Mätäshelmikkä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mätäshelmikkä
Melica picta eF.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Helmikät Melica
Laji: picta
Kaksiosainen nimi
Melica picta
K. Koch.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mätäshelmikkä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mätäshelmikkä Commonsissa

Mätäshelmikkä (Melica picta) on Euroopassa kasvava, monivuotinen, lehtojen heinäkasvi. Suomessa laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mätäshelmikän herbaarionäyte.

Mätäshelmikkä kasvaa 35–50 cm pitkäksi. Nimensä mukaisesti laji on mätästävä ja lyhtyrönsyinen. Varren tyvi on väriltään heikosti sinipunainen. Varren lehtitupet ovat litteitä ja varsinkin selkäsuoni on karhea. Pystyt lehdet ovat 2–3 mm leveitä, tasasoukkia, suippoja ja himmeitä. Lehden kieleke on lähes valkoinen, suippo ja 2–2,5 mm pitkä. Kukinto on 7–10 cm pitkä toispuoleinen, terttumainen röyhy. Nuokkuvat tähkylät ovat 5–10 mm pitkiä ja lyhytperäisiä. Kaleet ovat vihertäviä, vain kärkiosastaan hieman sinipunertavia. Mätäshelmikkä kukkii Suomessa heinäkuussa.[1]

Muista helmikkälajeista mätäshelmikkä muistuttaa huomattavasti yleistä nuokkuhelmikkää (M. nutans).[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mätäshelmikkää tavataan Etelä-Saksasta itään Bulgariaan, Romaniaan, Ukrainaan ja Etelä-Venäjälle saakka. Lajia kasvaa myös Kaukasuksen alueella. Hyvin kaukana muista esiintymistä mätäshelmikkää kasvaa myös Etelä-Suomessa, ainoana paikkana Pohjoismaissa.[2] Suomessa mätäshelmikkää tavataan Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mätäshelmikkä kasvaa suojaisissa merenrantakivikoissa, lehtoniityillä, lehtomaisissa rinnemetsissä ja lehtokallioilla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 592.
  2. Den virtuella floran: Bergslok (levinneisyyskartta) (ruots.) Viitattu 14.12.2010.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Mätäshelmikän levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 14.12.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]