Maankaltaistaminen
Wikipedia
Terraformointi eli maankaltaistaminen tai maantaminen tarkoittaa vielä tällä hetkellä hypoteettista planeetan olojen muokkaamista Maan kaltaiseksi; sana Terra on latinaa ja merkitsee Maata, form viitaa muotoon. Marsia pidetään planeettana, joka voitaisiin muuttaa ainakin jossain määrin elinkelpoiseen kuntoon esimerkiksi kylvämällä sen kaasukehään lämmittäviä kasvihuonekaasuja, ja maaperään mikrobeja. Venusta saatettaisiin maankaltaistaa Kuusta louhitulla alumiinipölyllä ja myöhemmin mikrobeilla.
Huolimatta monista visioista ei olla täysin varmoja siitä pystytäänkö Marsia taikka Venusta maankaltaistamaan. Myös muita taivaankappaleita, jopa kaasukehätöntä pikkuplaneetta Cerestä tai Kuuta, on ehdotettu maankaltaistettaviksi kohteiksi.
Maankaltaistamiseen saattaavat riittää ainakin alussa olosuhteet, joissa esim. kasveja pystyy kasvamaan planeetan pinnalla, vaikkei ihminen kykene hengittämään kuin esimerkiksi happinaamarilla. Maankaltaistaminen olisi joka tapauksessa melko hidas tapahtumasarja, koska se vaatisi kaasukehän ja maaperän muutokseen tarvittavien aineiden, kaasujen ja bakteerien teollista tuottamista valtavissa määrin. Marsin maankaltaistamisen uskottaisiin vievän 100–100 000 vuotta.
Ei osata sanoa, tunnetaanko maankaltaistamisen kaikkia vaikutuksia tarkasti, eli sitä, että tuottaisko esimerkiksi aiottu Marsin maankaltaistaminen tosioloissa Marsista kasveille sopivan planeetan. Lisäksi jos jokin planeetta pystytään maankaltaistamaan, on epävarmaa saadaanko muutokset pysyviksi. On myös keskusteltu siitä, onko oikein tuhota planeettojen alkuperäinen ympäristö ihmisen tarpeita silmällä pitäen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Marsin maankaltaistaminen
Marsin kaasukehässä on hiilidioksidia hiukan, mutta runsaammin napalakeissa ja maaperässä ikiroutana. On esitetty ajatus, että Marsin napalakissa oleva hiilidioksidijää voitaisiin haihduttaa nostamalla Marsin kaasukehän lämpötilaa ilmakehään kylvettävillä kasvihuonekaasuilla, muun muassa tehokkailla halokarboneilla, joita ovat CFC- ja PFC-yhdisteet. Toinen vaihtoehto napalakin lämmittämiseen ja höyrystämiseen olisi valtava yli 100 km:n läpimittainen Marsin kiertoradalle sijoitettu peili. Arviolta jopa niinkin pieni kuin 4°C lämmitys vapauttaisi napalakin hiilidioksidin Marsin kaasukehään.[1] Näin Marsin ilmakehän kaasunpaine nousisi 50–150 millibariin ja lämpötila muutaman asteen. Marsin maaperästä, regoliitista vapautuu ehkä 450–900 mbar:n verran hiilidioksidia, ja lämpötila nousisi 55°C.[1] Jo 10 astetta lisälämpöä nostaisi marsin kaasunpainetta 200–300 mbariin.[1] Tällä tavoin Marsiin pystytään luomaan ehkä kaasukehä, jonka paine on 1/3 Maan kaasukehästä, mikä vastaa kaasunpainetta Mount Everestin huipulla. Marsiin uskotaan syntyvän happinaamarilla hengitettävä kaasukehä 500 vuodessa, ja maan ilmanpaine 1500–2500 vuodessa.[1]
Kasvit vaativat noin 50 mbar:n paineen. Silloin Marsin pinnalla voisi olla lämpimimmissä kohdissa nestemäistä vettä.[2] Seuraavaksi Marsiin tuotettaisiin säteilyä suojaava otsonikerros. Kasveille sopiva ympäristö luotaisiin lämmittämällä planeettaa. Suuri määrä happea syntyisi planeetan ilmakehään pitkän ajan kuluessa, kun kasveja kasvatettaisiin entistä laajemmalla alueella. Marsin maankaltaistaminen kasveille sopivaksi voisi viedä 100–100 000 vuotta. Väitetään, että Maan kaltainen typestä ja hapesta koostuva kaasukehä olisi Marsille liian kylmä, kasveille paremmin sopisi 1–3 Maan ilmakehän paineinen hiilidioksidikaasukehä, joka nostaisi planeetan lämpötilaa yli 50 astetta.[2]
Marsiin voitaisi hankkia kasvihuonekaasuja ja vettä myös ohjaamalla jäisiä asteroideja tai komeettoja aurinkokunna ulko-osista syöksymään Marsin napalakkeihin. Törmäys suurella nopeudella aiheuttaisi valtavia räjähdyksiä, jotka sulattaisivat Marsin napalakin jään ja hiilidioksidi vapautuisi Marsin kaasukehään. Haittavaikutus olisi napalakeissa olevan pölyn vapautuminen Marsin kaasukehään, jolla on toisaalta lämpöä tasavaa ja viilentävää, mutta ehkä myös planeetan yöpuolta lämmittävää vaikutusta.[2]
[muokkaa] Maankaltaistamisen ongelmia
Maankaltaistaminen on hyvin kiistanalainen aihe. Potentiaalisilta planeetoilta näyttää puuttuvan monia Maan asuinkelpoiseksi tekeviä ominaisuuksia. Maassa ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta säätää osaltaan laattatektoniikka, jossa uusiutuviin mannerlaattoihin sitoutuu hiilidioksidia. Näitä ei ole Marsilla. Venuksen maankaltaistamista vaikeuttaa vesivarojen puute. Sekä Marsilla että Venuksella on heikko magneettikenttä. Maassa magneettikenttä estää osaltaan aurinkotuulta saavuttamasta Maan ilmakehää ja haihduttamasta sitä pois.
Maankaltaistamisen saattaa kaataa pelkästään ihmisen kyvyttömyys tuottaa ja kuljettaa ilmakehien muuttamiseen tai rakentamiseen tarvittavia aineita riittävissä määrin. On eri asia rakennella paikallisia kuvun sisällä olevia biosfäärejä toisille taivaankappaleille, kuin muuttaa koko taivaankappaleen ilmasto, tai luoda sellainen.
Ei täysin tiedetä, tuottaako maankaltaistaminen pysyvän, vakaan ja halutunlaisen tuloksen. Jotkut pelkäävät Marsin maankaltastamisen tuottavan vielä elinkelvottomamman planeetan kuin mitä Mars nyt on. Marsin tiedetään kadottaneen aikaisemman kaasukehän Auringon ultraviolettisäteilyn hajottavan vaikutuksen, aurinkotuulen ja pienen painovoimansa takia. Ei tunneta esimerkiksi lämmittävien CFC-kaasujen pysyvyyttä Marsin oloissa, joissa magneettikenttä ei suojaa Marsin kaasukehää.
[muokkaa] Maankaltaistettavaksi ehdotettuja taivaankappaleita
Tieteiskirjallisuus käyttää maankaltaistamista käsitteenä varsin vapaasti, sillä mielikuvituksessa voidaan matkata kaukaisiin tähtijärjestelmiin asti. Todellisuudessa olemme nykyoloissa aika pitkälle kahlittuja omaan aurinkokuntaamme. Siten mahdollisia maankaltaistettavia Auringon kiertolaisia ovat lähinnä Mars ja kenties jotkut suurimmat jättiplaneettojen kuut.
Alla on lueteltu eri syistä maankaltaistettaviksi ehdotettuja planeettoja ja kuita. Monilla näistä kappaleista on niin pieni painovoima, että pysyvää kaasukehää ei synny.
[muokkaa] Maailmojen luokitus
Ehdotettu maailmojen asuinkelpoisuusluokitus
- Asuinkelpoinen
- Elinkelpoinen
- Helposti maankaltaistettava
[muokkaa] Historia
Tieteiskirjailija Olaf Stapledon mainitsi 1930 julkaistussa kirjassaan "Viimeiset ja ensimmäiset" (Last and First Men) mahdollisuuden maankaltaistaa Venus. Kirjassa Venus maankaltaistetaan pitkän ja tuhoisan sodan jälkeen.
Sanaa "terraform" käytettiin ensi kertaa 1942 Jack Williamsonin Astounding Science Fictionin erässä tarinassa. Sanaa käytettiin myös Jack Williamsonin science fiction-kirjassa Seetee Shock (1949).
Vuonna 1961 tunnettu tähtitieteilijä ja tieteen popularisoija Carl Sagan julkaisi artikkelin, jossa väitti Venuksen olevan maankaltaistettavissa kylvämällä planeetan ilmakehään mikroskooppisia leviä. Sagan oli ensimmäisenä todennut Venuksen korkean pintalämpötilan. Sagan visioi 1970-luvulla mahdollisuuksia maankaltaistaa Mars. Muutamat muutkin tutkijat ovat julkaisseet artikkeleitaan maankaltaistamisesta. Vuonna 1985 Martyn J. Fogg alkoi julkaista maankaltaistamista käsitteleviä artikkeleitaan.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 D. M. Hurtak: "The Quest to Terraform Mars". The Academy for Future Science. (luettu 29.6.2007)
- ↑ 2,0 2,1 2,2 "First Step in Terraforming Mars". On to MARS!. (luettu 29.6.2007)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Red Colony. (englanniksi)
- Terraformers Society of Canada
- Visualizing the steps of solar system terraforming
- Research Paper: Technological Requirements for Terraforming Mars
- An approach to terraforming Venus
- The Terraforming Information Pages
- The Terraforming of Worlds (pdf)
- [1] (pdf) Terraformation de Mars
