Naiset ja tiede

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvaltalainen kasvitieteilijä Barbara McClintock oli sytogenetiikan uranuurtaja ja hänelle myönnettiin lääketieteen ja fysiologian Nobelin palkinto vuonna 1983.
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Roiskaistu fiilispohjalta pari nimeä, sitten pari prosenttilukua. Korneja latteuksia ("voi olla vaikeaa yhteensovittaa tiedeura ja perheen perustaminen"). Voisi ottaa mallia esim. EN wikistä. Lisäsi, jos suomalaisten tiedeakatemioiden jäseniä listataan - voisi tieteenalat kääntää oikeinkin ja mukana soisi olevan kolme muutakin tiedeakatemiaa, eikä vain vanhin ruotsinkielistaustainen sellainen.

Naiset ja tiede käsittelee naisten osallistumista tieteelliseen toimintaan. Vuosina 1901–2018 Nobel-palkinto on annettu 20 kertaa naiselle fysiikassa, kemiassa tai lääketieteessä ja fysiologiassa sekä Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi vuosina 1969–2018 kerran naiselle.[1] 11. helmikuuta on Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälinen päivä naisten ja tyttöjen tieteelle.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italialaista lääkäriä Dorotea Buccaa pidetään ensimmäisenä yliopiston oppituolin haltijana vuodesta 1390 alkaen. Saman lääketieteen ja filosofian oppituolin haltija oli ollut hänen isänsä. 1600-luvulla Italialainen filosofi ja teologi Elena Cornaro Piscopia oli yksi ensimmäisistä akateemisen tutkinnon[3] ja ensimmäinen tohtorintutkinnon[4] saanut nainen. 1700-luvulla italialaista fyysikkoa Laura Bassia pidetään uuden ajan ensimmäisenä naispuolisena yliopiston professorina.[5]

Brittiläinen matemaatikko Ada Lovelace kirjoitti kuvauksen Charles Babbagen varhaisesta mekaanisesta yleistietokoneesta eli analyyttisestä koneesta. Lovelace kirjoitti koneelle ohjelman ja häntä kutsutaan joskus ensimmäiseksi tietokoneohjelmoijaksi. Lovelacen äiti oli koulutettu Cambridgen yliopistossa ja äiti päätti että tyttärelle opetetaan matematiikkaa ja tiedettä. Fyysikko ja kemisti Marie Curie sai Nobelin palkinnon ensimmäisenä naisena vuonna 1903. Fysiikan palkintoa ei myönnetty yksin Marielle, vaan yhdessä miehensä, fyysikko Pierre Curien, kanssa. Vuonna 1911 Marie sai kemian Nobelin palkinnon radioaktiivisten poloniumin ja radiumin löytämisestä ja tutkimuksesta[6].

Lise Meitner oli fyysikko, joka tutki radioaktiivisuutta ja ydinfysiikkaa. Hän löysi ydinfission yhdessä Otto Hahnin kanssa. Maria Goeppert-Mayer oli fyysikko. Goeppert-Mayer ja Marie Curien olivat vuoteen 2018 asti ainoat naiset jotka ovat saaneet Nobelin fysiikanpalkinnon. Goeppert-Mayer sai palkintonsa vuonna 1963 atomin kuorirakenteen tutkimisesta. Rosalind Franklin oli kemisti, joka teki merkittävää uraauurtavaa tutkimusta (DNA, virukset ja hiili). Hänet tunnetaan erityisesti osuudestaan DNA:n rakenteen selvittämiseen vuonna 1953. Barbara McClintock sai Nobelin fysiologian palkinnon 1983 tutkimuksistaan maissin genomin liikkuvien DNA-elementtien eli transposonien parissa. McClintock oli ensimmäinen nainen, joka sai Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon jakamattomana.[7]

Nobel-palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luettelo Nobel-palkinnon saaneista naisista

Nobelin palkinnoista naisille vuosina 1901-2015 on myönnetty fysiikassa 1,00 prosenttia, kemiassa 2,33 prosenttia ja lääketieteessä 5,71 prosenttia. Lisäksi keskuspankin jakamista taloustieteen palkinnoista on jaettu naisille 1,32 prosenttia.[8]

[1]

Yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstö sekä osuus tutkimuksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa vuonna 2015 yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstöstä hieman yli puolet on miehiä. Teknillisissä yliopistoissa naisten osuus opetus- ja tutkimushenkilöstöstä on kuitenkin 30 prosentin tasolla.[9] Maailmassa 30 prosenttia tutkijoista on naisia[10]. Lääketieteen alan julkaisuista tehdyn tutkimuksen mukaan vuonna 1994 27 prosenttia tieteellisistä julkaisuista oli naisten tekemiä ja vuonna 2014 se oli kasvanut 37 prosenttiin, mutta osuuden kasvu on lakannut ja kääntynyt laskuun joissakin julkaisuissa.[11]

Suomen Akatemian tieteen akateemikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Akatemian tieteen akateemikon arvonimen sai naisena ensimmäisenä Pirjo Mäkelä (bakteriologia, Kansanterveyslaitos, Stanfordin yliopisto) vuonna 2003. Vuonna 2009 Anna-Leena Siikala (Helsingin yliopiston folkloristiikan emeritaprofessori). Vuonna 2010 Riitta Hari (neurofysiologia, Teknillisen korkeakoulun kylmälaboratorion aivotutkimusyksikön johtaja). Vuonna 2014 Irma Thesleff (kehitysbiologia, Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutti). Vuonna 2015 Sirpa Jalkanen (immunologia, Turun yliopiston immunologian professori). Vuonna 2017 Eva-Mari Aro (Turun yliopiston molekulaarisen kasvibiologian professori).[12]

Suomen Tiedeseura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Tiedeseuran viidestä kunniajäsenestä yksi (Eva Margareta Steinby) on nainen.[13] Varsinaisista jäsenistä yli 25% on naisia.[14] Tiedeseuran naispuolisia jäseniä ovat: Pauline von Bonsdorff (Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen professori), Malin Brännback (Åbo Akademin Kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoiminnan professori), Sarah Butcher (Helsingin yliopiston mikrobiologian professori), Ulrika Candolin (Helsingin yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian professori), Paula Eerola (Helsingin yliopiston kokeellisen hiukkasfysiikan professori), Susanna Fellman (Göteborgin yliopiston taloushistorian professori em.), Vineta Fellman (Helsingin yliopiston lastentautiopin professori em.), Eeva Furman (johtava asiantuntija, Valtioneuvoston kanslia) Auli Hakulinen (Helsingin yliopiston suomen kielen professori em.), Sara Heinämaa (Jyväskylän yliopiston filosofian professori), Eva Heiskanen (Helsingin yliopiston kestävän kulutuksen professori), Eila Helander (Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori em.), Marja-Liisa Helasvuo (Turun yliopiston suomen kielen professori), Gunilla Holm (Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori em.), Anni Huhtala (Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen yliohtaja), Elina Ikonen (Helsingin yliopiston solu- ja kudosbiologian professori), Helena Isoniemi (HYKS:n vatsakeskuksen linjajohtaja), Kirsi Jahnukainen (Helsingin yliopiston lastentautiopin professori), Eija Kalso (Helsingin yliopiston kipulääketieteen professori), Arja Karivieri (Tukholman yliopiston antiikin kulttuurin ja yhteiskuntaelämän professori), Emilia Kilpua (Helsingin yliopiston avaruusfysiikan professori) Sari Kivistö (Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori), Laura Kolbe (Helsingin yliopiston Euroopan historian professori), Anne Kovalainen (Turun yliopiston yrittäjyyden professori), Christel Lamberg-Allardt (Helsingin yliopiston entinen ravinto-opin yliopistonlehtori), Helena Lehecková (Helsingin yliopiston entinen tsekin kielen yliopistonlehtori), Anna-Elina Lehesjoki (Helsingin yliopiston lääketieteellisen genetiikan professori), Karmela Liebkind (Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian professori em.), Camilla Lindholm (Tampereen yliopiston pohjoismaisten kielten professori), Kristina Lindström (Helsingin yliopiston kestävän kehityksen professori em.), Maria Lähteenmäki (Itä-Suomen yliopiston historian professori), Erika Löfström (Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori) Johanna Mappes (Jyväskylän yliopiston evoluutioekologian professori), Kaisa Matomäki ( Pia Olsson (Helsingin yliopiston kansatieteen yliopistonlehtori), Minna Palmroth (Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori), Elina Pirjatanniemi (Åbo Akademin valtiosääntöoikeuden ja kansainvälisen oikeuden professori),Tuija Pulkkinen (professori, Department of climate and space sciences and engineering, University of Michigan), Maijaliisa Rauste-von Wright (Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professori em.), Pauliina Remes (Uppsalan yliopiston filosofian professori), Martina Reuter (Jyväskylän yliopiston sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori), Marja-Liisa Riekkola (Helsingin yliopiston analyyttisen kemian professori em.), Åsa Ringbom (Åbo Akademin taidehistorian professori em.), Elianne Riska (Helsingin yliopiston sosiologian professori em.), Mirja Saari (Helsingin yliopiston pohjoismaisten kielten professori em.), Cecilia Sahlgren (Åbo Akademin solubiologian professori), Åsa von Schoultz (Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin professori), Guje Sevón (Tukholman kauppakorkeakoulun talouselämän psykologian professori em.), Lea Sistonen (Åbo Akademin solu- ja molekyylibiologian professori), Lena Sisula-Tulokas (Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori em.), Hanna Snellman (Helsingin yliopiston kansatieteen professori), Karen Spens (BI Norwegian Business Schoolin rehtori ), Eva Margareta Steinby (Oxfordin yliopiston roomalaisen arkeologian professori em.), Liisa Steinby (Turun yliopiston kirjallisuustieteen professori em.), Pauline Stenberg (Helsingin yliopiston metsävarojen inventoinnin professori em.), Marianne Stenius (Svenska handelshögskolanin rahoituksen ja investoinnin professori em., Tiedeseuran entinen puheenjohtaja), Franciska Sundholm (Helsingin yliopiston polymeerikemian professori em.), Liselotte Sundström (Helsingin yliopiston eläintieteen professori em.), Johanna Tamminen (tutkimusprofessori, Ilmatieteen laitoksen Kaukokartoitustutkimus -yksikön päällikkö), Irma Thesleff (hammaslääket. toht., akateemikko, entinen Suomen akatemian akatemiaprofessori), Päivi Törmä (Aalto-yliopiston fysiikan professori), Outi Vaarala (entinen Helsingin yliopiston lastenimmunologian professori, tutkimusjohtaja, MedImmune, Gaithersburg), Tuija Virtanen-Ulfhielm (Åbo Akademin englannin kielen professori em.), Pirkko Walden (Åbo Akademin informaatiojärjestelmien ja markkinoinnin emeritaprofessori), Gunilla Widén (Åbo Akademin tietojenkäsittelytieteen professori), Susanne Wiedmer (Helsingin yliopiston analyyttisen kemian professori), Charlotta Wolff (Turun yliopiston Suomen historian professori), Ulrika Wolf-Knuts (Åbo Akademin folkloristiikan emeritaprofessori), Sirpa Wrede (Helsingin yliopiston sosiologian professori), Indre Žliobaite (Helsingin yliopiston biotieteiden informatiikan apulaisprofessori), Anna-Maria Åström (Åbo Akademin pohjoismaisen kansatieteen professori), Eva Österbacka (Åbo Akademin taloustieteen professori), [15]

Tiedeura ja perheen perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naistieteilijälle voi olla vaikeaa yhteensovittaa tiedeura ja perheen perustaminen. Tiedealalla on lyhyet työsopimukset ja heikko työn varmuus, jotka sopivat huonosti perheen perustamiseen.[16] Yksi syy voi olla roolimallien puuttuminen[10]. Lähes puolet yhdysvaltalaisista tiedenaisista lopettaa tiedeuran ensimmäisen lapsen synnyttyä[17].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b https://www.nobelprize.org/prizes/lists/nobel-prize-awarded-women/
  2. ↑ https://www.un.org/en/events/women-and-girls-in-science-day/
  3. ↑ Paul F. Grendler (1988). in John W. O'Malley: Schools, Seminaries, and Catechetical Instruction, in Catholicism in Early Modern History 1500-1700: A Guide to Research. Center for Information Research, 328. 
  4. ↑ http://www.agnesscott.edu/lriddle/women/piscopia.htm
  5. ↑ John Sanford: STS co-chair Paula Findlen researching history of world's first female professor About.com. Viitattu 5. elokuuta 2007. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  6. ↑ https://www.nobelprize.org/nobel_prizes/chemistry/laureates/1911/
  7. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1985, s. 99. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07992-1.
  8. ↑ http://fortune.com/2015/10/12/women-nobel-prizes/
  9. ↑ https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/koulutus/tiede-ja-tutkimus/naiset-ja-miehet-yliopistojen-henkilostossa (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ a b https://www.ictp.it/ictp-for-women.aspx
  11. ↑ http://www.bmj.com/content/352/bmj.i847
  12. ↑ https://www.aka.fi/fi/akatemia/tutkimuksen-tekijoita/tieteen-akateemikot/suomalaiset-tieteen-akateemikot/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ Kunniajäsenet Suomen Tiedeseura. Viitattu 1.1.2024.
  14. ↑ SPHINX Årsbok – Vuosikirja – Yearbook 2022-2023, s. 209. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica, 2023.
  15. ↑ http://scientiarum.fi/fin/wp-content/uploads/sites/2/2019/02/Ordinarie-ledam%C3%B6ter.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ https://www.theguardian.com/commentisfree/2016/may/31/women-science-industry-structure-sexist-courses-careers
  17. ↑ https://www.nature.com/articles/d41586-019-00611-1

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Naiset ja tiede.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Naiset_ja_tiede&oldid=22323544”