Leo Hendrik Baekeland

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leo Hendrik Baekeland

Leo Hendrik Baekeland (14. marraskuuta 186323. helmikuuta 1944) oli belgialais-amerikkalainen kemisti, joka keksi Velox-valokuvauspaperin vuonna 1893 ja bakeliitin, ensimmäisen täysin synteettisen muovin muoveista vuonna 1907.[1]

Baekeland syntyi Belgiassa ja väitteli tohtoriksi Ghentin yliopistossa. Vuonna 1889 hän muutti Yhdysvaltoihin. Baekeland myi Velox-paperiaan koskevan patentin 1899 Kodak-yhtiön George Eastmanille 750 000 Yhdysvaltain dollarin hinnalla.[2]

Bakeliitin keksiminen aloitti muovin aikakauden.

Bakeliitin keksiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Baekelandilta kysyttiin miksi hän tutki synteettisiä hartseja, hän vastasi "tehdäkseni rahaa". Hänen ensimmäisenä tavoitteenaan oli löytää korvaava aine sellakalle. Kemistit olivat huomanneet että monet luonnollisista hartseista ja kuiduista olivat polymeerejä. Beakeland aloitti tutkimalla fenolin ja formaldehydin reaktioita. Hän valmisti niistä ainetta, jota kutsuttiin Novolakiksi ja joka ei koskaan saanut suurta kaupallista suosiota. Myöhemmin hän kykeni paineen ja lämpötilan säätelyn avulla valmistamaan bakeliittia.

Myöhempi elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baekelandista tuli monimiljonääri bakeliitin kaupallisen menestyksen johdosta. Baekeland vieraili Englannissa vuonna 1916 ja tapasi James Swinburnen, joka oli 10 vuotta aikaisemmin melkein vahingossa keksinyt bakeliitin kanssa identtisen materiaalin vain haivaitakseen, että Baekeland on saanut patentin päivää aikaisemmin. Baekeland otti Swinburnen johtajaksi uuteen Bakelite Limitediin, brittiläiseen tytäryhtiöönsä. Baekeland pääsi Time-lehden kanteen 22. syyskuuta 1924.

Rappeutuminen ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baekelandista tuli iän myötä hyvin eksentrinen, ja hän kävi rajuja taisteluita poikaansa vastaan yritystä koskevissa asioissa. Hän myi yrityksensä General Bakelite Companyn Union Carbidelle vuonna 1939 ja vetäytyi poikansa vaatimuksesta eläkkeelle. Hänestä tuli erakko ja söi ainoastaan säilykeruokaa. Baekelandille tuli pakkomielle kehittää valtavaa trooppista puutarhaa Floridassa sijaitsevan kartanonsa maille. Hän kuoli aivoverenvuotoon New Yorkissa sijaitsevassa parantolassa.

Jälkipolvet: Baekeland-murha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baekelandin pojanpojan poika Anthony Baekeland (s. 1951) vietti vuosia psykiatrisessa sairaalassa murhattuaan 1972 äitinsä, seurapiirirouva Barbara Daly Baekelandin. Vapauduttuaan hän puukotti isoäitiään ja tukehdutti itsensä sitten vankisellissään muovipussilla 1981. Hänen suhteestaan äitiinsä kertoo vuoden 2007 elokuva Savage Grace.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]