John Wayne Gacy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John Wayne Gacy, Jr.
Viimeinen pidätyskuva
Viimeinen pidätyskuva
Syntynyt 17. maaliskuuta 1942
Chicago, Illinois
Kuollut 10. toukokuuta 1994 (52 vuotta)
Crest Hill, Illinois
Kansallisuus yhdysvaltalainen
Lempinimet Tappajaklovni

John Wayne Gacy (17. maaliskuuta 1942 Chicago, Illinois10. toukokuuta 1994 Crest Hill, Illinois) oli yhdysvaltalainen sarjamurhaaja. Hänet tuomittiin vuosina 19721978 tapahtuneista 33 miehen raiskauksista ja murhista. Gacya kutsuttiin "tappajaklovniksi", koska hän toimi usein viihdyttäjänä ja pukeutui ja naamioitui Pogo-nimiseksi klovniksi.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gacy syntyi ja varttui Chicagossa, Illinoisin osavaltiossa. John oli perheen kolmesta lapsesta toinen ja ainoa poika. Johnin lapsuus oli hyvin vaikea; erityisesti hän kärsi vaikeasta suhteesta väkivaltaiseen, aggressiiviseen ja alkoholisoituneeseen isään.[1] John Samuel Gacy, Sr. (20. kesäkuuta 190025. joulukuuta 1969) oli vaativa isä ja vaati lapsilta täydellistä käytöstä. Rangaistukseksi hän hakkasi heitä armotta suurella nahkavyöllä, mutta erityisesti John Jr. piti pintansa eikä koskaan itkenyt. Tämä tuntui usein tekevän isän entistä vihaisemmaksi.[1]

Erityisen vaativasti isä suhtautui ainoaan poikaansa, joka ei täyttänyt hänen asettamiaan vaatimuksia juuri lainkaan.[1] Isä piti kalastuksesta ja metsästyksestä ja yritti opettaa pojalleen näitä taitoja, mutta John Jr. ei ollut kiinnostunut.[1] Sen sijaan hän reunusti taloa kukkapenkillä, ja teki leivonnaisia sisartensa ja äitinsä kanssa, johon tällä oli hyvinkin läheiset välit.[1]

Sairastuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Jr. tuntui olevan isälleen täydellinen pettymys. Paitsi että hän ei täyttänyt isänsä asettamia vaatimuksia, hän jäi jälkeen myös koulunkäynnissä sairastellessaan usein nuorena alkaneen oudon pyörtyilyn vuoksi.[1] Syy löytyi kuitenkin vasta vuosien päästä: Gacylla oli eräiden muiden sarjamurhaajien (Albert Fish, Henry Lee Lucas, Arthur Shawcross, Andrei Tšikatilo) tavoin päähän kohdistunut trauma: kun poika oli 11-vuotias, hän sai keinusta otsaansa iskun, joka aiheutti aivoihin verenpurkauman ja hyytymän. Oireilu alkoi Gacyn ollessa 16-vuotias, ja verihyytymä löydettiin ja hänelle määrättiin hyytymiä liuottava lääkitys.

Sairastelun takia Gacy ei voinut suorittaa high schooliaan loppuun, ja lopulta hän jätti perheensä, aggressiivisen isänsä ja muutti länteen. Rahojen loputtua Las Vegasissa hän työskenteli hetken saadakseen ansaittua riittävästi rahaa matkustaakseen takaisin Chicagoon. Hän ei palannut high schooliin mutta suoritti kauppatieteiden tutkinnon. Gacy alkoi jälleen ansaita rahaa kenkäkauppiaana pian valmistumisensa jälkeen, ja vuonna 1964 hän sai siirron Springfieldiin, Illinoisiin. Syyskuussa 1964 Gacy meni naimisiin Marlynn Myersin kanssa.

Ura ja kaksoiselämä alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samana vuonna hän muutti Iowaan, ja hänen appensa palkkasi hänet johtamaan vaimonsa perheen omistamaa Kentucky Fried Chicken -ravintolaa.[1] Gacy rakasti työtään ja halusi työskennellä johtajana. Hän vaati työntekijöitä kutsumaan häntä everstiksi.[1]

Perheidylli ei kestänyt kauan. Toukokuussa 1968 Gacy houkutteli nuoren pojan kotiinsa ja katsellessaan tämän kanssa pornofilmiä harrasti pojan kanssa oraaliseksiä. Gacy yritti maksaa pojan hiljaiseksi, mutta lopulta poika murtui ja kertoi asiasta vanhemmilleen.[1] Gacy tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen, mutta kiisti syyllistyneensä minkäänlaiseen rikokseen tai olleensa pojan kanssa ylipäätään tekemisissä. Hän vaati päästä valheenpaljastustestiin, ja pääsi, mutta testi ei pelastanut häntä vankilatuomiolta. Tutkijat jopa vitsailivat, että Gacy puhui totta vain kun häneltä kysyttiin hänen nimeään.[1] Gacy kiisti homoseksuaalisuutensa koko elämänsä ajan ja painotti olevansa biseksuaali.[1]

Tapahtuman johdosta Gacyn vaimo otti avioeron, eikä Gacy enää koskaan tavannut tätä saati kahta lastaan.[1]

Vuonna 1971 Gacy pääsi ehdonalaiseen vapauteen ja palasi Chicagoon, jossa hän työskenteli rakennusalalla. 1975 hän osti Norwood Parkista talon, jossa hän asui leskeksi jääneen äitinsä kanssa. Gacy perusti oman firman ja meni naimisiin naisen kanssa, jonka oli tuntenut high schoolista asti. Vaimo muutti kahden lapsensa kanssa asumaan Gacyn kanssa, ja äiti muutti pois. Gacystä tuli tunnettu paikallinen liikemies. Näihin aikoihin Gacy tappoi ensimmäisen uhrinsa: nuoren teinipojan, jonka hän oli löytänyt bussipysäkiltä. Avioliitto hajosi, ja vaimo otti eron vuoden 1976 puolivälissä. Gacy aloitti kaksoiselämän vapauduttuaan perhevelvoitteista: päivisin hän oli lähiön arvostettu jäsen, öisin hänestä tuli saalistaja ja murhaaja.[1]

Rosalynn Carter ja John Wayne Gacy (6. toukokuuta 1978).

Kukaan ei epäillyt mitään ennen vuoden 1978 loppua. Tällöin poliisi tutki teini-ikäisen Robert Piestin katoamista, joka oli viimeksi nähty Gacyn seurassa. Etsivä Joseph Kozenczak tutki talon ja löysi joukon raskauttavia todisteita, jotka yhdistivät Gacyn muihin katoamisiin.[2] Joulukuussa 1978 Gacy meni poliisin luo ja tunnusti. Hän sanoi tappaneensa ensimmäisen kerran tammikuussa 1972. Yhteensä hän tunnusti 33 murhaa ja näytti 28 ruumiin sijainnin – hän oli haudannut ne oman talonsa alle. Loput viisi hän sanoi heittäneensä Des Plaines -jokeen. Suurin osa uhreista oli, Gacyn väittämän mukaan, nuoria miespuolisia prostituoituja. Osa uhreista oli teinipoikia, jotka Gacy oli ottanut yhtiöönsä töihin. Ruumiita löytyi joulukuusta 1978 aina huhtikuuhun 1979 asti, jolloin viimeisen uhrin ruumis löydettiin Illinois Riveristä.[2]

Oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gacyn oikeudenkäynti alkoi 6. helmikuuta 1980 Chicagossa. Hän vetosi mielisairaudesta johtuvaan syyntakeettomuuteen, mutta vetoomusta ei hyväksytty. 13. maaliskuuta hänet todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan. Hänet teloitettiin myrkkyruiskeella Illinoisin vankilassa 10. toukokuuta 1994. Teloituksen ympärille syntyi medianäytelmä, ja vankilan ympärille kerääntyi suuria väkijoukkoja.[1] Kauppiaat myivät T-paitoja ja muuta Gacy-aiheista rihkamaa, ja väkijoukko puhkesi hurraahuutoihin, kun ilmoitus Gacyn kuolemasta saapui.[1]

Gacy ei ilmeisesti ilmaissut katumusta. Hän totesi viimeisissä sanoissaan, ettei hänen tappamisensa toisi ketään takaisin. Viimeisiksi sanoiksi jäivät "Kiss my ass", "pussaa takamustani".[3]

Teloituksen jälkeen Gacyn aivot poistettiin. Ne ovat tällä hetkellä tohtori Helen Morrisonin hallussa, joka haastatteli Gacya ja muita sarjamurhaajia toivoen, että hän löytäisi yhdistäviä persoonallisuustekijöitä. Tohtori Morrison tutki Gacyn aivot ja etsi fyysisiä poikkeavuuksia, mutta ei löytänyt mitään normaalista poikkeavaa.[1]

Uhrit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lista Gacyn tunnistetuista uhreista ja surmien ajankohdista.

1972

  • 3. tammikuuta: Timothy McCoy (18-vuotias)

1975

  • 21. heinäkuuta: John Butkovich (17-vuotias)

1976

  • 6. huhtikuuta: Darrell Sampson (18-vuotias)
  • 14. toukokuuta: Randall Reffett (15-vuotias)
  • 14. toukokuuta: Sam Stapleton (14-vuotias)
  • 3. kesäkuuta: Michael Bonnin (17-vuotias)
  • 13. kesäkuuta: William Caroll (16-vuotias)
  • 6. elokuuta: Rick Johnston (17-vuotias)
  • 24. lokakuuta: Kenneth Parker (16-vuotias)
  • 24. lokakuuta: Michael Marino (14-vuotias)
  • 27. lokakuuta: William Bundy (19-vuotias)[4]
  • 12. joulukuuta: Gregory Godzik (17-vuotias)

1977

  • 20. tammikuuta: John Szyc (19-vuotias)
  • 15. maaliskuuta: Jon Prestidge (20-vuotias)
  • 5. heinäkuuta: Matthew Bowman (19-vuotias)
  • 15. syyskuuta: Robert Gilroy (18-vuotias)
  • 25. syyskuuta: John Mowery (19-vuotias)
  • 17. lokakuuta: Russell Nelson (21-vuotias)
  • 10. marraskuuta: Robert Winch (16-vuotias)
  • 18. marraskuuta: Tommy Boling (20-vuotias)
  • 9. joulukuuta: David Talsma (19-vuotias)

1978

  • 16. helmikuuta: William Kindred (19-vuotias)
  • kesäkuussa: Timothy O'Dourke (20-vuotias)
  • 4. marraskuuta: Frank Landingin (19-vuotias)
  • 24. marraskuuta: James Mazzara (21-vuotias)
  • 11. joulukuuta: Robert Piest (15-vuotias)

Kahdeksaa Gacyn uhria ei ole vieläkään tunnistettu. Yhdeksäs tuntematon uhri tunnistettiin vuoden 2007 kesäkuussa Timothy McCoyksi Nebraskasta. McCoy oli Gacyn ensimmäinen tunnettu uhri.

Kirjallisuutta (englanniksi)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gacysta on tehty TV-elokuva To Catch A Killer, joka julkaistiin vuonna 1992. Täysipitkä elokuva Gacy, jonka pääosassa nähdään Mark Holton, julkaistiin vuonna 2003.

Vuonna 2010 valmistui Ford Austinin kauhukomedia Dahmer vs. Gacy, jossa käytetään Jeffrey Dahmerin ja John Wayne Gacyn hahmoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q A&E Biography: John Wayne Gacy.
  2. a b The Clown That Killed Prairie Ghosts. Trou Taylor 2003
  3. Lohr, David: Boy Killer: John Wayne Gacy crimemagazine.com.
  4. [http://www.nbcchicago.com/news/local/134669343.html/ nbcchicago.com