Ossippa Borissainen

Ossippa Borissainen, nimenmuutoksen jälkeen Oskari Kivinen (Borisoff) (16. marraskuuta 1886 Tunkua, Vienan Karjala – 10. elokuuta 1964 Ruotsi) oli itäkarjalainen vapaustaistelija ja yksi Itä-Karjalan kansannousun johtajista yhdessä Ilmarisen eli Jalmari Takkisen ja Ukki Väinämöisen kanssa.

Oskari Kivisen vanhemmat olivat Ville Borisoff ja Hoikkasen sukuun kuulunut Berta Paro. Talonpoikaissukuun kuuluneet Kivisen veljekset pitivät kauppaa Tunkualla ja harjoittivat merikalastusta Valkealla merellä. Kalastusta varten heillä oli Gavrilovossa Valkean meren rannalla kolme taloa ja kolme suurta valtameripurjevenettä joilla kalastettiin turskaa. Oskari Kivinen kävi vuodesta 1894 alkaen neljän vuoden ajan paikallista Tunkuan kylään 1893 perustettua kansakoulua, jossa opettajat olivat venäläisiä. Hän meni 1909 asevelvollisena Venäjän keisarilliseen armeijaan. Hän vapautui palveluksesta kolmen vuoden kuluttua kersantin arvoisena. Tämän jälkeen Kivinen kävi kauppaa metsäneläinten nahoilla ja hän kävi kauppamatkoillaan muun muassa Sungussa sekä Suomen puolella Kuopiossa.

Kivinen osallistui ensimmäiseen maailmansotaan Venäjän armeijan riveissä 1914–1918. Hän palveli aliupseerina tykistössä muun muassa Puolassa Karpaattien ja Galitsian rintamilla. Vuonna 1918 hän karkasi armeijasta ja palasi kotiinsa Tunkualle. Hänet valittiin täällä edustajaksi Kemin kihlakunnan neuvoston kokoukseen mutta hänet pidätettiin Sorokassa koska hän oli esittänyt karjalaisia kommunisminvastaisia mielipiteitä eikä hän päässyt sitten Kemissä pidettyyn neuvoston kokoukseen. Toukokuussa 1918 Kivinen oli uudelleen Tunkuan pitäjän valtuutettuna yhdessä Ville Iljinin kanssa.

Kun englantilainen Muurmannin sotilasretkikunta saapui yhdessä valkoisten venäläisten kanssa kesällä 1918 Tunkuaan Oskari Kivinen liittyi perustettuun karjalaiseen legioonaan. Vuonna 1919 hänet valittiin johtamaan Tunkuan kuntaa sihteerinä. Sittemmin karjalainen legioona hajosi englantilaisten poistuttua Muurmannilta ja valkoisten venäläisten kärsittyä siellä tappion. Keväällä 1920 Kivinen valittiin Tunkuan kunnan edustajaksi yhdessä Ukki Väinämöisen kanssa Uhtualla pidetyille Karjalan maakuntapäiville, joilla tehtiin päätös Itä-Karjalan eroamisesta Venäjän yhteydestä. Hän joutui sitten piileskelemään bolsevikkeja kun nämä miehittivät Vienan Karjalan pitäjiä. Kivinen lähti syyskesällä 1920 kotoaan Tunkualta läpi metsien suomalaisten hallussa silloin olleeseen Repolaan. Hän vietti talven Suomen puolella ja palasi keväällä 1921 Itä-Karjalaan 12 toverinsa kanssa. He elivät sitten koko kesän ja syksyn 1921 metsissä.

Talvella 1921–1922 tapahtuneeseen Itä-Karjalan kansannousuun Oskari Kivinen osallistui sissinä, partionjohtajana ja sissipäällikkö Ilmarisen esikunnan jäsenenä. Kansannousun kukistuttua Kivinen pakeni Suomeen jossa hän oleskeli Suomussalmella ja Kuopiossa ennenkuin asettui asumaan Veitsiluotoon. Kivinen työskenteli sahatyömiehenä eri paikkakunnilla. Talvisotaan Kivinen osallistui vapaaehtoisena ja jatkosotaan hän osallistui Eero Kuussaaren Vienan pataljoonassa. Jatkosodan jälkeen Kivinen siirtyi Ruotsiin, jossa hän aloitti vuonna 1948 työt metsätyöläisenä. Sittemmin 1950-luvulla Kivinen oli työssä Boråsissa Algots-yhtymässä tekstiilityöläisenä. Hän oli mukana perustamassa karjalaista ortodoksista seurakuntaa Ruotsiin ja hän toimi seurakunnan valtuuston puheenjohtajana kuolemaansa saakka.