Lee-Enfield

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lee-Enfield
Lee-Enfield Mk III
Tyyppi pulttilukkokivääri
Valmistaja


Royal Small Arms Factory Enfield
BSA (Birmingham Small Arms) Co. Ltd
LSA (London Small Arms) Co. Ltd
Lithgow Small Arms Factory
Ishapore Rifle Factory
Royal Ordnance Factory
Longbranch Arsenal
Savage Arms

Pakistani Ordnance Factory
Valmistusmaa

Yhdistynyt kuningaskunta
Kanada
Yhdysvallat
Australia
Intia

Pakistan
Valmistusvuodet 1907-
Tekniset tiedot
Kaliiperi(t) .303 British (7,7 x 56 mm R)
Aseen pituus 1 129 mm
Piipun pituus 640 mm
Paino (tyhjänä) 4,12 kg
Lipas kaksirivinen irtolipas
Kapasiteetti 10 patruunaa
Tehokas kantama 914 m
Teoreettinen kantama 1828 m
Tulinopeus (laukausta/min) kertalaukaus

Lee-Enfield on Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimien vuodesta 1895 lähtien käyttämä, aiempaan Lee-Metford-malliin perustuva .303 British (7,7 x 56 mm R) -kaliiperinen pulttilukkokivääri.

Kiväärin yleisimpiä malleja ovat Mk III ja No 4 Mk I.

SMLE Mk III (No 1 MkIII*)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SMLE (Short, Magazine, Lee-Enfield) Mk III tuli brittiarmeijan palveluskäyttöön vuonna 1907 uuden .303 Mk VII -patruunan myötä. Ensimmäisen maailmansodan aikana kiväärin rakenne todettiin tarpeettoman monimutkaiseksi ja tuotannon nopeuttamiseksi ja halventamiseksi kivääristä alettiin vuonna 1916 valmistaa yksinkertaisempaa Mk III* -mallia.

SMLE Mk III* tai maailmansotien välisenä aikana nimikkeellä No.1 MkIII* tunnettu kivääri säilyi brittien ja kansainyhteisön joukkojen käytössä myös toisessa maailmansodassa, varsinkin Pohjois-Afrikan, Italian, Tyynenmeren ja Burman rintamilla. Australia ja Intia, jotka myös itse valmistivat kivääriä, käyttivät sitä palvelusaseenaan koko sodan ajan, ja aina L1A1 SLR -kiväärin käyttöönottoon asti 1950 -luvun lopulla.

Intia kuitenkin valmisti vuosina 1963 - 1975 Mk III:n 7.62x51mm NATO -kaliiperista muunnosta nimikkeellä Rifle 7.62 mm 2A ja 2A1. Intian armeijan reserviaseeksi valmistettujen kiväärien näkyvin ero .303-kaliiperisiin verrattuna on aiempaa kulmikkaampi lipas. Myös työnlaatu ja viimeistelytaso on heikompaa kuin alkuperäisissä brittiläisissä aseissa.

No 4 Mk I[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lee-Enfield No 4 Mk I

Malli perustuu vuosien 1922 ja 1924 välillä suunniteltuun ja noin 20 000 kappaleen eränä valmistettuun No. 1 Mk V:n ja varsinkin vuosien 1930 ja 1933 välillä suunniteltuun ja 1 025 kappaleen eränä valmistettuun No. 1 Mk VI:n.

Ensimmäinen No 4 Mk I valmistettiin vuonna 1931, mutta se otettiin palveluskäyttöön vasta vuonna 1939 ja sarjatuotanto aloitettiin vasta vuonna 1941. Toisen maailmansodan aikana asetta valmistettiin Yhdistyneissä kuningaskunnissa (Royal Ordnance Factory Fazakerley, Royal Ordnance Factory Maltby, BSA Co Birmingham Small Arms Co. Ltd), Kanadassa (Longbranch Arsenal) ja Yhdysvalloissa (Savage Arms) eri muunnoksina miljoonia kappaleita ja se toimi brittien palveluskiväärinä vuoteen 1955, jolloin sitä alettiin korvata itselataavalla L1A1 -kiväärillä.

No 5 Mk I[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lee-Enfield No 5 Mk 1

Brittien Kauko-idän armeija tarvitsi toisessa maailmansodassa joukoilleen viidakkosodankäyntiä varten uuden lyhyemmän aseen. Sen perusrungoksi valittiin No 4, jonka piippua lyhennettiin 289 mm ja etutukkia hieman enemmän, samalla ase keveni 950 g. Keventämisen myötä lisääntyneen rekyylin ja piipun lyhentämisen myötä suurenneen suuliekin vuoksi mallin perälevyksi asennettiin normaalin messinkisen sijaan joustava kumilevy ja piippuun kartiomainen liekinsammutin. Ase poistui käytöstä 1947. Tarkkuudeltaan ase osoittautui pettymykseksi: No 5 kärsi osumapisteen vaeltelusta, varsinkin tropiikissa missä aseen puuosat vääntyilivät kosteuden vaihtelun takia huomattavasti, ja väänsivät myös piippua.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lee-Enfield.
Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.