Kapeasaksirapu
| Kapeasaksirapu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Äyriäiset Crustacea |
| Luokka: | Kuoriäyriäiset Malacostraca |
| Lahko: | Kymmenjalkaiset Decapoda |
| Heimo: | Ravut Astacidae |
| Suku: | Astacus |
| Laji: | leptodactylus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Astacus leptodactylus |
|
| Katso myös | |
Kapeasaksirapu (Pontastacus leptodactylus) on itäeurooppalainen rapulaji. Suomessa sitä on tavattu 2000-luvulla, todennäköisesti istutettuna, Jängynjärvessä ja Luumäen Kivijärvessä.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kapeasaksirapu muistuttaa hieman jokirapua, mutta sen sakset ovat kapeammat ja yleensä pidemmät. Sen keskiruumis on myös pyöreämpi kuin jokiravulla. Sen kuori on piikikäs ja varsinkin vatsapuolelta se on muita Suomessa esiintyviä rapuja vaaleampi. Suurin Suomessa pyydystetty kapeasaksirapu on 13,7 cm:n pituinen. Saksien pienuuden takia laji ei ole yhtä arvostettua ruokaa kuin jokirapu tai täplärapu.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin alkuperäinen esiintymisalue on Itä-Euroopassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Se esiintyy sekä makeassa vedessä että murtovedessä. Lajia on 1800-luvulta lähtien siirretty laajalti Euroopan eri osiin, ei kuitenkaan tiettävästi Fennoskandiaan ja Iberian niemimaalle. Laji on ollut runsas etenkin Turkissa, jossa sitä on pyydetty vientiin tuhansia tonneja.
Lajia esiintyy melko runsaasti Karjalassa, minne se on levinnyt luultavasti venäläisten huvila-asukkaiden avustuksella.
Kasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kapeasaksiravun kasvunopeus voi olla useampi senttejä vuodessa, erityisesti ensimmäisen vuoden kasvunopeudeksi on raportoitu jopa 3 cm hyvissä olosuhteissa[2]. Kasvunopeus riippuu veden lämpötilasta ja ympäristöoloista.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kapeasaksirapu naaras saavuttaa sukukypsyyden reilun 6 sentin pituisena[3], mutta ensimmäisen kerran sukukypsä naaras saattaa lisääntyä vasta yli 8 sentin mittaisena. Kapeasaksiravun parittelee syksyllä, kun veden lämpötila laskee 10 - 12°C tienoille. Naaras laskee mädin pyrstön alle muutaman viikon kuluttua parittelusta ja kantaa mätiä seuraavaan kesään asti. Mätimunien lukumäärä vaihtelee keskimäärin 200 -250 välillä[3] todellisen vaihtelun olleessa jopa 6 - 550 mätimunaa. Lisääntymistulos vaihtelee siten yksilöittäin suuresti. Hautomisajan lämpökertymä määrää poikasten kuoriutumisen ajankohdan, joka vaihtelee pohjoisen levinneisyysalueen keskikesästä eteläisen levinneisyysalueen alkukesään.
Kapeasaksirapu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa kapeasaksirapu on istutettu laji. Lajia istutettiin muutamiin suomalaisiin vesistöihin ainakin 1920-luvulla, mutta syntyneet kannat kuolivat rapuruttoon 1950-luvulla. Kapeasaksiravun kaupallinen merkitys on ollut vähäinen, yhtenä syynä se, että lajin levinneisyys Suomessa on ollut rajallinen. Sitä on esiintynyt vain muutamalla vesialueella kaakonkulmalla.
Yksi havainto lajista tehtiin 1970-luvulla Lappeenrannan lähellä sijaitsevasta Vilkjärvestä. Lajin luultiin kuolleen Suomesta sukupuuttoon, kunnes kesällä 2002 niitä löydettiin Raputietokeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston tutkimuksissa Luumäen Kivijärvestä[4]. Kivijärven kantakin on saattanut jo hävitä tai häviää lähivuosina, koska täpläravut ovat runsastumassa Ylä-Kivijärven vesistössä ja saattavat syrjäyttää kapeasaksiravut, jotka eivät ainakaan täysin kestä täpläravun mukaan levittämää, erittäin tappavaa rapuruton muotoa. Vuonna 2004 Kivijärveen istutettiin tuhat ankeriaan poikasta. Kasvettuaan ne voivat syödä järvestä kaikki ravut. Kivijärvi on ollut toistaiseksi maailman ainoa järvi, jossa elävät rinnan sekä jokirapu, täplärapu että kapeasaksirapuja. Sittemmin kapeasaksirapuja on tavattu myös Kivijärven läheisestä Jängynjärvestä Itä-Suomen yliopiston ja Etelä-Karjalan kalatalouskeskuksen tutkimusten yhteydessä[5].
Itä-Suomen yliopiston tutkimuksissa on todettu, että kapeasaksirapu kestää rapuruttoa (PsI-tyyppi, täpläraputyyppi) jokirapua paremmin, mutta kuolee kuitenkin saatua tämän erittäin virulentin rapuruttomuodon tartunnan. Samaisessa tutkimuksessa todettiin myös, että Jängynjärven kapeasaksiravut ovat läheistä sukua Venäjän Vienanmeren ja Tjumenin alueen kapeasaksirapujen kanssa[5].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Koli, Lauri: Otavan kalakirja, s. 161. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14606-8.
- Kouvolan Sanomat 31.7.2002: Luumäen Kivijärvestä löytyi kapeasaksirapuja
- Raputietokeskus - kapeasaksirapu
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Gherardi, F. & Souty-Grosset, C.: Astacus leptodactylus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Alekhnovich, A, Kulesh, V, Ablov, S: Growth and Size Structure of Narrow-clawed Crayfish Astacus leptodactylus Esch. in its Eastern Area. Freshwater Crayfish 12, 1999.
- ↑ a b Berber, S, Mazlum, Y: Reproductive efficiency of the narrow-clawed crayfish, Astacus leptodactylus, in several populations in Turkey. Crustaceana, 2009.
- ↑ Mannonen, A, Jussila, J, Siiropää, M: Kapeasaksirapuja Luumäen Kivijärvessä. Suomen kalastuslehti, 2002. Kalatalouden Keskusliitto.
- ↑ a b Jussila, J, Maguire, I, Kokko, H, Tiitinen, V, Makkonen, J: Narrow-clawed crayfish in Finland: Aphanomyces astaci resistance and genetic relationship to other selected European and Asian populations. Knowledge and Management of Aquatic Ecosystems, 2020.