Minisika

Minisika.

Minisika eli minipossu on suhteellisen pienikokoinen sikarotu. Se on samaa lajia kuin tavalliset lihasiatkin, lähinnä vain ulkomuoto ja koko eroavat viimeksi mainituista. Suomessa lemikkinä pidettävä minisika on aasialainen roikkovatsasika. Kuten nimikin sanoo, sen alkujuuret ovat Aasiassa ja tarkemmin Vietnamissa. Sieltä sikoja tuotiin 1950-luvulla eurooppalaisiin eläintarhaesityksiin. Systemaattinen jalostustyö aloitettiin Ruotsissa 1960-luvun puolivälissä.

Alussa kaikkien minisikojen jalostustyö keskittyi hyvän koe-eläinkannan luomiseen, sillä sian elimistö ja elintoiminnat ovat hyvin lähellä ihmisen vastaavia. Koe-eläimenä yleisesti käytettyä ja käytettävää tanskalaista maatiaisminisikarotua (Göttingen minigris) käytettiin apuna myös lemmikkisikojen jalostustyössä.

Pohjois-Amerikkaan, Kanadaan, ensimmäiset minisiat vietiin v. 1985. Sieltä minisika levisi nopeasti USA:han. Usein käytettävä nimitys "kanadalainen minisika" johtuu siis tästä. USA:han tuotiin myös suoraan Aasiasta roikkomahasikoja. Kun nämä kaksi linjaa sekoittuivat, syntyi nykyinen yhdysvaltalainen minisikarotu. Yhdysvalloissa on myös tehty paljon risteymiä lihasian ja minisian välillä.

Ominaisuuksia

Minisikaa ei voi verrata mihinkään muuhun lemmikkiin. Se poikkeaa niin käyttäytymiseltään kuin elämäntavoiltaankin kaikista tutuista lemmikeistä. Minisika on erittäin sosiaalinen eläin, se röhkii ja seurustelee isäntäväkensä kanssa, mutta toisaalta se myös vaatii omaa aikaansa, jolloin se saa rauhassa olla omissa oloissaan. Possun elämän kaksi tärkeintä asiaa ovat syöminen ja nukkuminen, ja niitä ei ohita mikään muu asia maailmassa.

Kaikkien perheenjäsenten täytyy olla valmiita sopeutumaan possun tavoille, vaikka tietenkin myös lemmikki on totutettava oman asuinyhteisönsä tapoihin. Kuitenkaan minisikaa ei voi koskaan opettaa samalla tavoin kuin esimerkiksi koiraa, vaan se säilyttää kaikesta kasvatuksesta huolimatta omat sikamaiset tapansa.

Täysikasvuisen minisian säkäkorkeus on noin 50 senttiä, pituus metri ja paino 60 – 91 kiloa. Kyseessä ei ole siten mininimestään huolimatta ainakaan painonsa puolesta mikään ihan pieni eläin. Minipossulla on huono näköaisti, mutta erittäin hyvä haju- ja kuuloaisti. Minipossut oppivat koirien tapaan erilaisia asioita, kuten istumaan silloin, kun annetaan vaikka makupalaa ja kehotetaan istumaan. Rapsuteltaessa minisika heittäytyy mieluusti kyljelleen ja röhkii nautiskellen.

Ulkonäkö

Minisian karvapeite on varsin harva verrattuna esimerkiksi tavalliseen koiraan tai kissaan. Sillä on karkeita, jäykkiä karvoja ja niskassa kasvavat pitkät harjakset. Väritykseltään minisiat ovat yleensä mustavalkoisia, mustan ollessa pääväri. Kokomustia, hiilenharmaita, valkomustia tai näiden yhdistelmiä on myös olemassa. On olemassa myös kaikenlaisia harvinaisempia väriyhdistelmiä, kuten esim. tumman- ja vaaleanruskeita läikkiä tasaisen ruskealla pohjalla.

Minisian korvat ovat pienet ja pystyt. Suhteessa muuhun ruumiiseen minisialla on sangen lyhyet jalat. Aidon minisian tunnistaa parhaiten hännästä: minisialla häntä on suora ja sen päässä on karvatupsu kuten lehmällä, kun taas lihasialla häntä on kippurassa oleva saparo.

Elinikä

Minisian odotettavissa oleva elinikä on noin 10 – 15 vuotta, joten possusta voi odottaa yhtä pitkäikäistä toveria kuin tavallisesta koirasta. Suomessa ei tosin ole vielä yhtään elinkaarensa loppupäässä olevaa minipossua, koska minipossuja tuotiin Suomeen vasta 90-luvun puolella ensimmäisen kerran. Näin ollen ei ole täysin varmaa tietoa siitä, kuinka vanhaksi minipossut meidän pohjoisissa oloissamme elävät. Voi kuitenkin hyvin olla, että minipossu elää hyvin pidettynä ja terveellisiä elämäntapoja noudattaneena jopa kolmekymmenvuotiaaksi.

Minisian biologiaa

Elimistöltään ja aineenvaihdunnaltaan minisika muistuttaa erittäin paljon ihmistä. Sillä on 28 maitohammasta ja 44 pysyvää hammasta. Viimeiset maitohampaat puhkeavat noin viiden kuukauden ikäisenä. Noin vuoden ikäisenä alkaa maitohampaiden vaihtuminen pysyviksi, jolloin maitohampaat irtoavat ja putoavat suusta. Torahampaiden puhkeaminen alkaa myös noin vuoden iässä. Steriloiduilla eläimillä niiden kasvu on heikompaa ja niillä torahampaat voivat joskus jopa jäädä kasvamatta kokonaan.

Minisian peruslämpö on 38-40° C, mutta yksilöllistä vaihtelua voi olla jonkin verran. Hengitystiheys on levossa 10-20 kertaa minuutissa ja lepopulssi on noin 60-90.

Emakko synnyttää pahnueen, jossa on 4 – 7 porsasta, tosin ensisynnyttäjän pahnue on usein vain 2 – 3 porsasta. Porsaiden silmät aukeavat heti synnyttyään, ja ne nousevat jaloilleen saatuaan ensimmäisen annoksensa emakon maitoa. Porsaat ovat nisäuskollisia, ja emakko imettää niitä 4 – 6 viikkoa. Karjut tulevat sukukypsiksi jo 2 – 3 kk:n ikäisinä, emakot yleensä n. puolivuotiaina. Emakolla on kiima n. 21 vrk:n välein, ja se kestää 2 – 4 päivää. Nuorella emakolla kiimakierto voi olla epäsäännöllinen ja kiima pidentynyt.

Aiheesta muualla

• Minipossu on erilainen lemmikki Savon Sanomat 2005
• Suomen Minipossuyhdistys 2003 (kuvagalleria)
• Minipossujen hoito-opas (englanniksi)