen tekee valtiolle selvityksen kulttuurin tulevaisuudesta Helsingin Sanomat. 1.9.2009. Viitattu 8.1.2010.
  3. HS.fi: Paskanpuhuminen 2.0. Virpi Salmen kolumni. Julkaistu 16.3.2010. Viitattu 17.3.2010.
  4. Lukioikäisen kouluaine vai yhteiskunnan pelastusohjelma? 16.3.2010. YLE.
  5. http://www.talouselama.fi/kolumni/article387298.ece
  6. http://www.hankintailmoitukset.fi/fi/notice/view/2012-036784/
  7. Esa Saarinen: Pekan sysäyksiä tarvitaan. Iltalehti, 2009, nro 14.12., s. 9.
  8. Tennilä: Himasen löperrykset kuultu jo. Iltalehti, 2009, nro 14.12., s. 9.
  9. Vadén, Tere (2010) Himanen & Wikipedia & kukoistus [1]
  10. Suomen Thinkers 20 – listaus maamme 20 suurimmasta bisnesajattelijasta. Nordic Business Report, , nro Elokuu 2012, s. 42–54. Jyväskylä: Nordic Business Forum, Serus Media. Lehden verkko- ja tablettiversiot Viitattu 10.8.2012.
  11. Silfverberg, Anu & Vehkoo, Johanna: Himasen etiikka. (Verkkojulkaisu, maksullinen) Long Play, 2013, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
  12. http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/oikeuskansleri-kasittelee-kantelut-himasen-tilauksesta/1302362
  13. http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/kataisen-himas-toimien-laillisuutta-tutkitaan/1304870

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]