Operaatio Vijay
| Operaatio Vijay | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
Operaatio Vijay oli Intian sotilaallinen hyökkäys tuolloin Portugalin hallitsemaan Goaan sekä Damanin ja Diun saarille 18.–19. joulukuuta 1961. Intia valtasi Portugalin hallitsemat alueet suhteellisen helposti ja vain vähän uhreja vaatineen operaation aikana. Portugali jäi ilman kansainvälistä tukea ja sen alueet Intiassa liitettiin Intiaan.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Portugalin Intia ja Intian itsenäistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen vuotta 1961 Goa oli Portugaliin kuulunut enklaavi Intian Mumbain kaupungin eteläpuolella. Portugali hallitsi Goan lisäksi myös pieniä Diun ja Damanin saaria Mumbain pohjois- ja luoteispuolella. Portugali oli vaikuttanut alueella 1500-luvun alulta lähtien. Ajoittain alueella oli Portugalin vastaisia kapinoita, mutta ne oli 1900-luvun alussa tukahdutettu. Portugalin vuoden 1911 perustuslain perusteella alueen asukkaat olivat saaneet Portugalin kansalaisuuden. Investoinnin köyhästä Portugalista Goaan olivat kuitenkin vähäisiä ja maata hallitsi António de Oliveira Salazarin autoritäärinen hallinto. Goan asukkaat elivät siten hyvin samankaltaisissa olosuhteissa, kuin intialaiset rajan toisella puolella.[1] Monet Goan asukkaista olivat kuitenkin katolisia kristittyjä.[2]
Intia itsenäistyi brittihallinnosta vuonna 1947. Goalla oli alettu ajaa alueen liitosta uuteen itsenäiseen Intiaan. Mahatma Gandhin ja Jawaharlal Nehrun tavannut goalainen lähetystö sai kuitenkin kuulla, että Intialla oli muita prioriteetteja. Salazarin hallinto taas vastasi goalaisten mielenosoituksiin poliisilla ja sotilailla. Intia ja Portugali avasivat neuvottelut alueen suhteen vuonna 1950. Portugalilaiset halusivat pitää pöydällä vain siirtolaisuutta ja taloutta koskevia kysymyksiä. Intialaiset jatkoivat neuvotteluja uskoen diplomaattisten välien solmimisen johtavan ajan myötä alueen liitokseen Intiaan.[1]
Maiden suhteiden kiristyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1950-luvun alussa ilmaantui Intian kannalta uhkaava tekijä. Huhujen mukaan Goasta oli tulossa sotilasliitto Naton tukikohta. Nehru päätti lopettaa neuvottelut Portugalin kanssa vuonna 1953. Seuraavana vuonna järjestettiin suuria rauhallisia mielenosoituksia, jotka vuonna 1955 muuttuivat edelleen rajummiksi. Rautatieliikennettä häirittiin ja portugalilaisia tuotteita boikotoitiin. Intiassa mielenosoitukset saivat laajan yleisen tuen ja Intian välit Portugalin kanssa kiristyivät.[1]
Vuonna 1960 levottomuuksia Salazarin hallintoa vastaan alkoi ilmetä myös Portugalissa. Samaan aikaan maa ajautui sotiin siirtomaissaan Afrikassa. Monet Portugalin länsimaisista tukijoista hylkäsivät sen Goan kysymyksen suhteen. Nehrulle avautui tilaisuus ja hän otti esille sotilaallisen ratkaisun ensimmäisen kerran puheessaan Intian parlamentille elokuussa 1961.[1] Saamassa kuussa Intiaan liitettiin Portugalin enklaavi Dadra ja Nagar Haveli.[2] Intian sotilasjohdolle annettiin määräykset Portugalin Intian alueiden sotilaallisesta valtauksesta. Hanke sai nimen operaatio Vijay. Nehru keskusteli Goan tilanteesta myös hänen tavatessaan Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy marraskuun alussa 1961. Asia oli esillä vain hyvin lyhyesti, mutta Portugalissa oltiin vakuuttuneita siitä, että Intia oli saanut nyt Yhdysvalloilta vihreän valon Goan liittämiseksi itseensä. Marraskuun lopulla Portugali syytti Intiaa hyökkäyslaivaston kokoamisesta Intian rannikolla. Portugalin asevoimat Intiassa käsittivät noin 5 500 sotilasta Goalla, sekä 1 500 sotilasta Damanin ja Diun saarilla.[1] Alueella käytiin rajakahakoita syyskuusta 1961 alkaen ja 26. marraskuuta Portugali väitti torjuneensa suoran hyökkäyksen Anjedivin saarelle Goan rannikolla.[2]
Operaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intian asevoimien joukot alkoivat saapua kokoontumispaikoilleen 2. joulukuuta. Goaa vastaan kerättiin kokonainen divisioona. Damanin ja Diun valtausta varten koottiin pienempiä osastoja. Alkuperäinen hyökkäyspäivä oli 16. joulukuuta, mutta päivää siirrettiin 18. joulukuulle. Portugali yritti epätoivoisesti saada tukea ulkomailta. Se ehdotti ulkopuolisten tarkkailijoiden asettamista Goalle ja ehdotti uusia neuvotteluja Intian kanssa. Lopulta myös Kennedy vetosi Nehruun väkivallattoman ratkaisun puolesta. Nehrun mielestä neuvottelujen aika oli kuitenkin jo takana ja Kennedyn viestiä pidettiin puhtaasti diplomaattisena temppuna Portugalin suhteiden puolesta.[1]
Hyökkäys alkoi 18. joulukuuta. Goalla portugalilaisten vastarinta jäi heikoksi. Alueella olleet joukot räjäyttivät joitakin siltoja, mutta hyökkääjien ilmeinen ylivoima sai heidät nopeasti luopumaan vastarinnasta. Sen sijaan Damanilla ja Diulla puolustajat kohtasivat pienempiä intialaisia joukkoja ja puolustaminenkin nähtiin näin varteenotettavana vaihtoehtona. Saarilla Goan antautumisaikeista ei myöskään tiedetty, koska Intia oli katkaissut portugalilaisen radioliikenteen. Kaikesta tästä huolimatta taistelut myös Damanilla ja Diulla olivat ohi iltaan 19. joulukuuta mennessä.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Operaation aikana kaatuneiden määrä jäi muutamaan tusinaan molemmilla puolilla.[1] Portugali vetosi Intian hyökkäyksen jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostoon. Neuvostoliitto esti ratkaisun esittämisen veto-oikeudellaan. Goa, Daman ja Diu liitettiin Intiaan liittovaltion territoriona. Daman ja Diu muodostivat sittemmin oman liittovaltion territorionsa. Goasta tuli yksi Intian osavaltioista vuonna 1987. Portugalin Intia oli lakannut olemasta.[2]
Intiassa Goan liitos oli selvä kansallinen voitto. Se kohensi yleistä mielialaa aikana, jolloin välit Kiinaan olivat kiristyneet rajakiistojen takia ja Pakistaniin Kashmirin kysymyksen takia. Pakistanissa Goan valtaukseen suhtauduttiin huolestuneesti ja Etelä-Aasian poliittinen tilanne kiristyi.[1]