Näppäily (kitara)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Näppäily (engl. fingerpicking, fingerstyle) on kitaran tai muun kielisoittimen (kuten banjon tai basson) soittotekniikka, jossa kieliä näppäillään sormenpäillä tai kynsillä. Näppäilytyyliä käytetään laajalti esimerkiksi klassisen musiikin soittamiseen kielisoittimilla. Myös monet jazz-kitaristit ovat käyttäneet näppäilytekniikkaa, esimerkiksi Wes Montgomery, Joe Pass ja myöhemmin englantilainen Martin Taylor. Rock-musiikissa näppäily on harvinaisempaa kuin plektralla soittaminen, vaikka poikkeuksia toki esiintyy (esimerkiksi Jeff Beck, Lindsey Buckingham ja Mark Knopfler).

Erilaisia näppäilytyylejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näppäilytyylejä on monenlaisia. Kenties perinteisin lähestymistapa näppäilyyn on laittaa näppäilykäsi kielten yläpuolelle lähelle kitaran ääniaukkoa. Vaikka monet kitaransoittajat "nojaavat" soittaessaan peukalolla johonkin kieleen, niin yleisesti ottaen sormet koskettavat kieliä vain kun kieli laitetaan värähtelemään äänen tuottamiseksi. Toinen tekniikka on asettaa sormet valmiiksi kielille ennen niiden näppäämistä. Tällaista tekniikkaa käytetään erityisesti arpeggioilla soitettaessa.

Monet soittajat tukevat soittaessaan pikkusormen tai nimettömän kitaran kantta vasten. Yleensä näppäilysoitossa soitetaan peukalolla bassokieliä (kitarassa E, A ja D) ja etusormella, keskisormella, nimettömällä ja joskus myös pikkusormella muita kieliä.

Hybrid picking[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä näppäilytyyli on erityisesti sellaisten kitaristien suosiossa, jotka soittavat vain harvoin näppäillen. Hybrid picking -soittotekniikassa käytetään plektraa ja sormia samanaikaisesti. Plektraa pidetään tavalliseen tapaan peukalon ja etusormen välissä ja vapaiksi jäävät sormet käytetään näppäilyyn.

Koska hybrid picking on erityisen otollinen soittotekniikka niille kitaristeille, jotka käyttävät plektraa, se on löytänyt tiensä moniin musiikkityyleihin, jossa näppäilyä muuten käytetään hyvin harvoin, muun muassa rockiin ja kitaristi Zakk Wylden myötä jopa heavy metalliin. Monet nykypäivän kitaristit käyttävät toisinaan hybrid picking -tekniikkaa. Ritchie Blackmore käytti sitä "Smoke on the Water" -kappaleen kuuluisassa aloitusriffissä. Carl Verheyen, Brett Garsed, Albert Lee ja Steve Trovato käyttävät tätä tekniikkaa country- ja rockmusiikissa. Muita tunnettuja hybrid picking -soittotekniikan käyttäjiä ovat muun muassa Gustavo Assis-Brasil, Jimmy Page, Albert Lee, Eric Johnson, Wayne Krantz, Steve Trovato, Carl Verheyen, Marshall Harrison ja Brett Garsed.

Pattern picking[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pattern picking on varsin yksinkertainen näppäilytyyli. Siinä oikea käsi näppäilee kieliä tietyn "kaavan" mukaan samalla, kun vasen käsi vaihtelee eri sointujen välillä. Tämän soittotekniikan uranuurtajana pidetään amerikkalaista laulajaa, lauluntekijää ja kitaristia Merle Travisia, jonka mukaan on nimetty yksi yleisimmistä näppäilykaavoista, Travis picking:

M I T M T I T  M I T M T I T
T              T

Peukalo (T) soittaa bassosäveliä, kun taas etusormi (I) ja keskisormi (M) vuorottelevat diskanttisävelten välillä, jotka yleensä sijaitsevat eri kielillä.

Tremolo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tremoloa käytetään monenlaisesssa musiikissa: bluegrassissa, heavy metallissa, flamencossa, klassisessa musiikissa ja turkkilaisessa kansanmusiikissa. Tekniikkaa voi käyttää sekä plektralla soitettaessa että näppäilysoitossa.

Tremololla tarkoitetaan yhden sävelen toistamista hyvin nopeasti. Näppäilysoitossa tämä saavutetaan tyypillisesti käyttämällä kolmea sormea: etusormea, keskisormea ja nimetöntä, jotka soittavat yhtä säveltä vuorotellen niin, että nimetön aloittaa ja keski- ja etusormi seuraavat perässä. Yleensä väliin soitetaan bassosävel peukalolla.