Miko (shintolaisuus)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Miko tanssii Hachimanin pyhätössä Hyōgon Tambassa.

Miko (jap. 巫女, "shamaaninainen") on japanilainen temppelineitsyt tai jumaluudelle pyhittäytynyt neito, joka palvelee shintolaisessa pyhäkössä. Muinoin sanalla tarkoitettiin naisshamaania tai henkivälittäjää, joka välitti kamien sanomia.

Sana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikisanakirja
Wikisanakirjassa on tähän liittyvä sananselitys: 巫女.
Mikon asusteet punainen Hihakama ja valkoinen kimono

Japanin sana miko tai fujo "shamaanitar; temppelineito" kirjoitetaan useimmiten 巫女 yhdistäen kanjit 巫 ("shamaani") ja 女 ("nainen", "naispuolinen"). Kiinassa wunu 巫女 (tai toisin päin nuwu 女巫) tarkoittaa "naisshamaania", "noitaa" tai "velhonaista". Miko kirjoitettiin vanhastaan 神子 (kirj. "kami-lapsi") ja 巫子 ("shamaanilapsi").

Mikot tunnetaan monilla nimillä; Fairchild (1962:119-122) luetteloi 26 termiä "pyhättöön sitoutuneelle mikolle" ja 43 termiä "pyhättöön sitoutumattomalle mikolle". Yleisiä nimityksiä ovat 市子 (ichiko, kirjaimellisesti "tori/kylä-lapsi"); "naismeedio" tai "ennustaja", 霊媒 (reibai, "henkien puhemies"), "henkivälittäjä" ja itako (いたこ, "(usein sokea) naisshamaani").

Historiallisia mikoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikoperinne pohjautuu muinaisiin japanilaisiin naisprofeettoihin, jotka vaipuivat transsiin ja välittivät jumalten viestejä samaan tapaan kuin pythiat ja sibyllat muinaisessa Kreikassa.

Noin vuonna 712 kirjoitettu osittain myyttinen Kojiki-historiikki sisältää mahdollisesti vanhimman viittauksen mikojen transsitanssiin. Japanin mytologiassa on tarina, jossa auringon jumalatar Amaterasu suuttui veljelleen Susanoolle ja sulkeutui luolaan, jolloin taivas pimeni. Palauttaakseen valon maailmaan jumalat suunnittelivat tempun ja ripustivat peilin jalokivin koristeltuun sakaki-puuhun. Hurjan juhlinnan jumalatar Uzume suoritti shamanistisen tanssin Amaterasun houkuttelemiseksi ulos luolasta.

Kuullessaan jumalien naurunremakan Amaterasu tuli luolastaan ja lumoutui peilikuvastaan. Näin päivänvalo tuli palautetuksi. Kulyn mukaan eräs perinteikäs mikokoulukunta "väitti polveutuvansa Uzume-jumalattaresta".

Mikot fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikipedian epävirallinen maskotti Wikipe-tan mikon asussa.

Mikot ovat perushahmoja japanilaisessa kirjallisuudessa, elokuvassa, mangassa ja animessa.

Zeami Motokiyon kirjoittamassa 1400-luvun Nō-draamanäytelmässä Aoi No Ue miko nimeltä Teruhi karkottaa Rokujon hengen Aoin ruumiista.

Akira Kurosawan elokuvassa Rashomon - paholaisen portti vuodelta 1950 murhattu samurai todistaa mikon kautta.

Suositussa anime- ja mangasarjassa Inuyasha päähenkilö Inuyashan kuollut rakastettu Kikyō oli eläessään miko.

Anime- ja mangasarja Sailor Moonissa Hino Rei eli "Sailor Mars" on nykyaikainen miko.

Mangassa ja animessa mikot kuvataan usein pahoja henkiä tai demoneita vastaan taistelevina sankarittarina. Heillä kuvataan olevan yliluonnollisia - tai taikavoimia, ja usein myös kykyjä ennustamisessa tai taistelulajeissa. Länsimaisissa roolipeleissä mikot vastaavat joskus pappeja tai valkoisia noitia. Joissakin romanttisissa bishōjo-videopeleissä ja visual noveleissa miko kuvataan viehättävänä mutta sovinnaisena tyttönä. Fiktiivinen kuro miko 黒巫女 "musta miko" on perinteisen mikon paha vastine; esimerkiksi mangassa Asagiri no miko kuro mikoilla kuvataan olevan taitoja demonologiassa ja mustassa magiassa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miko (shintolaisuus).
  • Miko, hakusana shintolaisuutta käsittelevässä sanastossa (englanniksi)