OH-LCD
| OH-LCD ”Lokki” Douglas DC-3 |
|
|---|---|
.jpg) OH-LCD vuonna 2014. |
|
| Tyyppi | matkustajakone |
| Alkuperämaa | Yhdysvallat |
| Valmistaja | Douglas Aircraft Company |
| Ensilento | 1943 |
| Valmistusvuodet | 1943[1] |
OH-LCD ”Lokki” on Suomen ilmailumuseossa säilytettävä DC-3-lentokone.
Kone on rakennettu Douglas Aircraft Companyn tehtailla Kalifornian Long Beachissä loppuvuodesta 1943. Se luovutettiin Yhdysvaltain armeijan ilmavoimille 21. joulukuuta 1943. Se toimitettiin Englantiin, jonne se saapui 5. maaliskuuta 1944. Se osallistui liittoutuneiden maihinnousuun Normandiaan 6. kesäkuuta 1944. Se pudotti operaation 12. pudotusoperaatiossa lentoryhmän 63. koneena laskuvarjojalkaväkirykmentin toisen pataljoonan sotilaita pudotusalue C 506:lle klo 01.20. Seuraavana aamuna se osallistui ”Hackensack-operaatioon” hinaamalla liitokonetta.[1]
Sodan loppupuolella kone palveli 8. ilmavoimien useissa eri yksiköissä, kunnes se vuoden 1946 huhtikuussa luovutettiin Münchenin lähellä sijainneeseen Yhdysvaltain armeijan Oberpfaffenhofenin ylijäämävarastoon, jossa se seisoi jonkun aikaa. Tämä koneyksilö oli yksi niistä DC-3:ista, jotka Suomen valtio hankki vuonna 1946 Aero O/Y:n käyttöön. Sillä oli tuolloin lennetty vain 1 430 tuntia.[2]
Kone lennettiin 3. lokakuuta 1946 Fokkerin Amsterdamin tehtaille muutostöitä varten. Siitä poistettiin laskuvarjohyppääjien ”spartalaiset istuimet” ja siihen asennettiin 21 istuinta matkustajia varten ja matkustamon runkorakenteet peitettiin verhouslevyin. Takaosaan asennettiin WC ja lentoemäntien työpiste. 23. helmikuuta 1947 kone lennettiin Tukholmaan ja kolme päivää myöhemmin edelleen Helsinkiin Malmin lentokentälle, missä se katsastettiin ja se sai lentokelpoisuustodistuksen 13.4. Uudet DC-3-koneet nimettiin lintujen mukaan, ja tämän koneyksilön nimeksi tuli ”Lokki”.[3]
Koneeseen tuli laskutelinevika Turussa marraskuussa 1948, ja siihen vaihdettiin molemmat voimalaitteet sekä sen välisiipi korjattiin. Myös kaikki laskutelineet vaihdettiin ja rungon vauriot korjattiin. Korjauksen valmistuttua kesäkuussa 1949 koneella oli lennetty 3 196 tuntia, josta 1 752 tuntia Fokkerilla tehdyn peruskorjauksen jälkeen.[4]
Torstaina 26.toukokuuta 1952 kone laskeutui toisena koneena, OH-LCC ”Tiiran” jälkeen Helsingin uudelle lentoasemalle Seutulaan. Kun seuraavana vuonna Aero sai käyttöönsä uusia Convair CV-340 -koneita, DC-3 -koneet siirrettiin ulkomaan reiteiltä kotimaan reiteille.[5]
21. joulukuuta 1957 Lokki meni nokalleen Vaasan lentokentällä sankassa lumipyryssä ja huonossa näkyvydessä. Kone purettiin lentokentällä ja se kuljetettiin autoilla Vanhan Vaasan rautatieasemalle ja edelleen junalla korjattavaksi Aeron korjaamolle. Peruskorjaus valmistui 28.4.1958. Kone oli tuolloin lentänyt 17 964 tuntia.
Loppuvuodesta 1964 koneella oli lennetty 30 484 tuntia. Lokki ja muut Aeron DC-3 -koneet siirrettiin rahtikoneiksi vuonna 1966, kun Caravellet olivat syrjäyttäneet Convair-koneet ulkomaanreiteiltä ja ne oli siirretty kotimaan reiteille.[6]
Vuonna 1969 OH-LCD ja toinen kone, OH-LCG, myytiin Maanmittaushallitukselle, joka luovutti ne edelleen Ilmavoimien Kuljetuslentolaivueelle tunnuksella DO-8. Kone oli tuolloin lentänyt 34 820 tuntia. Siinä oli aluksi kuvausvarusteet, mutta vuonna 1970 ne riisuttiin pois, ja kone muunnettiin matkustajaversioon. Koneen viimeinen varsinainen palveluslento tapahtui 18. joulukuuta 1984, jolloin se pudotti joukon laskuvarjojääkäreitä. Viimeisenä hyppäsi koneen hyppymestari, ylivääpeli Kalle Savolahti. Kone oli tuolloin lentänyt kaikkiaan 39 541 tuntia, joista 1 400 tuntia Yhdysvaltain armeijan ilmavoimissa, 33 400 tuntia Aerolla ja 4 700 tuntia Ilmavoimissa. Loput tunnit olivat siirtolentoja ennen koneen saapumista Suomeen.
Airveteran Oy osti koneen ja toisen DC-3:n, OH-LCH:n Ilmavoimilta vuoden 1985 lopulla. Tarkoitus oli tehdä molemmista lentäviä museokoneita, mutta rajallisten resurssien vuoksi vain jälkimmäisestä tehtiin lentokuntoinen kone. DO-8 sai takaisin vanhan tunnuksensa OH-LCD ja se kunnostettiin rullauskuntoiseksi ja maalattiin Aeron väreihin.[7]
Kesäkuussa 2012, Helsinki-Vantaan lentokentän 60-vuotisjuhlien yhteydessä kone siirrettiin lentoaseman kiitoteiden väliin matkustajien ihailtavaksi. Vuonna 2014 se siirrettiin Suomen ilmailumuseolle. Vuoden 2015 asuntomessuja varten se siirrettiin Vantaan Kivistöön, ja messujen jälkeen takaisin Ilmailumuseolle, missä se nykyään seisoo jalustalla ja ottaa museon vierailijat vastaan. Se on öisin valaistu.[8]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hyvärinen, Antti; Juutinen, Tapio; Klemettinen, Juha & Partonen, Kyösti: Kolmosten siivillä. DC-2 ja DC-3 -lentokoneet Suomessa., s. 272. Vantaa: Suomen ilmailumuseosäätiö, 2016. ISBN 978-951-98492-2-5.