Nō-teatteri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
No-teatteriesitys Itsukushima Jinjassa.

Nō-teatteri on japanilaisen musiikkiteatterin keskeinen muoto, joka on muotoutunut jo 1300-luvulla. Sen draama esitetään runonlaulantaa muistuttavana rytmisenä esityksenä, joka muistuttaa jonkun verran oopperaa, mutta ei ole varsinaista musiikkia. Näyttelijät käyttävät naamioita.

Nō-teatterin näytelmät voidaan jakaa viiteen kategoriaan [1]:

  1. Jumal- eli jatkonäytelmät (jap. wakinō)
  2. Soturinäytelmät (jap. shuramono)
  3. Nais- eli peruukkinäytelmät (jap. kazuramono)
  4. Sekalaiset- eli neljännet näytelmät (jap. yobanmemono)
  5. Lopetus eli Paholaisnäytelmät (jap. kirinō)

Näyttelijöitä on neljää tyyppiä, ja roolihahmoja kahdeksaa päätyyppiä:

  • shitekata on yleisin näyttelijätyyppi. Hänellä voi olla erilaisia rooleja, kuten
    • shite – tarinan sankari
    • tsure – sankarin kaveri
    • jiutai – 6–8 hengen kuoro
    • koken – näyttämöavustaja
  • wakikata esiintyy pelkästään wakin rooleissa – shiten vastanäyttelijänä
  • kyōgenkata esiintyy kyōgen-välinäytelmissä varsinaisten nō-näytösten välillä
  • hayashikata eli muusikko soittaa jotain nō-näytelmän neljästä instrumentista.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fält Olavi K, Nieminen Kai, Tuovinen Anna, Vesterinen Ilmari: Japanin kulttuuri, s. 361. Otava, 1999, 2.p. 951-1-12746-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Fält Olavi K, Nieminen Kai, Tuovinen Anna, Vesterinen Ilmari: Japanin kulttuuri, s. 361. Otava, 1999, 2.p. 951-1-12746-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nō-teatteri.
Tämä taiteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.