John Rabe
John Rabe (23. marraskuuta 1882 Hampuri, Saksan keisarikunta – 5. tammikuuta 1950 Länsi-Berliini, Länsi-Saksa)[1] oli Kiinassa pitkään asunut saksalainen yritysjohtaja ja kansallissosialistisen puolueen jäsen, joka muistetaan pyrkimyksistään suojella Kiinan silloisen pääkaupungin Nanjingin asukkaita Japanin armeijan vuodenvaihteessa 1937–1938 suorittaman Nanjingin verilöylyn aikana. Rabe loi pääosan urastaan Siemens-yhtiön palveluksessa.
Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaisemmat vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raben isä oli Hamburg Süd -laivayhtiön palveluksessa ollut merikapteeni.[2] Rabe oli nuoruudessaan kaksi vuotta kauppiaan oppipoikana ja sen jälkeen kaupan alan harjoittelijana hampurilaisessa maastavientiyrityksessä. Hän työskenteli vuosina 1903–1906 brittiläiselle yritykselle Lourenço Marquesissa (nyk. Maputo) Portugalin Mosambikissa. Kiinaan Rabe asettui vuonna 1908, jolloin hän alkoi työskennellä saksalaiselle yritykselle Pekingissä. Vuodesta 1911 hän edusti Siemensiä. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä kaikki Saksan kansalaiset karkotettiin Kiinasta vuonna 1919, mutta Rabe palasi jo seuraavana vuonna Japanin kautta. Hän toimi Siemensin Kiinan-tytäryhtiön Pekingin alueen kaupallisena johtajana, vuosina 1925–1931 Tianjinin alueen kaupallisena johtajana ja vuodesta 1931 koko tytäryhtiön toimitusjohtajana asemapaikkanaan Kiinan silloinen pääkaupunki Nanjing.[1]
Rabe liittyi vuonna 1934 kansallissosialistiseen puolueeseen (NSDAP), joka oli tullut Saksassa valtaan edellisenä vuonna.[1] Hänestä tuli Nanjingin NSDAP-osaston varajohtaja.[3] Vielä vuonna 1937 hän ei ollut käynyt kertaakaan natsi-Saksassa eikä uskonut Adolf Hitlerin arvostelijoita.[4]
Nanjingin verilöyly[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinan–Japanin sodan aikana 27 ulkomaista henkilöä perusti Raben johdolla Japanin uhkaamaan Nanjingiin 3,9 neliökilometrin laajuisen puolueettoman turvavyöhykkeen kaupungin siviileille. Rabe valittiin marraskuussa 1937 vyöhykkeestä vastanneen kansainvälisen komitean johtoon ja hänen kotitalostaan tuli sen päämaja.[5][1] Rabe sähkötti 25. marraskuuta Hitlerille Saksaan ja pyysi tätä vetoamaan Japanin hallitukseen puolueettoman vyöhykkeen tunnustamiseksi.[6] Joulukuun 1937 alussa Nanjingin pormestari Ma Chaojun pakeni ja luovutti koko kaupungin hallinnon kansainväliselle komitealle, jolloin Rabesta tuli käytännössä Nanjingin epävirallinen pormestari.[3][1] Nanjingin kukistuessa 13. joulukuuta turvavyöhykkeelle oli hakeutunut noin 250 000 ihmistä.[6] Pelkästään Raben talossa ja sen pihalle rakennetuissa pommisuojissa oli noin 650 pakolaista.[7]
Nanjingin vallannut Japani ei virallisesti tunnustanut turvavyöhykettä, mutta japanilaissotilaat pääosin kunnioittivat sen puolueettomuutta, koska Japani oli Saksan liittolainen.[5] Raben on siten katsottu pelastaneen vyöhykkeellä olleet neljännesmiljoona kiinalaista verilöylyltä.[7] Neuvottelemalla japanilaisten ja ulkomaisten lähetystöjen kanssa hän järjesti turvavyöhykkeelle ruokaa ja muita tarvikkeita, jotta sinne paenneet eivät kuolisi nälkään tai paleltumiseen.[3] Viikkoja kestäneen verilöylyn aikana Rabe myös kierteli pitkin kaupunkia pysäyttämässä raiskauksia ja teloituksia, sillä japanilaiset kunnioittivat hakaristikäsivarsinauhalla varustettua saksalaista.[6] Siemensin kutsuttua Raben takaisin Saksaan hän poistui Nanjingista brittiläisellä sota-aluksella 28. helmikuuta 1938.[1]
Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksaan palattuaan Rabe asettui asumaan Berliinin Siemensstadtiin. Hän yritti levittää Saksassa tietoa ja todisteita japanilaisten julmuuksista Nanjingissa, mitä Saksan viranomaiset pitivät epäilyttävänä toimintana. Gestapo vangitsi hänet joksikin aikaa ja vapautti hänet sillä ehdolla, ettei hän enää puhuisi julkisesti aiheesta. Hänen hallussaan ollut filmimateriaali takavarikoitiin. Rabe lähetti Hitlerille henkilökohtaisen kirjeen, jossa lupasi jättää asian sikseen.[1]
Rabe oli jonkin aikaa Siemens-Schuckertwerken palveluksessa Kabulissa Afganistanissa, minkä jälkeen hän työskenteli Siemensin pääkonttorin kansainvälisessä jaostossa Berliinissä.[7] Toisen maailmansodan jälkeen Rabe joutui puoluejäsenyytensä vuoksi jättämään työnsä niin sanotun denatsifikaation aikana, mutta hänen sallittiin palata Siemensin palvelukseen kesäkuussa 1946.[3][7] Hän ei saanut enää tärkeitä tehtäviä yhtiössä vaan työskenteli kielenkääntäjänä.[7] Nanjingin asukkaat keräsivät ja lähettivät köyhyyteen vajonneelle Rabelle suurehkon summan avustusrahaa.[5] Rabe kuoli vuonna 1950 ja hänet haudattiin Länsi-Berliinin Keisari Vilhelmin muistohautausmaalle.[1]
Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rabe piti Nanjingissa 21. syyskuuta 1937 alkaen[8] päiväkirjaa, joka on yli 1 800 -sivuisena eräs arvokkaimmista Nanjingin verilöylyä kuvaavista historiallisista lähteistä, varsinkin kun päiväkirjojen yhteydessä on Raben säilyttämiä kirjeitä, sähkeitä ja valokuvia.[1] Hän uudelleenkirjoitti päiväkirjat vuonna 1942 ja teki niihin muutoksia mutta säilytti myös alkuperäiset.[8] Yhdysvaltalainen tietokirjailija Iris Chang löysi Raben päiväkirjat vuonna 1996 laatiessaan tutkimusta Nanjingin verilöylystä ja saattoi ne julkisuuteen, jolloin ne herättivät maailmanlaajuista huomiota. Chang kutsui Rabea ”Kiinan Oskar Schindleriksi”. Päiväkirjat käännettiin vuonna 1997 kiinaksi ja japaniksi ja vuonna 1998 englanniksi. Kiinassa Rabe sai tämän jälkeen sankarin maineen.[3] Hänen hautakivensä siirrettiin vuonna 1997 Nanjingiin,[1] hänen nimensä lisättiin Nanjingin verilöylyn muistomerkkiin vuonna 2005, ja hänen entinen asuntonsa Nanjingissa avattiin museona vuonna 2006.[3]
Japanissa Raben päiväkirjojen julkaisu herätti erilaisia reaktioita: osa japanilaisista historiantutkijoista ylisti niitä erinomaisena lähteenä, revisionistiset tutkijat taas julistivat ne epäluotettaviksi tai väittivät niiden todistavan, että Kiina on liioitellut Nanjingin verilöylyn uhrien määrää. Rabe arvioi päiväkirjoissa uhrien lukumääräksi 50 000 – 60 000, mikä on nykykäsitystä vähemmän, mutta Changin mukaan Rabella ei ollutkaan edellytyksiä saada selville tarkkaa lukua.[3]
Raben pojanpoika Thomas Rabe perusti vuonna 2005 Heidelbergiin John Rabe Communication Centre -nimisen Raben elämäntyötä kunnioittavan organisaation. Raben kotitaloa Berliinissä koristaa vuonna 2012 kiinnitetty muistolaatta, jossa häntä kutsutaan ”Nanjingin eläväksi Buddhaksi”.[7]
Florian Gallenberger on ohjannut Raben toiminnasta Nanjingissa kertovan elokuvan John Rabe (2009), jossa Rabea näyttelee Ulrich Tukur.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Torsten Weber: Biography (englanniksi) John Rabe's Nanjing Diaries (Torsten Weber) 29.7.2019. Viitattu 25.4.2023.
- ↑ Torsten Weber: John Rabe’s birthday (englanniksi) John Rabe's Nanjing Diaries (Torsten Weber) 18.12.2019. Viitattu 25.4.2023.
- ↑ a b c d e f g Torsten Weber: Rabe and the ‘history wars’ (englanniksi) John Rabe's Nanjing Diaries (Torsten Weber) 2.8.2019. Viitattu 25.4.2023.
- ↑ Pat Dowell: Shelter Under The Swastika: The John Rabe Story (englanniksi) NPR 14.10.2010. Viitattu 25.4.2023.
- ↑ a b c Andreas Ebbesen Jensen: Nanjingin verilöyly ylitti pahimmankin painajaisen Historia.net 15.12.2022. Viitattu 25.4.2023.
- ↑ a b c Iris Chang: The Nazi Leader Who, in 1937, Became the Oskar Schindler of China (englanniksi) The Atlantic 18.1.2012 (alkuaan Changin kirjasta The Rape of Nanking: The Forgotten Holocaust Of World War II, 1997). Viitattu 25.4.2023.
- ↑ a b c d e f Frank Wittendorfer & Ewald Blocher: John Rabe (englanniksi) Siemens. Viitattu 25.4.2023.
- ↑ a b Torsten Weber: Starting his diary (englanniksi) John Rabe's Nanjing Diaries (Torsten Weber) 3.11.2019. Viitattu 14.5.2023.
- ↑ John Rabe Elonet. Viitattu 25.4.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John Rabe Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
