Lehtotikankontti
Sivulta puuttuu | Lehtotikankontti | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Cypripedium calceolus L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Lehtotikankontti Wikispeciesissä |
Lehtotikankontti eli tikankontti (Cypripedium calceolus) on näyttäväkukkainen ruoho, jota tavataan laajalla alueella Euroopassa ja Aasiassa. Kasvi on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi[1] ja se on rauhoitettu laji.[2]
Lehtotikankontin tieteellisen nimen alkuosa eli suvun nimi juontuu Afrodite-jumalattaresta, joka on tunnettu muinoin Kyproksella Kypris-nimisenä. Kreikan sana pedium tarkoittaa tohvelia. Lajinimessä calceolus toistuu jalkinemääritelmä muodossa ”pieni tohveli”.[3]
Lehtotikankontti on luokiteltu usein kämmekkäkasvien (Orchidaceae) heimoon kuuluvaksi. Useimmista kämmeköistä poiketen tikankonteilla ja lähisuvuilla (Paphiopedilum, Mexipedium ja Selenipedium) on kaksi toimivaa hedettä (suurimmalla osalla kämmekkäkasveista vain yksi) ja niinpä muun muassa 1990-luvun lopulla se on luokiteltu Suomessa Liliales-lahkon alaiseen omaan tikankonttikasvien (Cypripediaceae) heimoon kuuluvaksi.[3][4] Viime aikoina lajia on yhä enemmän alettu käsitellä kämmekkäkasveihin kuuluvana, mutta asiasta on vielä erimielisyyttä. Nykyään kämmekkäkasvien myös ajatellaan kuuluvan lahkoon Asparagales.[5]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Monivuotinen ja vankkajuurakkoinen lehtotikankontti kasvaa 20–50 cm korkeaksi. Maavarren haarojen avulla laji muodostaa suuria kasvustoja. Se kasvattaa 3–6 kappaletta 8–13 cm pitkää leveänsoikeaa lehteä. Lisäksi varren tyvellä on muutama suomumainen alalehti. Lehtotikankontti kukkii kesä-heinäkuussa kookkaimmillaan 10 cm levein kukin, joissa on sitruunankeltainen, konttimainen huuliosa ja ruskehtavat kehälehdet. Kukkia on tavallisesti yksi, joskus jopa kolme kappaletta.[4] Lehtotikankontti kehittyy hitaasti, ja laji kukkii vasta 11–16-vuotiaana.[6]
Lehtotikankontti leviää erittäin pienistä siemenistä. Ensimmäiset vuodet kasvi elää pelkästään sienijuurensa avulla. Vasta nelivuotiaana kasville tulee ensimmäinen yhteyttävä, vihreä lehti.[6]
Lajin pölytyksen suorittavat pääasiassa maamehiläiset, joita kukkien tuoksu erityisesti houkuttelee puoleensa.[6]
[muokkaa] Levinneisyys
Lehtotikankonttia esiintyy laajalti Euroopassa ja Aasian viileissä osissa Atlantilta Tyynelle valtamerelle. Laji on tyypillinen alueen vuoristometsissä.[6][7] Pohjois-Amerikasta tavataan hyvin samankaltaista lehtotikankontin muunnosta nukkatikankonttia (var. parviflorum), jota toisinaan pidetään myös omana lajinaan (Cypripedium parviflorum).[8]
Suomessa lehtotikankonttia kasvaa luonnonvaraisesti harvinaisena Ahvenanmaalla ja Etelä-Hämeessä sekä hieman yleisemmin Itä- ja Pohjois-Suomessa Kuusamoon ja Kemin Lappiin asti ulottuvalla vyöhykkeellä. Manner-Suomessa sillä on hiukan yli tuhat esiintymää. [9][10]
[muokkaa] Elinympäristö
Lehtotikankonttia tavataan puolivarjoisissa ja kalkkipitoisissa lehdoissa, lehtoniityillä, letto- ja lehtokorvissa ja lettorämeillä. Suomessa laji on harvinaistunut kasvupaikkojen ojituksen, hakkuiden, maaperän rikkomisen ja kuusettumisen takia. Aikaisemmin kasvupaikkoja tuhoutui erityisesti pellonraivauksen takia.[11]
Luonnosta siirretyt lehtotikankontit eivät yleensä selviä puutarhaan siirrettyinä välttämättömän sienijuurensa vuoksi. Siksi viljeltyjen, ruukussa juuristonsa kasvattaneiden kasvien hankkiminen on kannattavaa; Euroopassa se on myös ainoa tapa saada laji puutarhaan laillisesti.[8] Lehtotikankontti on harvinaistunut Euroopassa muun muassa liiallisen keräyksen vuoksi, ja nykyään lajia tuodaan CITES-sopimuksen vastaisesti Eurooppaan ainakin Kiinasta.lähde?
[muokkaa] Lähteet
- Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
- Raatikainen, Mikko: Tikankontti. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 128–129.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. 4. p ISBN 951-45-8167-9
- Suomen luonnonkasvit. Valitut Palat. 1995. 2. p ISBN 951-584-059-7
- Suomen luonto. Kasvit. Osa 2. (toim. Seppo Vuokko, Janne Lampolahti, Henry Väre, Veikko Neuvonen, Marja-Liisa Saarni). Weilin+Göös. 1995. ISBN 951-35-5595-X
- Uusi värikuvakasvio (toim. Heikki Väänänen; 2. painos: Arto Kurtto). WSOY. Porvoo, 1995. 7. p ISBN 951-0-15608-6
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 193. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf).
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 1.9.2009.
- ↑ a b Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 15.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 494.
- ↑ Stevens, P. F. (vuodesta 2001): Angiosperm Phylogeny Website Versio 9, Kesäkuu 2008. Viitattu 26.7.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d Raatikainen 1997, s. 128.
- ↑ Den virtuella floran: Guckusko (ruots.) Viitattu 1.9.2009.
- ↑ a b Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 20.
- ↑ Metsähallitus: Uhanalaiset kasvilajit – Tikankontti Viitattu 1.9.2009.
- ↑ Kasviatlas 2008 - Cypripedium calceolus
- ↑ Raatikainen 1998, s. 128–129.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kasviatlas 2009: Lehtotikankontin levinneisyys Suomessa
- UPM-Kymmene: Metsiemme lehtokasveja (pdf)
