Teen laatuluokitus

Wikipedia
(Ohjattu sivulta Orange Pekoe)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Teen laatuun vaikuttavat monet seikat. Korkealla vuorilla kasvanutta teetä pidetään usein parempana kuin matalalla kasvanutta, mutta se ei ole aina yksiselitteinen laatukriteeri. Lisäksi vaikuttavat muun muassa kasvupaikan maaperä, sadonkorjuuaika, teelehtien valmistusprosessin huolellisuus sekä teelehtien koko. Viimeksi mainittua varten on syntynyt laatuluokitus, joka koskee etupäässä mustaa teetä entisten Euroopan valtioiden siirtomaiden teetuotannossa. Sen ovat kehittäneet hollantilaiset ja englantilaiset.

Luokitustermit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustan teen laatuluokittelua teekasvin lehtien mukaan
Eri kokoisia teelehtiä poimimisen jälkeen. Pienet lehdet ovat arvokkaimpia.

Tavallisimpia perinteisesti (ortodoksisesti) valmistetun mustan lehtiteen laatulyhenteitä:[1][2]

  • Pekoe (P) tulee Kantonin kiinan sanasta pak-ho, joka tarkoittaa untuvaista lehteä tai vastasyntyneen hennon untuvaista karvoitusta. Varsinkin keväällä poimittuna vielä kolmas lehti on untuvainen.
  • Orange (O) viittaa kärkisilmun jälkeisiin ensimmäisiin lehtiin. Sanan Orange käyttö on historiallinen jäänne ja viittaa ensimmäisten joukossa Eurooppaan teetä tuoneiseen, Hollannin kuninkaalliseen sukuun kuuluneiseen Orange-Nassau -perheeseen.
  • Flowery (F) kukkainen. Viittaa hienoon keväiseen aromiin, joita kärkilehdistä voi löytyä. Mustan teen pidemmissä laatumerkinnöissä F voi olla myös lyhennys sanasta Fine(st), hieno(in), laadukas (laadukkain).
  • Golden (G) kultainen. Viittaa arvostettuihin, teen hapettamisen aikana kullanruskeiksi muuttuviin nuppulehtiin, joita on joukossa paljon.
  • Tippy (T) kärkisilmujen runsauteen viittaava laatulyhenne. Nuorten lehtien kärjet erottuvat mustassa teessä vihreinä tai kellertävinä. Näin ollen näiden vaaleiden kärkien määrän perusteella voi usein jo silmillä erottaa erityisen hienolaatuinen tee: mitä enemmän kärkiä, sen parempaa.

Lyhenteitä käytetään mustan lehtiteen laatuluokissa, esimerkiksi:[1][2]

  • Orange Pekoe (OP) on ortodoksisesti prosessoidun teen peruslaatu. Lehtikoko on suurempi kuin FOP:ssa, mustana teenä lehtikoko on 8–15 millimetriä.[3]
  • Flowery Orange Pekoe (FOP) on hienon teen kauppalaatu. Sisältää pääasiassa kärkisilmuja ja ensimmäisiä lehtiä. FOP:lle voidaan antaa täsmentäviä, tavanomaista parempaan laatuun viittaavia luokitteluja, kuten GFOP, TGFOP, FTGFOP (Finest Tippy Golden Flowery Orange Pekoe), SFTGFOP (Special Finest Tippy Golden Flowery Orange Pekoe). Joskus loppuun lisätään numero 1 joka kirjaimen S (special) tavoin viittaa poikkeuksellisen laadukkaaseen tee-erään, esimerkiksi muodossa FTGFOP 1.
  • Flowery Pekoe (FP)[4]

Korkealuokkaisen lehtiteen laatunimikkeen yhteydessä voidaan mainita myös satokausi, jonka aikana teenlehdet on kerätty. Tämä voidaan kertoa esimerkiksi ilmaisuilla First flush (ensimmäinen sato, kevätkausi), Second flush (kesäsato) tai Autumn flush (syyssato). [1]

Rikotun mustan (lehti)teen laatulyhennyksinä ovat muun muassa:[4][1][2]

  • Broken (B) merkitsee rikottua, ei enää kokonaisia teelehtiä. Yhdistettynä muihin kirjaimiin se viittaa usein teepensaan oksan ylimmistä laatulehdistä valmistettuun teehen. Rikkoutuneesta lehdestä saadaan yleensä vahvemman makuista teetä. Rikottu tee olla valmistettu ortodoksisella tai CTC-menetelmällä.[3]
  • Broken Orange Pekoe (BOP), FBOP, GBOP, Golden Flowery Broken Orange Pekoe (GFBOP), Tippy Golden Flowery Broken Orange Pekoe (TGFBOP)
  • Broken Pekoe (BP)

Raekooltaan pienimmät mustan teen osat (Fannings ja Dust etuliitteineen) voidaan tulkita ortodoksisen lehtiteen tuotannon jäännöseriksi tai CTC-menetelmän pienirakeiseksi jauhamaksi teeksi. Näitä käytetään muun muassa pussiteen tuotannossa. Lyhennyksiä ovat esimerkiksi:[3][4]

  • Fannings (F), raekooltaan noin 1-1,5 millimetrin teehiukkasia
  • Pekoe Fannings (PF)
  • Orange Fannings (OF)
  • Dust (D), Fanningsia hienompijakoisempaa teepölyä
  • Pekoe Dust (PD)
  • Fine Dust (FD)

Joskus teentuottajamaiden uutisissa näkyy mainintoja hyväksyttyjä tuotantostandardeja heikkolaatuisempien, teepensaan latvalehtiä vanhempien lehtien (refuse tea, hylkytee, hylätty tee) rikollisesta markkinointiyrityksistä ulkomaille teejuomien raaka-aineeksi. [5]

CTC-menetelmä (Crush, Tear, and Curl) on erityisesti mustan teen massatuotannon teollinen valmistusmenetelmä. [1] Parempilaatuisen teen ortodoksisen valmistuksen sijaan CTC:tä suositaan erityisesti halpoja teelaatuja prosessoidessa ja pussiteen tuotannossa. CTC-teetä on myydään myös irtoteenä, esimerkiksi Ceylonin teen kohdalla ja sen tunnistaa siitä, että tee on pientä ja rakeista. CTC-tee on aina rikottua tai raekooltaan pieneksi murskattua teetä, ja on yleensä laadultaan BOP:ta huonompaa. Tuotantomäärältään suuren CTC-teelle on teollisuuden lisäluokitteluja, jotka helpottavat teejauheiden kaupankäyntiä ja valintaa.[3]

Kiinalaisen teen laatuluokitukset ovat monimutkaisempia. Congou (esimerkiksi Keemun Congou) tulee sanasta gongfu (kung fu), mikä tässä yhteydessä merkitsee teelehtien huolellista monivaiheista valmistusprosessia. Souchong merkitsee nykyisin täyteen mittaansa kasvaneita lehtiä.

Japanilainen tee luokitellaan yleensä valmistusmenetelmän perusteella. Usein useiden viljelmien teetä sekoitetaan keskenään tasapainoisen maun synnyttämiseksi. Miltei kaikki tee on vihreää teetä. Teetyyppejä ovat muun muassa sencha (noin 77,9 % tuotannosta), bancha (9,8 %), kabusecha (5,2 %, vähintään 2 viikkoa varjostusverkkojen alla kasvatettua senchaa), tamaryokucha (4,7 %, eteläosan Kyushun saaren pallomaiseksi muokattu vihreä tee), matcha (ja tencha eli jauhamaton matcha, 1,1 %), gyokuro (0,3 %), hojicha (muutaman minuutin 200°C:ssä paahdettu bancha) ja genmaicha (arkiteetä, paahdetulla ruskealla riisillä jatkettu bancha tai sencha, joskus matchaa).[1][6][7] Teetä viljellään tyypillisesti vuorten juurilla ja alarinteillä. Tasangoille perustetuilta teeviljelmiltä tuotetaan yleisemmin raaka-ainetta teeteollisuudelle ja koneellisen leikkuun mahdollistamiseksi tasankoviljelmillä ei yleensä ole varjostavia puita. Keruupussilla varustetut leikkuukoneet vaihtelevat kooltaan kannettavista malleista suurempiin teeleikkuupuimureihin.[8][9] Laadukkain tee kerätään kuitenkin käsin. Teen satokausi on tyypillisesti toukokuusta syyskuulle, jona aikana kerätään neljä tai viisi satoa. Erityisen laadukasta senchaa kutsutaan nimellä Jô Sencha (上煎茶) ja huippulaatua nimellä Toku Jô Sencha (特上煎茶). Yleisesti vuoden ensimmäinen sato on usein odotetuin ja siitä valmistettu tee arvokkainta.[1] Teepensaiden varjostus ennen sadonkorjuuta pehmentää makua (vähentää tanniineja) ja muuttaa teelehtien aminohappopitoisuutta toivotummaksi. Gyokuro, vain kerran vuodessa, yleensä toukokuussa kerätty ja käsintehty erikoistee, jota on varjostettu ainakin kolme viikkoa ennen sadonkorjuuta, on erityisen arvossapidettyä ja kallista.[7]

Oolong-teen ylemmät laatuluokat ovat parhaasta lukien Fanciest/Extra Fancy, Fancy ja Extra Choice/Extra Fine. Oolongin laatuluokitus on, toisin kuin mustalla teellä, suoremmin verrannollinen teen makuun.

Teen laadun suhteen on huomionarvoista, että mitä laadukkaanpaa tee on, sitä huolellisemmin se tulee hauduttaa. Jos teejuoman valmistaa huonosti, esimerkiksi hauduttaa teelehdet liian kuumassa vedessä tai liian pitkään, hienokaan laatu ei välttämättä ilmene lopputuloksesta. Tee voi jäädä maultaan tavanomaiseksi tai siitä voi esimerkiksi tulla kitkerää. Lisäksi vääränlainen lehtiteen säilytys voi pilata teen nopeasti. Hienoimmat aromit eivät säily teessä vuosia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Kevin Gascoyne, François Marchand, Jasmin Desharnais, Hugo Américi: Tea. History terroirs varieties, s. 100-102 (Japanese Gardens and Plants), 116-117 (The Nomencalture of Japanese Teas), 169–170 (Various Darjeeling harvests), 172–173 (The orthodox method), 174 (The CTC method), 175 (Grades of black tea). Firefly Books Ltd, 2014, 2nd Edition. ISBN 978-1-77085-319-5. (englanniksi)
  2. a b c Petäistö, Helena: Tee teematka, s. 304–305. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4410-4.
  3. a b c d A Glossary of Tea Grades Global Tea Brokers, globalteabrokers.com. Viitattu 29.3.2015. (englanniksi)
  4. a b c European tea committee, Comité Européen du Thé: Compendium of Guidelines for Tea (pdf) (Annex 3: Examples of Abbreviations for the different Leaf Grade Categories) Syyskuu 2014. Viitattu 29.3.2015. (englanniksi)
  5. Mafia behind refuse tea exports 12.5.2013, sundayobserver.lk, viitattu 29.3.2015 (englanniksi)
  6. Gift of nature. Kinds of of Japanese green tea World Green Tea Association (japanilainen myynninedistämisjärjestö), o-cha.net. Viitattu 30.3.2015. (englanniksi)
  7. a b Guide to Japanese Teas thefragrantleaf.com. Viitattu 31.3.2015. (englanniksi)
  8. Cultivation of Japanese Green Tea (pdf) o-cha.net, viitattu 31.3.2015, (englanniksi)
  9. Machine-Harvesting Japanese Green Tea (shin-cha) Selite= kahdenkannettava teenleikkuukone japanilaisella teeviljelmällä, viitattu 31.3.2015

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]