Michael Gothard

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Michael Gothard
Henkilötiedot
Koko nimi Michael Alan Gothard
Syntynyt24. kesäkuuta 1939
Lontoo, Englanti
Kuollut2. joulukuuta 1992 (53 vuotta)
Hampstead, Lontoo, Englanti
Ammatti näyttelijä
Näyttelijä
Aktiivisena 1966–1992
Merkittävät roolit Emile Leopold Locque
(Erittäin salainen)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Michael Alan Gothard (24. kesäkuuta 1939 Lontoo2. joulukuuta 1992 Hampstead) oli englantilainen näyttelijä, joka muistetaan parhaiten roolistaan hiljaisena kätyrinä Emile Leopold Locquena James Bond -elokuvassa Erittäin salainen (1981).

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michael Gothard syntyi Lontoossa vuonna 1939. Hän matkusti ympäri Eurooppaa tietämättä mitä halusi tehdä elämässään. Hänellä oli useita työpaikkoja, mukaan lukien rakennustyömiehenä. Hän asui yhden vuoden Pariisissa Boulevard Saint-Michelillä Latinalaiskorttelissa. Hän oli jopa lyhyen aikaa mallina, koska hän oli pitkä, mutta hän ei tuntenut oloaan mukavaksi tässä ammatissa. Palattuaan Englantiin hän päätti ryhtyä näyttelijäksi.

Ura näyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen ura ja alkuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän esiintyi läpi uransa monissa elokuvissa, mutta hän ei näytellyt päärooleissa. Hänet tunnettiin laajalti syvän ja voimakkaan äänensä ansiosta. Se olikin luultavasti yksi hänen tärkeimmistä ominaisuuksistaan. Hän aloitti uransa näytellen pieniä rooleja useissa TV-sarjoissa ja sitten muutamassa elokuvassa. Hänen ensimmäinen roolinsa oli eräässä scifi-sarjan Out of the Unknown jaksossa. Hänellä oli myöhemmin kuuluisa rooli brittiläisessä kauhuelokuvassa Huuto yössä (1970), jossa hän näytteli vaarallista sarjamurhaajaa. Hän teki yhden kaikkien aikojen ikimuistoisimmista takaa-ajokohtauksista. Elokuvassa näyttelivät myös Vincent Price, Peter Cushing ja Christopher Lee. Tästä elokuvasta alkoi hänen maineensa kummallisten henkilöhahmojen näyttelijänä.

Merkittäviä esiintymisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi Gothardin merkittävimmistä esiintymisistä oli Ken Russellin kauhuelokuvassa Paholaiset (1971), jossa hänellä oli rooli fanaattisena noitavainoajana ja manaajana. Elokuvassa näyttelivät Vanessa Redgrave ja Oliver Reed. Hän näytteli myös tosielämän salamurhaajaa John Feltonia elokuvissa Muskettisoturien seikkailut (1973) ja Koston merkki (1974).

Hän on näytellyt historiallisissa elokuvissa ja brittiläisessä kuningas Arthurista kertovassa televisiosarjassa Arthur of the Britons (1972), jossa hänellä oli vakituinen rooli Kaina. Michael Gothard tunnetaan parhaiten roolistaan silmälaseja käyttävänä tappajana Emile Leopold Locquena James Bond -elokuvassa Erittäin salainen (1981). Hän ei sano sanaakaan koko elokuvan aikana. Eräässä kohtauksessa hän puhuu puhelimessa autossa, mutta ilman että keskustelua kuullaan. Hän tuli tunnetuksi suurelle yleisölle näytellessään salaperäistä konnaa. Muun muassa tätä roolia pidetään edelleen yhtenä hänen uransa tärkeimmistä, koska hänellä ei ollut mitään suuria rooleja sen jälkeen. Elokuvaohjaaja John Glen kuvaili häntä erittäin hyvänä ja vangitsevana näyttelijänä sekä hyvänä ystävänä.[1]

Pitkäaikainen väheneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen esiintyi myöhemmin pienissä rooleissa TV-elokuvassa Ivanhoe (1982) ja scifi-kauhuelokuvassa Tappava yhteys (1985). Sillä välin hän esiintyi erilaisissa TV-sarjoissa mukaan lukien Hammer House of Mystery and Suspense (1984) ja Minder (1985). Hän myös näytteli George Lusk TV-elokuvassa Jack the Ripper (1988), ja tämä olikin yksi hänen viimeisimpä esiintymisiään brittiläisessä televisiossa.

Hänen uransa oli laskussa sen jälkeen, ja hän teki lähinnä vähemmän säännöllistä työtä ja epäonnistuneita tuotantoja. Hän näytteli silloin tällöin pieniä rooleja elokuvissa kuten Kolumbus – seikkailijoista suurin (1992). Hänen viimeinen esiintymisensä oli TV-elokuvassa Frankenstein (1992).

Yksityiselämä ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gothard asui Hampsteadissa kuolemansa hetkellä. Vaikka hänellä oli useita kauniita tyttöystäviä, hän ei ollut koskaan naimisissa.

Hän kärsi vakavasta masennuksesta elämänsä loppupuolella, mutta sairauden yksityiskohtia ei tunneta tarkemmin. Se oli luultavasti pitkällä aikavälillä vähitellen yksinäisyyteen johtanut polku. Hän teki itsemurhan hirttäytymällä kotonaan 1992.

Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Suomen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1967 Herostratus Max
1968 Up the Junction Terry
1970 Huuto yössä Scream and Scream Again Keith
1970 Viimeinen laakso The Last Valley Hansen
1971 Whoever Slew Auntie Roo? Albie
1971 Paholaiset The Devils Isä Barre
1973 Muskettisoturien seikkailut The Three Musketeers John Felton
1974 Koston merkki The Four Musketeers John Felton
1978 Vaarojen Atlantis Warlords of Atlantis Atmir
1981 Erittäin salainen For Your Eyes Only Emile Leopold Locque
1985 Tappava yhteys Lifeforce Dr. Bukovsky
1992 Kolumbus – seikkailijoista suurin Christopher Columbus: The Discovery inkvisiittorin vakooja
1992 Frankenstein puosu

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Nimi Rooli Huomioita
1966 Out of the Unknown Kuno Jakso : "The Machine Stops"
1969 Armchair Theatre Brian Jakso : "The Story-Teller"
1969 Department S Weber Jakso : "Les Fleurs du Mal"
1969 Randall and Hopkirk Perrin Jakso : "When the Spirit Moves You"
1970 Paul Temple Ivan Jakso : "Games People Play"
1970 Menace Pip Jakso : "Nine Bean Rows"
1972–73 Arthur of the Britons Kai
1975 King Arthur, the Young Warlord Kai TV-elokuva
1978 Warrior Queen Volthan
1979 The Professionals Kodai Jakso : "Stopover"
1980 A Tale of Two Cities Gaspard
1981 Shoestring Harry Jakso : "The Mayfly Dance"
1981 ITV Playhouse Dieter Jakso : "The Perfect House"
1982 Ivanhoe Athelstone TV-elokuva
1984 Hammer House of Mystery and Suspense Terry Marvin Jakso : "The Sweet Scent of Death"
1984 Scarecrow and Mrs. King Karl Portillo Jakso : "Our Man in Tegernsee"
1985 Minder Sergei Jakso : "From Fulham, With Love"
1988 Jack the Ripper George Lusk
1989 Capital City Stefan Jakso : "Twelve Degrees Capricorn"

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Glen, John (2000). For My Eyes Only. Potomac Books, 113, 271. 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]