Džohar Dudajev

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Džohar Dudajev
Itškerian 1. presidentti
9. lokakuuta 1991 – 21. huhtikuuta 1996
Seuraaja Zelimhan Jandarbijev
Tiedot
Syntynyt 15. huhtikuuta 1944
Jalhori, Neuvostoliitto
Kuollut 21. huhtikuuta 1996 (52 vuotta)
Gehi-tšu, Tšetšenia
Allekirjoitus Signature of Dzhokhar Dudayev.png

Džohar Musajevitš Dudajev (tšetšeeniksi Дудийн Муси Джохар, ven. Джоха́р Муса́евич Дуда́ев; 15. huhtikuuta 194421. huhtikuuta 1996) oli Tšetšenian ensimmäinen (separatistinen) presidentti ja johtaja.

Neuvostoaikaan Dudajev oli ilmavoimien kenraali ja strategisten ilmavoimien divisioonan (ydinpommein) komentajana Viron Tartossa. Vuoden 1991 vallankaappauksessa Dudajev kieltäytyi tottelemasta käskyä lähettää joukkonsa Tarttoon. [1]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dudajev syntyi 15. huhtikuuta 1944, Jalhorissa, Neuvostoliitossa. Viikon kuluttua Džoharin syntymästä koko Tšetšeeniväestö, kaikkiaan noin 425 000 henkeä, karkoitettiin pääosin Kazakstaniin.Karkoitus johtui Stalinin epäluuloista. Mitään näyttöä Tšetšeenien epäluotettavuudesta ei ollut. Päin vastoin Tšetšeenit kunnostautuivat Puna-armeijan sotatoimissa Akselivaltioita vastaan. [1]

Stalinin kuoltua 1953 epäluulo Tšetšeeneitä kohtaan lauhtui, Tšetšeenikansa rehabilitoitiin ja sai palata kotiseudulleen vuonna 1957. Dudajev opiskeli Tšetšeniaan palauttuaan itsensä sähkömieheksi mutta pääsi sittemmin Neuvostoliiton sotilaspilotikouluun Tamboviin. [1]

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostovallan lopuilla Dudajev komensi Tartossa sijaitsevaa strategista ohjuspommittaja tukikohtaa. Dudajev puhui viroa ja tunsi myötätuntoa virolaisten itsenäisyyshaaveille. Hänen sanotaan lähettäneen Tallinnan TV-aseman mielenosoittajille "soppatykin", piittaamatta esimiesten käskystä miehittää sotilailla ja ottaa haltuun kyseinen tv-asema. [1]

Dudajevin Paluu Tšetšeniaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dudajev palasi Tšetšeniaan vuonna 1990. Aluksi hän ryhtyi aktiiviseksi paikallispolitiikassa ja hänet valittiin Tšetšenikansan yleiskansallisen kongressin johtoon. [1] neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä vuonna 1991 Dudajevin johtama oppositio teki käytännössä vallankaappauksen ja syrjäytti kommunisti Doku Zagajevin, sekä järjesti kansanäänestyksen Itškerian Tšetšeenitasavallan itsenäisyydestä. Itsensä hän julisti uuden tasavallan presidentiksi. [1] Hänen valintansa Tšetšenian presidentiksi vahvistettiin 27. lokakuuta 1991, vaikka osa maasta kieltäytyi äänestämästä laittomina pidetyissä vaaleissa. Vuonna 1992 Ingušia kuitenkin erosi Tšetšeniasta, haluten pysyä Venäjän osatasavaltana. [1]

Joulukuun alussa vuonna 1994 Sergei Stepašin alkoi organisoida venäjä-mielisten Tšetšeenien kapinaa Dudajevia vastaan. Moskova tuki Venäjä-mielisten hyökkäystä Groznyyn sotilaallisesti 47 panssarin voimin. Venäläiset panssarit antautivat jouduttuaan Šamil Basajevin johtamalle Abhasian-pataljoonan piirittämiksi. [2] Venäjän puolustusministeri Pavel Gratšov raivostui sotilaallisesta nöyryytksestä ja aikoi "nitistää Dudajevin parissa kolmessa tunnissa". Gratšov kokosi 40 000 sotilaan joukon joka hyökkäsi Tšetšeniaan 11. joulukuuta 1994. uudenvuodenaattona 6000 tuhatta venäläissotilasta hyökkäsi Groznyyn 350 panssariajoneuvon tuella. Venäläiset kärsivät hetimiten 1500 sotilaan ja 200 panssaroidun ajoneuvon tappiot Tšetšeenien torjuntaiskussa. [2]

Venäjän hyökkäyksen seurauksena Tšetšeenien keskinäinen kyräily loppui ja alunperin Dudajevin vastaiset poliittiset ryhmät yhdistyivät hyökkääjää vastaan. Syntynyt "Talvisodan ihmeen" kaltainen yhdistyminen nosti jo vallaltaan huojuvan Dudajevin kansallisen sankarin asemaan. [2]

Presidentti Dudajevin surma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšetšeenitaistelijat suojautuvat tuhotun venäläisen BMP-2-rynnäkköpanssarivaunun sivuitse tammikuussa 1995, Groznyin taistelujen aikaan

Presidentti Dudajev surmattiin 21. huhtikuuta 1996 ilmaiskussa. Hänen sijaintinsa saatiin selville paikantamalla hänen käyttämänsä satelliittipuhelin. Dudajev puhui juuri Venäläisen kansanedustajan Konstantin Borovin kanssa kun Suhoi hävittäjästä ammuttu ohjus osui peilattuun puhelupaikkaan surmaten Dudajevin. [3] Dudajevia seurasi virkaatekevänä presidenttinä Zelimhan Jandarbijev ja vaalien jälkeen sotilaskomentajana toiminut Aslan Mashadov. [2]

Dudajevin kuolema ei lannistanut Tšetšeenejä vaan Aslan Mashadovin johdolla Tšetšeenit tekivät yllätyshyökkäykset Groznyn, Arguinnin ja Gudermesin kaupunkeihin 6. elokuuta 1996]]. kahden päivän taistelujen jälkeen venäläiset oli ajettu käytännössä joulukuun 1994 lähtöpisteisiinsä. [3] Rauhansopimuksen kirjoittivat 30. elokuuta 1996 Dagestannissa Aslan Mashadov ja Aleksandr Lebed. Vaikka ulkovallat eivät Tšetšeinaa itsenäiseksi tunnustaneetkaan jäi se "de Facto" itsenäiseksi vuoteen 2001 asti. [3]

Dudajevin muistolaatta Tartossa

Džohar Dudajevin puoliso Alla Dudajeva on syntyperältään venäläinen taiteilija ja kirjailija. Hän on kirjoittanut miehestään, heidän elämästään ja Tšetšenian sodasta kirjan, joka on ilmestynyt viroksi nimellä Miljoni esimene.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Suuri ja sekava Venäjä, 2008, sivut 78-81
  2. a b c d Suuri ja sekava Venäjä. 2008, sivut 83-86
  3. a b c Suuri ja sekava Venäjä. 2008, sivut 109-111