Lomén sopimukset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lomén sopimus (ransk. Convention de Lomé) on sopimus kaupallisesta yhteistyöstä Euroopan unionin ja 70 Afrikan, Caribian ja Tyynenmeren (CAP) maan kanssa. Se allekirjoitettiin Togossa, Lomén kaupungissa helmikuussa 1975

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Lomén sopimus (Lomé I), joka tuli voimaan huhtikuussa 1976, Oli tarkoitettu uudenlaiseksi yhteistyö kehykseksi Euroopan Yhteisöjen (EY) ja kehitysmaiden eli ACP maiden, ja erityisesti Brittien, Hollannin ja Ranskan entisten siirtomaiden välille. Aluksi sopimukseen liittyi vain 12 jäsenmaata Euroopan Yhteisöjen lisäksi, mutta nykyisin jäsenmaiden luku on 69, joten sopimus on osoittanut toimivuutensa.

Sopimuksella oli kaksi keskeistä tarkoitusta. Ensinnäkin sen piti helpottaa ACP-maiden maataloustuotteiden ja mineraalien tullivapaaksi muodostunutta tuontia Euroopan Yhteisöjen alueelle. Erityisasema annettiin erilaisille tuotteille kuten sokeri ja liha, jotka kilpailivat omille EY:n sisämarkkinoilla. Toiseksi EY:n tarkoituksena oli adaptoida ko. maat toimimaan markkinatalouden puitteissa ja siksi maille kohdistettiin aluksi 3 miljardin euron tuki Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kautta.

Lomé I sopimukselle luotiin ”Stabex” järjestelmä, jonka tarkoituksena oli tasata Euroopan kehityspankin avulla ACP maiden EY:n alueelle tuotavien tuotteiden, jotka olivat ensisijaisesti maataloustuotteita, maailmanmarkkinahintaiset hintavaihtelut.

Se sopimus neuvoteltiin uudelleen kolmesti. Lomé II (tammikuu 1981 – helmikuu 1985) kasvattiapua ja investointeja 5.5 miljardiin euroon. Tämän sopimuksen mytötä luotiin ”Sysmin” Potentiaalisen kaivostoiminnan kehittämisen järjestelmä (Système de Développement du potentiel minier), joka käsitti kahdeksan eri raaka-ainetta ja järjestelmä tuli mukaan, jos maailmanmarkkinahintojen lasku uhkasi tuotantoa.

Lomé III tuli voimaan maaliskuussa 1985 kauppavaihdon osalta ja toukokuussa 1986 avunannon osalta. Sopimus oli voimassa vuoteen 1990 saakka. Tämän sopimuksen puitteissa ennakoitiin tuotettavaksi 1.3 miljoonaa tonnia ruokosokeria eurooppalaiseen hintaan. Tätä sopimusta pidetään ruokosokerin tuottajamaiden kehitystä liikkeellepanneena voimana. Näitä maita olivat Mauritius, Fidži ja Ranskan Guayana.

Lomé IV allekirjoitettiin joulukuussa 1989. Sopimus käsitti vuosien 1990 ja 1999 välisen ajan kaupan. Avustukset ja investointituet kasvoivat ensimmäisenä viitenä vuotena 12 miljardiin euroon. Sopimukset kasvattivat EY:n sitoutumiset aina 8,5 miljardiin euroon. Sopimuksella edesautettiin yksityisiä investointeja ja yrityksiä. Lisäksi se kannusti erilaisia yrityksiä yhteistyöhön, mutta yhteistyöhön kannustettiin myös ammattijärjestöjä.

Vuonna 2000 Lomén sopimukset korvattiin Cotonoun sopimuksella.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]