Kumariini
Wikipedia
| Kumariini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 91-64-5 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C9H6O2 |
| Moolimassa | 146.14 g/mol |
| Ulkomuoto | Värittömiä hiutaleita |
| Sulamispiste | 68 - 70 °C (341 - 343 K) |
| Kiehumispiste | 297 - 299 °C (570 - 572 K) |
| Tiheys | 0,94 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | Huono |
Kumariini on heterosyklinen yhdiste. Se on palavaa, huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan väritöntä, hiutalemaista ainetta, jolla on tunnusomainen miellyttävä tuoksu. Sen kemiallinen kaava on C9H6O2. Kumariinista käytetään myös nimityksiä 1,2-bentsopyroni ja 2H-1-bentsopyran-2-oni.
Kumariinin moolimassa on 146,14 g/mol, sulamispiste 68–70 °C, kiehumispiste 297–299 °C, suhteellinen tiheys 0,94 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), leimahduspiste 150 °C ja CAS-numero 91-64-5. Aine liukenee huonosti veteen.
Kumariinia esiintyy erittäin monissa kasveissa ja niiden haihtuvissa öljyissä. Kumariinia sisältäviä kasveja ovat esimerkiksi kassiakaneli, tuoksusimake, liperi, tuoksumatara ja tonkapavut (Dipteryx odorata). Tonkapapujen vuoksi ainetta kutsutaan myös tonkakamferiksi.
Kumariinia käytetään miellyttävän tuoksunsa vuoksi hedelmäesanssien valmistukseen ja hajuaineena. Kumariini antaa maun puolalaiselle Żubrówka-yrttiviinalle, jonka maku tulee pullossa olevasta Hierochloe odorata -kasvin korresta. Kumariinin elintarvikekäyttöä on pyritty rajoittamaan.
[muokkaa] Ympäristö- ja terveysvaikutukset
Lyhytaikainenkin altistuminen aineelle voi ärsyttää ihoa. Pidempiaikainen tai toistuva altistuminen aineelle saattaa altistaa syövälle.
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on todennut kumariinin olevan maksalle myrkyllinen aine (maksatoksinen) ja suosittelee kumariinille siedettävän päiväsaannin rajaksi 0,1 mg ruumiin painokiloa kohden vuorokaudessa.[1]
