Kansallisbolševistinen puolue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kansallisbolševisteja lippuineen ja Limonka-lehti

Kansallisbolševistinen puolue (ven. Национал-большевистская партия, Natsional-bolševistskaja partija) on Venäjällä toimiva kansallisbolševistinen puolue, joka perustettiin vuonna 1992. Venäjän lainsäädäntö kielsi sen toiminnan vuonna 2007, koska puolue on ääriliike.

Erikoinen ideologioiden yhdistelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen lippu

Puolueen ideologia on kansallisbolševistinen. Siksi sitä on vaikea sijoittaa oikeisto-vasemmistoakselille. Nykyään se on riidoissa myös aatteellisesti lähimpien puolueiden, žirinovskilaisten ja kommunistien kanssa ja etsii liittolaisia muusta oppositiosta.

Kirjailija Eduard Limonov on ollut puolueen johtajana sen perustamisesta vuonna 1992 nimellä kansallisbolševistinen rintama. Aleksandr Dugin oli yksi varhaisimmista jäsenistä ja toi Limonovin politiikkaan. Puolueella on noin 15 000 jäsensä. Sen päämaja on Moskovassa. NBP:n virallinen lehti on Limonka (Лимонка; pikku sitruuna, slangissa kranaatti). Puolue herätti huomiota ensi kertaa 1992 jolloin kaksi sen jäsentä pidätettiin käsikranaattien hallussapidosta. Limonovin mukaan aseet olivat poliisin istuttamia.

Vuonna 1992 NBP liittyi belgialaisen fasistin Jean-François Thiriartin johtamaan kansalliseen pelastusrintamaan, joka hajosi NBP:n kannattaessa Tšetšenian sotaa. Sittemmin NBP on yrittänyt liittyä samaan rintamaan "Venäjän kansallisen yhtenäisyyden" kanssa 1999, mikä sekin epäonnistui. 1990-luvun puolivälissä NBP:n kannattajat hämmästyttivät marsseillaan "Stalin, Berija, Gulag" -huudoillaan. Limonovin koettua omakohtaisesti vankisellit turvallisuuselinten romantisointi jäi vähemmälle.

Puolue kannattaa koko Euraasian kattavan imperiumin luomista Yhdysvaltoja vastaan. Kannanotoissaan se on tiukan amerikkalaisvastainen ja näkee Euraasian yhdistämisen olevan keino vastustaa Yhdysvaltain maailmanhegemoniaa. Duginin jättäessä puolueen euraasianismin korostaminen jäi ja puolue keskittyi kansallismieliseen agendaan, puolustamaan enti sten neuvostotasavaltojen venäläisvähemmistöä ja vastustamaan Kremlin vallanpitäjiä.

Toiminnan vaikeuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demonstration of the NBP.jpg

Puolue on hyvin kriittinen Vladimir Putinia ja valtion byrokratiaa kohtaan. Poliisia ja oikeusistuimia se pitää autoritaarisina ja korruptoituneina. Putinin-vastaisuudessaan NBP on etsinyt liittolaisia muusta oppositiosta, kuten muuten halveksimastaan liberaalista Jablokosta, kommunisteista ja entisestä liberaalipääministeri Kasjanovista.

Kun puolueen rekisteröinti kiellettiin, se on turvautunut suoraan toimintaan, kuten heittelemään munilla, tomaateilla ja majoneesilla poliitikkoja. 2. elokuuta 2004 puolueen kannattajat valtasivat terveysministeriön Moskovassa, ja 8. joulukuuta presidentinhallinnon rakennuksen, mistä 8 tuomittiin vankilaan. Toukokuussa 2005 kaksi NBP:n kannattajaa pidätettiin Novosibirskissa tykistöammuksien, dynamiitin, heksogeenin ja tuliaseiden hallussapidosta.

Marraskuussa 2005 korkein oikeus piti yllä puolueen kiellon sillä perusteella että se oli käyttänyt itsestään nimeä puolue, vaikka sitä ei oltu rekisteröity. Poliisi ratsasi puolueen päämajan 17. kesäkuuta ja ilmeisesti hallituksen tuella perustettiin maaliskuun alussa 2005 Naši (Наши), joka on Putin-myönteinen antifasistinen nuorisoliitto. Myös Venäjän federaation kommunistinen puolue on puhdistanut tapahtumistaan NBP:n kannattajat.

Osa NBP:n kannattajista ei hyväksynyt Limonovin taktiikkaa yrittää liittoutua länsimyönteisten liberaalipiirien kanssa ja he ovat muodostaneet oman NBP bez Limonova -ryhmänsä (NBP ilman Limonovia) ja katsovat olevansa todellisia kansallisbolševismin kannattajia.

Puolue kiellettiin äärijärjestönä 19. huhtikuuta 2007 pian Toinen Venäjä -liikkeen Moskovassa ja Pietarissa järjestettyjen marssien jälkeen ja sen jäsenyydestä voi seurata 200 000 ruplan sakot tai kaksi vuotta vankeutta.[1]

Kansallisbolševikit Venäjän ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pieniä ja vähämerkityksisiä kansallisbolševistisia puolueita on Latviassa, Moldovassa, Ruotsissa ja Ukrainassa. Vieläkin mitättömämpiä kansallisbolševistisia puolueita on Yhdysvalloissa, Kanadassa, Israelissa ja eräissä Euroopan maissa.

Latvian Kansallisbolševistista puoluetta on johtanut Vladimir Linderman. Lindermaan pakeni 2002 Latviasta, kun hänet pidätettiin räjähteiden hallussapidosta. Venäjä karkotti hänet vuonna 2008 takaisin Latviaan, jossa hän sai ehdollisen tuomion. Linderman oli Suomessa syksyllä 2008 Heidi Hautalan johtaman Suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin ja Rauhanpuolustajien kutsumana. Hän ei päässyt palaaman Latviaan, koska Viro ei päästänyt häntä maahan.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin Sanomat:Limonovin bolševikit kiellettiin Venäjällä äärijärjestönä, Susanna Niinivaara, 20.2.2007 12:34 UTC +3h [1]
  2. Ei-toivottu Ylioppilaslehti. Viitattu 12.12.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]