Kuuluisia miehiä (Hieronymus)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuuluisia miehiä
De viris illustribus
Irenauksen elämäkerta Hieronymuksen teoksen painoksesta vuodelta 1560.
Irenauksen elämäkerta Hieronymuksen teoksen painoksesta vuodelta 1560.
Alkuperäisteos
Kirjailija Hieronymus
Kieli latina
Genre elämäkerta ja bibliografia
Julkaistu 392–393
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kuuluisia miehiä (lat. De viris illustribus) on Hieronymuksen kirjoittama kokoelma elämäkertoja, joiden huomio on bibliografioissa. Se sisälsi tiedot 135 henkilöstä ja näiden kirjoittamista teoksista.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hieronymus kirjoitti teoksensa Kuuluisia miehiä Betlehemissä vuosina 392–393. Teoksen tarkoituksena oli puolustaa kristinuskoa pakanallisten oppineiden hyökkäyksiä vastaan ja osoittaa, että myös kristillinen kirkko oli tuottanut lukuisia oppineita miehiä.[2][3] Se pyrki kokoamaan yhteen tiedot kaikista henkilöistä, jotka ovat kirjoittaneet kristillisestä teologiasta. Teos jatkoi tavallaan Eusebioksen Kirkkohistoriaa, jossa on samanlaista aineistoa.[1]

Esipuheessa Hieronymus omisti teoksensa Dexterille, joka oli pyytänyt Hieronymusta kirjoittamaan Suetoniuksen tyyliin kristillistä kirjailijoista. Hieronymus nostaa esipuheessa esille myös muita esikuviaan: kreikkalaisista näitä olivat Hermippos, Antigonos, Satyros ja Aristoksenos, ja roomalaisista Varro, Santra, Nepos, Hyginus, Cicero ja jo mainittu Suetonius.[1][4] Erään tiedon mukaan Hieronymus olisi tarkoittanut teoksensa nimeksi Kirkollisista kirjailijoista (De scriptoribus ecclesiasticis), mutta sen nykyinen nimi jäi käyttöön.[2] Tämä johtunee siitä, että nimi Kuuluisia miehiä oli käytössä useista vastaavista antiikin ajan elämäkertakokoelmista, mukaan lukien Nepoksen Kuuluisia miehiä ja Suetoniuksen Kuuluisia miehiä.[1]

Ensimmäisille 78 elämäkerralle Hieronymuksen päälähteenä on ollut Eusebioksen Kirkkohistoria, kun taas loput perustuvat hänen omaan tutkimukseensa. Eusebiokselta tullut osuus perustui pitkälti Caesarean kirjaston sisältöön, ja sen ytimenä taas oli Origeneen teosten kokoelma.[1] Gennadius Massilialainen eli Gennadius Scholasticus jatkoi Hieronymuksen teosta noin vuonna 468–480.[2][5] Hän lisäsi noin 90 hakusanaa, käsittäen nimiä Hieronymuksen ajan ja hänen oman aikansa väliltä.[1]

Teos vaikuttaa olleen laajalti käytössä, sillä siitä on säilynyt 176 kokonaista tai osittaista käsikirjoitusta. Varhaisimmat ovat peräisin 500-luvulta.[1] Teoksen painoi ensimmäisenä Theodorus Lelius Roomassa joskus ennen vuotta 1467. Tässä painoksessa oli 28 sivua Hieronymuksen kirjoittamia elämäkertoja ja 16 sivua Gennadiuksen kirjoittamaa jatkoa.[2]

Teos on pääsyitä sille, että Hieronymusta pidetään kirjastojen suojeluspyhänä.[1]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hieronymuksen teos käsittää yhteensä 135 henkilön elämäkerrat alkaen apostoli Pietarista ja päättyen Hieronymukseen itseensä.[1] Kaikki mukaan luetut henkilöt ovat sellaisia, jotka ovat kirjoittaneet kristillisiä teoksia. Elämäkertojen painopiste onkin usein henkilöiden kirjoittamissa teoksissa heidän elämänvaiheidensa sijasta.[2] Varsinaisissa elämäkertatiedoissa mainitaan usein se, kuka oli kenenkin oppilas, toisin sanoen teos muodostaa samalla henkilöiden opillisen ”sukupuun”.[1]

Mukaan luettuihin henkilöihin kuuluu apostoleja ja evankelistoja, apostolisia isiä, kirkkoisiä sekä muita varhaisen kirkon teologeja sekä kreikan- että latinankielisen teologisen kirjallisuuden puolelta. Osan kirjailijoista tai näiden teoksista Hieronymus lukee harhaoppisten joukkoon. Joukossa on myös joitakin hyödylliseksi katsottuja juutalaisia kirjailijoita, kuten Filon ja Josephus, sekä pakanakirjailijoita, kuten Seneca nuorempi, koska tämän uskottiin olleen kirjeenvaihdossa apostoli Paavalin kanssa.[4]

Teokseen kuuluvat seuraavat elämäkerrat:[1][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k SanPietro, Irene: The Making of a Christian Intellectual Tradition in Jerome's De viris illustribus. Memoirs of the American Academy in Rome, 2017, 62. vsk, nro Special Issue: National Narratives and the Medieval Mediterranean, s. 231–260. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ a b c d e f Jerome's "De viris illustribus", the First Work to Stress the Bibliography Rather than the Biography of Eminent Writers History of Information. Viitattu 12.4.2021.
  3. ↑ St. Jerome: Major literary works Encyclopaedia Britannica. Viitattu 12.4.2021.
  4. ↑ a b c Jerome: De Viris Illustribus (On Illustrious Men) New Advent. Viitattu 12.4.2021.
  5. ↑ Blunda, Christopher: Gennadius and Jerome: Discontinuity in the De viris illustribus Tradition Society for Classical Studies. Viitattu 12.4.2021.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • St. Jerome: De Viris Illustribus. Toim. D. P. Curtin. CreateSpace Independent Publishing Platform, 2017. ISBN 9781547220069.
  • St. Jerome: On Illustrious Men. Kääntäjä Ernest Cushing Richardson. Dalcassian Publishing Company, 2019. ISBN 9781078712460.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuuluisia_miehiä_(Hieronymus)&oldid=19707792”