Konstantinuksen lahjakirja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keisari Konstantinus antamassa maallista valtaa symboloivan tiaran paavi Sylvesterille 1200-luvun freskossa.

Konstantinuksen lahjakirja (lat. Constitutum Constantini tai Constitutum domini Constantini imperatoris) on todennäköisesti 700-luvun lopulla tai 800-luvun alkupuolella väärennetty dokumentti, joka antaa ymmärtää olevansa keisari Konstantinus Suuren useita satoja vuosia aiemmin kirjoittama.[1]

Lahjakirjassa Konstantinus antaa paavi Sylvester I:lle ja hänen seuraajilleen vallan Roomaan ja Länsi-Rooman kaupunkeihin.[1] Tämä oli niin sanottu Pyhän Pietarin perintö. Lisäksi asiakirjan mukaan paaville annettiin keisarin arvomerkit ja papeille senaattoreja vastaava arvo.[1] Konstantinukselle jäi lahjakirjan mukaan Itä-Rooma. Lahjakirjan mukaan lahjoituksen syynä oli paavin keisarille antamat kristinuskoa koskevat neuvot. Paavi oli lahjakirjan mukaan myös kastanut hänet.[1] Lahjakirjassa mainitaan myös, että Konstantinus on tarjonnut paaville omaa keisarinkruunuaan, mutta paavi oli kieltäytynyt siitä.[2]

Lahjakirjassa sanotaan myös, että sen sisällön kyseenalaistavat henkilöt joutuvat ikuiseen kadotukseen, saavat vastaansa apostolit Pietarin ja Paavalin ”tässä ja tulevassa elämässä”, joutuvat turmioon Saatanan mukana ja palavat alimmassa helvetissä.[2]

Asiakirjan historia ja väärennöksen paljastuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 756 frankkien kuningas Pipin Pieni luovutti Rooman kaupungin katolisen kirkon haltuun, mikä loi pohjan Kirkkovaltion syntymiselle. Suojautuakseen tulevilta vaatimuksilta kirkko tarvitsi todisteen, että sillä oli laillinen ja historiallinen oikeus kaupunkiin. Samana vuonna paavinistuimen arkistosta ”löytyi” 400 vuotta vanha lahjakirja keisari Konstantinus Suurelta.[3] Lahjakirja oli luultavasti paavin kuuriassa tehty väärennös, mutta sen tekijää tai tilaajaa ei tiedetä varmuudella. Pipin Pienen ja mahdollisesti myös lahjakirjan innoittamina frankkivaltakunnan keisarit Kaarle Suuri ja Ludvig Hurskas luovuttivat Kirkkovaltiolle lisää maita vuosina 774 ja 814–816.[2]

Konstaninuksen lahjakirjan nojalla voitiin väittää Rooman keisareille aiemmin kuuluneen maallisen vallan siirtyneen paaveille. Lisäksi sydänkeskiajalla paavinistuin alkoi tulkita asiakirjaa entistäkin rohkeammin. Esimerkiksi vuonna 1155 englantilaissyntyinen paavi Hadrianus IV ilmoitti luovuttavansa koko Irlannin Englannin kuningas Henrik II:lle vedoten siihen, että Konstantinuksen lahjakirjassa ”kaikkien saarten sanotaan kuuluvan Rooman kirkolle”. Todellisuudessa lahjakirja ei mainitse mitään kaikkien saarten kuulumisesta kirkolle. Osa keskiajan paaveista julisti lahjakirjan perusteella paavin herruuden ulottuvan koko maailmaan. Tämä huipentui paavi Bonifatius VIII:n vuonna 1302 julkaisemassa Unam Sanctam -bullassa.[2]

Kirkon piirissä Konstantinuksen lahjakirjaa pidettiin pitkään aitona, mutta sen sisältö kyseenalaistettiin muualla jo keskiajalla.[1] Lahjakirjan aitoutta epäili julkisesti ensimmäisenä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Otto III vuonna 1001, samassa yhteydessä kun hän lahjoitti paaville lisää maita keisarillisena armonosoituksena. Katolinen kirkko kuitenkin puolusti kiivaasti lahjakirjan aitoutta ja vuoden 1184 Veronan synodi julisti sen epäilyn harhaoppiseksi rikokseksi. Ainakin kaksi henkilöä poltettiin roviolla, kun he olivat kyseenalaistaneet lahjakirjan aitouden.[2] Humanistit Nicolaus Cusanus ja Lorenzo Valla todistivat lopulta lahjakirjan väärennökseksi tekstianalyysin avulla.[1] Kun paavi Eugenius IV oli havitellut itselleen Napolin kuningaskuntaa, oli Napolin kuningas Alfonso värvännyt Lorenzo Vallan tekemään propagandaa paavia vastaan. Vuonna 1440 Valla julkaisi pamfletin De falso credita et emenita Constantini donatione declamatio (”Tutkielma Konstantinuksen väitetyn lahjakirjan väärennöksestä”).[2] Hän huomasi, että tekstissä esiintyi latinankielisiä ilmaisuja, joita ei käytetty vielä lahjakirjan väitetyn syntyhetken aikaan.[1] Paavi Pius VI myönsi lahjakirjan väärennökseksi lopulta vuonna 1789.[2]

On pidetty mahdollisena, että sama henkilö, joka väärensi Konstantinuksen lahjakirjan, laati myös talvella 755–756 niin sanotun Pietarin kirjeen, eli paavi Stefanus III:lta frankkien kuningas Pipin Pienelle pyhän Pietarin nimissä lähetetyn avoimen kirjeen, jossa pyydettiin frankkeja auttamaan paavia sodassa langobardeja vastaan.[2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Tuomas Heikkilä, Samu Niskanen: Euroopan synty, s. 59. Edita, 2004. ISBN 951-37-4182-6.
  2. a b c d e f g h Juhani Sarsila: Historian väärennöksiä ja väärentämisen historiaa, s. 38–43, 47, 51. Otava 1988.
  3. 10 suurinta huijausta. Tieteen Kuvalehti Historia, 2008, nro 3. Bonnier Publications International AS. ISSN 0806-5209.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]