Liisa Pohjola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Maija-Liisa ”Liisa” Pohjola (s. 9. heinäkuuta 1936 Seinäjoki) on suomalainen pianisti ja pianopedagogi. Hän opiskeli Helsingissä Timo Mikkilän, Wienissä Richard Hauserin, Essenissä Detlev Krausin ja Pariisissa Magda Tagliaferron johdolla. Pohjolan ensikonsertti Sibelius-Akatemiassa oli 1955.[1]

Pohjolasta tuli vuonna 1976 pianonsoiton professori Sibelius-Akatemiaan, jossa hän oli opettanut vuodesta 1965 alkaen. Sitä ennen hän oli opettanut muun muassa Turun konservatoriossa.[1] Pohjola on esiintynyt solistina ja kamarimuusikkona Euroopan eri maissa. Hän on ansioitunut erityisesti uuden musiikin tulkitsijana,[2] ja hän on kantaesittänyt lukuisia teoksia, muun muassa Erik Bergmanin, Kalevi Ahon, Pertti Jalavan, ja Mikko Heiniön sävellyksiä.[3]

Liisa Pohjola on Ensti Pohjolan, Erkki Pohjolan ja Paavo Pohjolan sisar. Liisa Pohjola oli vuosina 1965–1979 naimisissa professori Ilkka Oramon kanssa. Heidän poikansa Sakari Oramo on tunnettu kapellimestari ja tyttärensä Anna-Maaria Oramo barokkicembalisti ja -urkuri.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan Iso musiikkitietosanakirja, 4. osa, s. 607. Otava, 1978. ISBN 951-1-04763-9.
  2. Haapakoski, Heino, Huttunen, Lampila, Maasalo: Suomen musiikin historia. Esittävä säveltaide, s. 190–191. WSOY, 2002. ISBN 951-0-23564-4.
  3. (haku "Liisa Pohjola") Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus. Viitattu 25.3.2008.
  4. Liisa Pohjolalle säveltaiteen valtionpalkinto 2.11.2010. minedu.fi: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 3.11.2010.
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.