Kalle Anttila (liikemies)
Kalle Anttila (oikea nimi Kaarlo Einari Anttila) (4. kesäkuuta 1926 Helsinki – 17. helmikuuta 1993 Palm Beach, Florida, Yhdysvallat) oli suomalainen liikemies, postimyynnin uranuurtaja ja Anttila-tavarataloketjun perustaja.
Anttilan vanhemmat olivat räätälimestari, toimitusjohtaja Kaarle (Kalle) Johan Jalmari Anttila ja Lea Addie Parantala. Anttilan isä voitti olympiakultaa painissa 1920 ja 1924 ja hänellä oli 1918 perustettu räätälinliike Helsingissä. Tämä liike toimi vuodesta 1932 Anttilan Pukimo Oy nimellä.
Kalle Anttila pääsi ylioppilaaksi Helsingin Reaalilyseosta ja lähti opiskelemaan yritystaloutta Yhdysvaltoihin Michiganin yliopistoon. Opiskeluaikanaan Anttila oli loma-aikoina työssä Sears, Roebuck and Companyn tavaratalo- ja postimyyntiyrityksessä ja täällä hän sai ajatuksen perustaa oman vastaavan yrityksen Suomeen.
Anttilan tarinan voidaan katsoa alkaneeksi vuonna 1952, kun Kalle Anttilan perustama postimyyntiyritys Postitusliike Solpa aloitti toimintansa. Silloin alkoi ilmestyä tunnettu postimyyntikuvasto nimeltään Kuluttajan opas, jonka nimi muuttui myöhemmin Ostajan oppaaksi. Anttilan esikuvina olivat amerikkalaiset postimyyntiyritykset Sears Roebuck, J. C. Penney ja Montgomery Ward.[1]
Vuoden kuluttua Solpan perustamisesta, vuonna 1953, perustettiin Kalle Anttila Oy ja vuonna 1954 Suomen ensimmäinen ”alennustavaratalo” Helsingin Sörnäisiin ja Joensuuhun vuonna 1957. Vuonna 1960 avattiin Anttilan tavaratalo Helsingin Tennispalatsissa ja vuonna 1963 avattiin tavaratalo Turussa.
Anttilan tuotteiden laatuun ei kuitenkaan luotettu, koska tuotteet myytiin niin halvalla. Anttila osti kuitenkin tuotteensa suoraan tehtailta suurina kertaostoksina ja oli näin pystynyt myymään tuotteen eteenpäin halvalla. Vuonna 1960 postimyynnin liikevaihto oli jo yli puoli miljardia silloista markkaa.
Kalle Anttila esiintyi itsekin Anttilan televisiomainoksissa 1970-luvun alkuvuosina. Vuonna 1975 Anttilan myynti oli noussut 56 miljoonan markan lukuihin ja asiakkaita oli yli 400 000. Suomessa Vuoden 1973 öljykriisin jälkeen alkanut laskusuhdanne saattoi kuitenkin Anttilan taloudelliseen vaikeuksiin nopeasti kohoavien kustannusten takia. Esimerkiksi vuonna 1975 inflaatio nosti hintoja 18 prosenttia, eikä painettujen postimyyntiluetteloiden hintoja voinut nostaa ennen kuin seuraavassa luettelossa puolen vuoden kuluttua. Postimyynnin osuus liikevaihdosta tuolloin oli enää viidennes, mutta toisaalta tavarataloketjun rakentaminenkin oli osoittautunut suunniteltua kalliimmaksi.[2] Anttilaa uhkasi lopulta konkurssi, kun yrityksen tavarantoimittajat alkoivat keskeyttää toimituksiaan epäillessään yhtiön maksukykyä. Tämä pakotti lopulta Kalle Anttilan myymään tammikuussa 1976 yrityksensä Tukolle 18,5 miljoonalla markalla.
Kalle Anttila erosi pian kaupan jälkeen Anttilan hallituksesta ja muutti Floridaan Yhdysvaltoihin. Täällä hän toimi liikemiehenä ja hän oli mukana muun muassa eräässä kaivosyrityksessä Etelä-Amerikassa ja puutalojen valmistuksessa Suomessa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Huokuna, Tiina: Vallankumous kotona! Arkielämän visuaalinen murros 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa, s. 136. Helsinki: Yliopistopaino, 2006. ISBN 9789515706485.
- ↑ Tuppurainen, Kari: Anttilan takana on nyt Tuko. Uusi isäntã jã varjoon. Helsingin Sanomat, 24.2.1976, s. 16. Näköislehti (maksullinen).
- Kalle Anttila, Biografiskt lexikon för Finland. (ruotsiksi)
| ||||||||||
